comments 18

Renoirin talossa

Taas tämmöinen kuvatulva, koittakaa kestää.

(Kun oli pakko vielä sujauttaa sinne sekaan kaiken kukkuraksi meidän kahjoja kokeilujamme peilikuvien parissa, niistä kun oli puhetta jokin aika sitten. Aina ei voi onnistua. Jos koskaan.)

Nyt olemme yhden impressionismin isän, Pierre-Auguste Renoirin talossa, Le Domaine des Collettessa, Gagnes-sur-Merissä. Täällä hän asui vaimonsa ja kolmen taiteellisen poikansa kanssa elämänsä viimeiset vuodet. Pojista Jean Renoir, elokuvaohjaaja, kirjoitti myöhemmin isänsä muistelmat kirjaksi Isäni, Renoir.

Muistatko, kun kirjoitin kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta, ja pohdin, oliko se tosiaan kuvattu oikeilla paikoilla? Kyllä se oli, suurimmaksi osaksi. Me astumme elokuvaan, kun astumme taloon vievälle mukulakivikäytävälle.

Ihmeellistä olla täällä. Ihmeellistä, että näitä paikkoja on vielä jäljellä. Me katsomme samaa maisemaa, joka on toki muuttunut, mutta kuitenkin ihmeen vähän. Taivaanrannan tornitalot paljastavat vuosisadan vaihtuneen.

August Renoir kuoli vuonna 1919. Tässä pienessä filmissä hän maalaa vähän ennen kuolemaansa, kädet reumatismin runtelmat, kuin kuuluisien oliivipuidensa rungot.

Löydä perille: Musée Renoir

18 Comments

  1. Anonyymi says

    Toimiskohan nyt tää kommentointi – en tiedä, mitä aina onnistun söhläämään…Ensinnäkin, mahtavaa, että saat tehdä ja luoda! Kotihommista viis'!

    Ja kiitos tosta aperovinkistä, mistä arvasti, että olin just pyöritellyt käsissä liki täyttä ginipulloa ja miettinyt, että "mitähän tästä, kun ei aina sitä tonikkiakaan huvittais". Tulis nyt vaan lämpimät illat, niin kelpais tuota siemailla puutarhassa ystävien seurassa. (Mutta mikä ois PARAS apero syötävä tuon drinkin kanssa, kuumeista pohdintaa…)

    Ja ihanat kuvat, ihanat paikat ja ihanat te peilissä! Joo, just noin ihanaa täällä blogissa taas. Tees nyt joku tympeä postaus, ettei mee liian imeliks nää kommentit :).

    Belgian Lempi

    • Toimii! Ei kai mulla ole jotain asetuksia pielessä, jos et pääse kommentoimaan?
      No pääasia, että olet siinä nyt.
      Joo, on aivan ihana tunne kun jotkut lukot aukeavat. Kunhan en nyt ahnehtisi tätä kaikkea.

      Tuota Aperol-Gini-drinkkiä voi minusta siemailla ihan minkä vain suolaisen (tai suolaisen ja makean yhdistelmän) kanssa? Miksi mulle tulee mieleen rosmariini? Joku rosmariinikeksinen tykötarpeineen?

      Haha, nauratti toi loppu, ihanaa jos oli ihanaa 🙂 🙂 🙂 Me nyt vaan ollaan tälläsii söpöjä 😉 Mulla on kyllä yksi tympeä postaus työn alla, koskee mun ryppyjä, ja on niin tympee, että en meinaa saada sitä millään kasaan 🙂

  2. Kiitos taas ihanista kuvista ja teksteistä! Lisää lisää ja lisää odottelen edelleen 🙂 Rypyistä viis, kunhan elämä maistuu!

    • Jee jee, kiva että pidit Terhi! Voi miten paljon tuolla alueella on nähtävää, riittää moneen matkaan ja moneen matkajuttuun. Onneksi ainakin sinä jaksat lukea! Ja tottahan toki rypyistä viis, mutta jostain syystä en vain tunnista itseäni enää kuvista….

  3. Se elokuva oli tosi kaunis ja se pääosanainen- tosi tosi kaunis. Mutta kylläpä näytti elokuvassa luonto ja oliivipuulehto villimmältä, näissä sinun kuvissasihan se on aika tiptop.
    Tuo kylppäri olisi just mulle. Ruokasalikin kelpaisi.

    • Minun pirtaani elokuva oli vähän liiankin kaunis? Omissakin muistikuvissa elokuvan puutarha rehotti ja veuhtoi villinä, tuolla oli skarpimpaa. Tosin oli vielä huhtikuu. Todella kaunista joka tapauksessa. Sisällä vastaremontoitua, museo avautui uudestaan yleisölle vasta vajaa vuosi sitten. Mitäköhän kaunista rosoa on kunnostuksessa kadonnut?

    • Jäin miettimään oliko elokuva liiankin kaunis…ei ollut, siis minun mielestäni, mutta vähän pitkä ja pitkäveteinen se kyllä oli, paikkapaikoin. Jotenkin kun aihe on Renoir, niin minusta sen sopi olla noin kaunis, kun Renoirin työtkin on juuri sitä sellaista kaunista taidetta, joka ei sinällään minua puhuttele kovinkaan paljon. (en ole lukenbut pojan kirjoittamaa kirjaa-jos olisin, saattaisin sanoa toisin)
      Elokuvan näkemisestä nyt on jo-oliko se syksyllä vaiko jopa vuosi sitten syksyllä…en saa palautettua sitä mieleeni enää kovinkaan kokonaisuutena. Parhaiten muistan luonnon huikean äänimaailman, oliivipuiden lehtien kohinan tuulessa. Ja se ei jotenkin käy yksi yhteen ollenkaan näiden kuvien puutarhan kanssa. Elokuvassa ruoho oli piiitkää, ehkä sen oli annettu kasvaa elokuvaa varten, nyt tuolla on taatusti puutarhuri joka nyhtää sen millinpituiseksi.
      Ja joo, hiljattainen kunnostus selittää paljon. Näemmä jopa Ranskassa on vaarana restauroida liikaa, siis päättelen nyt vaan tässä…

  4. Anonyymi says

    Lavuaarikuva näytti kyllä omanlaiselta. Barcelonan Gaudin museotaloista muistan hyvin elävästi ne kylppärit ja ihanat lavuaarit! Teidän kuvat näytti niin nuorekkailta peileissä 😉 Joten siitä sulavasti ryppyihin seuraavaksi!

    Nikadora

    • Minäkin aina ihastun kylppäreihin! Tämä nuorekas yrittää tästä saada ryppypostausta lähiaikoina eetteriin 😉

  5. Anonyymi says

    Se on niin ihana paikka! Ja filmi. Menimme Renoirin taloon Legèr'n museosta tullessamme. Kaksi niin erilaista ja hienoa paikkaa. Kiitos taas ihanista kuvista. tTytti

    • No sekin on vielä näkemättä, Légerin museo! Äkkiä takaisin 🙂
      Kiva kun pidit kuvista, kiitos!

    • Anonyymi says

      Kipinkapin takaisin. Legerin museo Biotissa on hieno. (Tossa pitäisi olla oikeesti l'accent aigu). Mulla oli onni työskennellä yhden aidon Leger'n taulun taikapiirissä. Nyt kotona museosta ostettu juliste seinällä. Museon vieraskirjasta bongasimme tuttuja suomalaisia, jotka asuvat lähistöllä. Siitä vaan soittamaan heille ja tapaamaan. t Tytti

    • Tai sitten kaks kahjoo, kuten usein itse meitä kuvailen 🙂 Kiva kun pidit kuvista, kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.