comments 6

Punajuuripalleroiset kahden erilaisen kokin keittiöstä

Me olemme kaksi varsin erilaista ihmistä, Parkkonen ja minä, monellakin tapaa. Mutta keskitytään nyt (ensi alkuun) eroihimme keittiöhommissa.

Parkkonen, silloin harvoin kun on puikoissa ruoanlaiton osalta, hamuilee summanmutikassa reseptejä, tökkää johonkin sormensa ja päättää sutjakasti tehdä sen. Hän marssii kauppaan, ostaa järjestelmällisesti ainekset katsomatta onko kotona mitään valmiiksi (tästä syystä meillä on mm. noin 12 pulloa soijaa) ja noudattaa tarkasti reseptiä.

Minun pitää taas ensin INSPIROITUA jostakin ruokalajista, mihin voi mennä viikkoja. Sen jälkeen fiilistelen asiaa hyvän tovin. Lopulta etsin reseptintapaisen, jota en luonnollisestikaan noudata, ja lopulta tarjoilen ruokaa, joka on ennemminkin jonkin mieleni tarinan ilmentymä, tai tavoittelemani tunnelma, tai pieni matka.

Molempien metodeilla lopputulos on yleensä ihan syötävän hyvää.

Parkkosen systeemi venyttää mukavasti minun ruoanlaittotapojani, ilman häntä en ehkä koskaan olisi ryhtynyt esimerkiksi näihin punajuuri-kvinoapyöryköihin. Fyysisestikään, sillä minähän en mitään palloja pyörittele, taikina se on punajuuritaikinakin! Minä olisin katsonut reseptiä ja todennut sen liian työlääksi ja aikaavieväksi, mutta hän ei etukäteen semmoisilla asioilla päätään vaivaa vaan ryhtyy uhkarohkeasti hommiin.

Resepti on Glorian Ruoka & Viini-lehden ja Soppa 365-palvelun yhteistyönä tuottamasta lehdestä VEGE, luulisin, että sitä saa vieläkin lehtipisteistä. Ihan älyttömän hyvä kooste maistuvia kasvisruokia tämmöiselle ranskalaisten lihapatojen ystävällekin, joka yrittää silloin tällöin olla hiukan parempi ihminen kasvisateria kerrallaan. Sitä paitsi reseptissä mainittiin suolapähkinät. Count me in.

Punajuuri-kvinoapullat

Huuhtele ja keitä paketin ohjeen mukaan 1 dl kvinoaa. (Tässä kohtaa reseptiä mä olisin jo luovuttanut, inhoan huuhdella jotain jyviä.)

Laita uuni päälle, 200 C.

Kuori ja raasta 400 gr punajuuria (Tai sitten tässä kohtaa reseptiä mä olisin TODELLAKIN luovuttanut.)

MUTTA ÄLÄ SÄ LUOVUTA!

Aja jollakin sähkövempaimella kulhossa  1 tlk valkoisia papuja, 1 muna ja 2 rkl tahinia pehmäksi tahnaksi.

Rouhi 1 dl suolapähkinöitä vaikkapa morttelissä tai hakkaa suolapähkinäpussia vasaralla (niin minä tekisin.)

Yhdistä punajuuriraaste, paputahna ja suolapähkinähakkelus sekä raastettua sitruunankuorta ja puolikkaan sitruunan mehu meheväksi ”taikinaksi”. Mausta vielä lehtipersiljalla ja timjamilla, suolalla ja pippurilla.

Pyörittele palleroiksi ja laita pellille tai uunivuokaan. Kypsennysaika on noin 12 minuuttia.

Tarjoile punajuurimöykkyjen rinnalla kauniisti paahtuneita, hunajaisella sitruunaöljyllä (öljyä, hunajaa, sitruunamehua, suolaa) maustettuja juureksia sekä tahinimajoneesia (sekoita lusikallinen tahinia noin desiin majoneesia.)

Me teimme kaksinkertaisen annoksen, koska olemme suurudenhulluja. Huuleni ovat tälläkin hetkellä punajuurenväriset. Aikaa meni kahdelta ahkeralta (no, Parkkonen on kokemattomuutensa vuoksi välillä vähän hidas keittiössä) ainakin Pressiklubin, Jälkiviisaiden ja jonkun Radio Helsingin ohjelman verran. Minä katson tai kuuntelen keittiövuorollani aina poliittissävytteisiä ohjelmia, Parkkonen kuuntelee mieluiten Lasse Kurjen Rakkaudesta-jaksoja. Siinä teille taas yksi osoitus erilaisuudestamme.

6 Comments

  1. Ahh!

    Rakastan reseptejä joissa sanotaan heti alussa että LAITA UUNI PÄÄLLE. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin seurata ohjeita, vääntää taikinoita ja hinkata ja leikata ja kaiken ollessa valmista tajuta, että reseptissä lukee ”Paista 225 asteessa noin 45 minuuttia”, eikä uuni ole päällä.

    Näitä palleroita meillä syödään tulevana viikonloppuna!

    • Hanna says

      Totta tämä, ja mulla tuli Parkkosen lähestymistavasta mieleen myös se, että on aika ärsyttävää kesken reseptin toteuttamisen huomata siellä lukevan ”hyydytä jääkaapissa yön yli” tai jotain muuta vastaavaa. 😀 Nykyisin kyllä yleensä luen koko ohjeen läpi etukäteen, jotta tiedän, onko valmista vartin vai vuorokauden jälkeen…

      Pallurat pääsee testiin heti, kun saan itseni punajuurenraastomielentilaan! Siinä on sotkuinen homma.

    • Anna says

      Mä olen huomannut, että keittokirjoissa ja lehdissä itse asiassa neuvotaan aina se oikea ja järkevä työjärjestyskin, minä vaan en noudata sitä(kään) ja siksi olen jossain vaiheessa sitten solmussa. Eli tosiaan kannattaa lukea ensin koko resepti huolella ja sitten vasta alkaa hommiin! Just nämä ”laita uuni päälle” ja muut jutut siis 🙂

      • Anna says

        Tuo oli siis Lauralle.
        Ja Hannalle: Parkkoselle käy aina näin, älä edes anna mun aloittaa yhdestä juustokakkukeissistä… Lapsille opetan aina, etä LUE ENSIN KOKO RESEPTI, ja sitten itsea asiassa vielä: LUE LOPUKSI KOKO RESEPTI, koska niin monta kertaa on joku ainesosa jäänyt vahingossa pois. Ja totta: punajuurien kanssa peuhaaminen on sotkuista hommaa.

  2. Liivia says

    Mulla on sama mentaliteetti ruuanlaitossa kuin sulla, paitsi että sä teet varmasti sata kertaa parempaa mistä tahansa ja mä en varsinaisesti inspiroidu koskaan ruuanlaitosta, varsinkaan etukäteen.

    Enkä minäkään todellakaan huuhtele yhtään mitään. Mutta mä olen ratkaissut pulman niin, että keitän kaiken (riisin, ohran, burgundin jne) samalla systeemillä sanoi ohje mitä vaan ja hyvä tulee.
    Kuka muuten osaisi kertoa MIKSI linssit ym pitää huuhdella? Onko niissä jotain myrkkyä vai mitä? En ole ikinä huuhdellut ja hyvin on maistunut.

    • Anna says

      No jaa, mun onnistumiset keittiössä ovat satunnaisia ja aivan tuulesta riippuvaisia.
      Mutta hei, just tämä: miksi ne pitää huuhdella, monta kertaa, ennen ja jälkeen??? Mitä niissä on? Joku kvinoakin, ei mulla ole niin pienireikästä sihvilää tai mikä se nyt on, josta ei jyvät läpi ropise. Hermot menee!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.