comments 2

Poutapäiviä Provencessa, osa 18

Paitamekosta Provenceen. Tuli ihan kauhea ikävä kesäkuuta ja muistin, etten ole edennyt matkakertomuksessani vähään aikaan.

Muistatteko superkuun? Se paisteli myös meidän pihallemme, ja rietasteli ikkunain takana niin paljaana, ettei nukkumisesta meinannut mitään tulla.

Yhtenä superkuuiltana teimme uunikalaa ja vedimme tietokilpailuita.

Olen jostain syystä arastellut kokonaisen kalan ostamista matkoillamme. Ihan turhaan. Nämä hopeakyljet eivät edes olleet kunnon kalakaupasta, vaan Leclercin eli supermarketin tiskiltä. Rohkaistuin silti pyytämään myyjää siivoamaan kalat (nettoyer et vider, s’il vous plaît), ja sen jälkeenhän kaikki olikin sitten helppoakin helpompaa. Ja muovikassiin sujauttivat vielä kaupan päälle sitruunan.

Huuhtele kalat, täytä fenkolilla, sitruunaviipaleilla ja yrteillä. Lorauta oliiviöljyä päälle. Kypsennä uunissa. Söimmekö juuri tuolloin alkupalaksi vihreitä papuja ja keitettyjä munia? En muista varmasti, mutta hyvin olisivat ainakin sopineet!

Nyt muuten vilahtaa kuvissa myös uutukainen korurintamalta, syntymäpäivälahjaksi perheeltä saatu Ozin hopeakettinki, jota olen himoinnut jo pari vuotta. Ja katsokaa mitkä rusketusraidat oli kuuluisa peukalosormukseni jo tuossa vaiheessa kesää jättänyt!

Haluatko lukea kootusti matkakertomuksen aikaisemmat osat? Siinä tapauksessa klik.

2 Comments

  1. Maukkaita kaloja nuo! Olemme niita joskus onkineet taalla Valimeren itapaassa. Niita myos kasvatetaan jossain verkkokasseissa ja talvimyrskyissa niita paasee karkuun ja silloin onkin onkimiehilla (ja naisilla) hetkellisesti erikoisen hyvat apajat.

    • Aika kiva olisi saada tuommoinen ongenkoukkuun! Vaan mikä onkaan kalan nimi, en muista sitä nyt edes ranskaksi? Tiedätkö?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.