Leave a comment

Poutapäiviä Provencessa, osa 16

Siellä meidän kylässämme, Bonnieux’ssa, oli pikkuinen ovi vanhassa kiviseinässä, ja se ovi vei ranskalaisten elokuvajulisteiden ihmeelliseen maailmaan.

Jokaikistä julistettaan intohimoisesti rakastava omistaja ponkaisee sohvalta vastaan, parhaillaan katselussa olevaan elokuvaan vielä puoliksi uppoutuneena, tukka pystyssä, kohentaa nenän vartta liukuvia silmälasejaan ja haluaisi puhua ikuisesti kanssasi vaikkapa Une belle fille comme moi’n asetelmasta. Hän jää silittämään kansioitaan, joissa on vanhoja valokuvia menneiden teattereiden mainostauluilta ja arvaan, että hän haluaisi joskus elää ihan toisessa ajassa…

Me pohdimme onnemme ohi, juliste jää ostamatta, mutta kaksi mustaa t-paitaa saamme hankittua. Niissä lukee, että elokuva on taidetta, mutta televisio on vain huonekalu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.