comments 3

Poutapäiviä Provencessa, osa 13, eli Marseillen kivoin kuppila

Rosmariini on ihan liekeissä! 🙂

Marseille on Ranskan toiseksi suurin kaupunki, ravintolan valitseminen on siis vaikeaa. Etäisyydet ovat pitkiä, singahtaminen kaupungin laidalta toiselle hyvänkin ruoan perässä veisi hirmuisesti aikaa ja vaivaa. (Autolla Marseillen keskustaan? HAHAHAHA, salli mun nauraa!) Lounasaikaan nyimme turhaan muutamankin suositellun kippolan ovea, mutta maanantaina koputtavalle ei aina avata. Päädyimme lounaalle Cours Julienille, La Cantinettaan, sen viehkolle ja suojaiselle sisäpihalle, kiltin tarjoilijapojan hoiviin. Olimme jo nääntymässä nälkään siinä vaiheessa, ja yksi meistä, pienimmästä päästä, ei tahtonut itkemättä kestää kadunkulmissa notkuvien narkkareiden määrää… Ruoka on hyvää, muttei erityistä. Lisää paineita illalliselle!

Hotellin portieeri kuuntelee vuodatustani ja katselee ihmeissään käsienvääntelyäni. Mistä löydän ruokapaikan, joka on edullinen, mutta silti oikein hyvä, hauska ja rento, ei-niin-turistinen, lähellä vanhaa satamaa, silti vähän sivussa, elämys, edes jollain tapaa. Lopulta portieeri kirjoittaa lapulle: Les Akolytes. Hyvin kirjoitettu!

Les Akolytes oli juuri kaikkea sitä mitä toivoimme. Palasimme sinne vielä uudestaan. Siis ajoimme 80 kilometrin päästä varta vasten sinne syömään. Niin ihana se oli. (Ensimmäisellä kerralla meitä oli vain kolme, toisella jo seitsemän, ja kuvat ovat sekoitus molemmilta kerroilta.)

Les Akolytesin listalla on vaihtuva valikoima pieniä annoksia, joita valitaan joko 2 tai 3 per peppu. Ja sitten jaetaan ne kaikki oman seurueen kesken. Maalaisterriiniä pienessä lasipurkissa, friteerattuja kurpitsankukkia, gratinoituja ostereita ja simpukoita, luuydintä palavan rosmariinipensaan kanssa (!), sardiineja leipäkuorrukkeella, pieniä gnoccheja, munakoisoa, ankkarilletteä, kasvistempuraa, … oi, vaikka mitä! Annokset tulevat pöytään satunnaisessa järjestyksessä, jotkut hitaammin, jotkut nopeammin. Pieni, ulospäin vaatimaton paikka porisee ranskalaista illallispulputusta. On kuuma. Ystäväporukoita, pariskuntia. Kaunis, nukkemainen ravintolanhengetär Elodie kulkee hymyillen sinisessä kellohameessaan ruokailevan ryhmänsä keskellä.

Ravintolan isot lasiseinät avautuvat- siis ihan oikeasti avautuvat; seinät liutetaan sivuun, ja istumme puoliksi jalkakäytävällä! – Plage des Catalansin rannalle. Aurinko laskee mereen…

Les Akolytes
41, Rue Papety
Marseille

3 Comments

  1. Oi, näyttää ja kuulostaa kertomuksessasi houkuttelevalta. Kuvauksesi kaikista herkuista saa veden kielelle.. (nimimerkki pavlovin koira :))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.