comments 13

Porvoon iloissa eli kaksi täydellistä ravintolaa alle vuorokaudessa



Yhtenä heinäkuisena viikonloppuna tapahtui suuria. Vanhempani täyttivät 70 vuotta. Isä ensin, ja äiti seuraavana päivänä. (Tästä lähes yhdenaikaisesta syntymisestä huolimatta he muistelivat, että ovat olleet yhden (1) kerran 48 vuoden yhteiselon aikana samaa mieltä jostain asiasta. Mutta mistä, sitä he eivät enää muista, tai eivät ainakaan ole samaa mieltä asiasta, josta olisivat olleet samaa mieltä.)

Tapojensa mukaisesti juhlakalut saivat yhä laajenevista juhlimismietinnöistä jossain vaiheessa kesää kyllikseen ja ilmoittivat (tai mutsi ilmoitti), että mitään juhlia ei pidetä eikä haluta, mahdolliset väkisin annetut lahjat heitetään parvekkeelta alas, mutta puhelimella saa soittaa ja laulaa, jos ei pysty pidättelemään.

Huh, ajattelimme me, Parkkonen ja minä. Meillä oli nimittäin vahingossa liput Red Hot Chili Peppersin keikalle juuri mutsin syntymäpäivän illaksi.

Mutta emme me heitä ihan niin vähällä aikoneet päästää. Ensimmäisen syntymäpäivän aamuna lauloimme luurin täydeltä ja viisiäänisesti faijalle hämäysonnittelut, hyvästelimme kiireiset lapsemme ja ajoimme kahdestaan takakontti shamppanjasta hölskyen sankareiden mökille. Kolme tuntia myöhemmin laskettelimme mökin pihaan auton ikkunat auki, Papa was a rolling stonea naapureiden kauhuksi täysillä huudattaen, vain todetaksemme, että piha oli tyhjä ja tupa lukittu.

Muutaman kautta rantain suoritetun puhelun jälkeen selvisi, että vanhukset olivat onneksi vain kauppareissulla ja lounaalla, ja lopppujen lopuksi saimme heidät ei-enää-niin-lievin-vihjein (mm. heidän pihaltaan lähetetty kuva, jossa minä juon kuohuvaa pullon suusta, ja jota he luulivat photoshopatuksi…) ymmärtämään, että kannattaisi tulla vähän vikkelään takaisin torpalle ja omille yllätyssynttäreille.

Sitten oli kaikennäköistä kiljumista ja ei oo tottaa ja päätöntä häärimistä, ja tietysti päikkärit, kun meikäläisistä on kysymys, ennen kuin lähdimme Porvoon yöhön. Olimme nimittäin varanneet pöydän paljon ylistetystä Meat Districtistä.

Nyt vasta päästään itse asiaan, joka on tälläkin kertaa ruoka.

SILLÄ VOI TAIVAS MITEN HYVÄÄ RUOKAA!!!

En muista hetkeen syöneeni niin hyvin, en kerta kaikkiaan. Emme ottaneet menuita vaan valikoimme listalta mielemme mukaan annoksia jaettavaksi: tartaria, kevätkananpoikaa, paria erilaista lihaa, punajuuria, kukkakaalia, ohrattoa… lisukkeetkin olivat jumalaisia, en kestä kun en tiedä mitä sen rapean salaatin kermaisessa kastikkeessa oli! Koska onnistuimme näkemään viereiseen pöytään kannetut luuydin-annokset, vonkasimme sellaisenkin maistettavaksi. Huuhtelimme kaiken alas mainiolla ranskalaisella punaviinillä, vannoimme palaavamme pian uudelleen, ja olimme valmiita kellahtamaan vatsojemme viereen mökin vintille.

…siis minä ja Parkkonen, mutsi ja faija halusivat tietysti baariin! No baarissa käytiin ja mökilläkin piti laukata vielä pitkin kaislikoita kuuta katsomassa, mutta lopulta saimme tainnutettua päivänsankarit punkkaan (miten ne jaksaa!!!!!) ja saatoimme valmistautua seuraaviin juhliin.

Sillä seuraavana päivänä oli vuorossa lounas SicaPellessä (edelleen Porvoossa).

JA AAAAAH, MITEN IHANA LOUNAS SE OLIKAAN!

Nyt nautittiin vuorostaan paljon kalaa ja kasviksia, raikkaita makuja: mätiä, kurkkua, spelttirisottoa, kuhamureketta, sieniä, sametinpehmeää perunamuussia… jopa jälkiruoka oli vihreää, pistaasijäätelöä!

(Instagramin puolella pari kuvaa SicaPellestä; alkuruoasta ja terassituoleista, joihin pihkaannuin. SicaPellestä, joka on muuten nimetty Ville Vallgrenin lemmikkipossun mukaan, sain myös siis harvinaisen inspiraation siihen tiistai-iloitteluuni, tai varsinkin sen alkupalaan!)

Ymmärsimme vasta matkan varrella, että ruokaretkellämme oli puolivanhingossa punainen lanka: Meat Districtillä ja SicaPellellä on samat omistajat. Ilmankos. Molemmissa paikoissa oli – paitsi erinomaiset tarjoilut – myös satsattu sisustukseen ja palveluun. Arvostan niin, niin suuresti molempia. Olen liikuttuneen kiitollinen jos saan syödä esteettisessä miljöössä, sillä se todentotta on puoli ruokaa. (Korostan, ettei esteettisen tarvitse olla hieno, tämän todistavat mm. mitä vaatimattomimmat tavernat Kreikassa.) Meat Districtissä on komea lihakylmiö yhdellä seinällä ja tilan sydän on lämpöä ja tunnelmaa hehkuva puu-uuni. SicaPellessä oli mietittyä tyyliä useiden ravintoloiden unohtamalle terassille saakka. Molemmissa ravintoloissa suuri osa lautasista ja tarjoiluastioista oli Leena Kouhian (Raaka-Rå) käsialaa, ne todella antavat ruoalle luonnetta.

(Leenaan olet tutustunut muuten vilaukselta blogissa ennenkin!)

Me syömme usein (ja paljon) ulkona, mutta tämmöisiin elämyksiin emme ole vähän aikaan törmänneet. Tunsin itseni varsinaiseksi elämän lellipennuksi kahden täydellisen päivän ja täydellisen aterian jälkeen. Tiedättekö, kun on suurenmoista olla onnellinen, elossa ja saada syödä. Sillä onhan syöminen sentään ihanaa, siitä olivat jopa mutsi ja faija samaa mieltä!

EDIT: Ravintoloiden omistajuustiedot korjattu, pahoittelen osittain virheellisiä ja osittain vanhentuneita tietoja. Molemmat ravintolat ovat tällä hetkellä Stenrosin pariskunnan pyörittämiä.

Päivän kirja: Ville Vallgren: Ruokaa, juomaa ja hilpeitä herroja.

Bonusraita: Papa Was a Rolling Stone, Soul Train -jammailuna.

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

TallennaTallenna

13 Comments

  1. Vähän itkettää kun kaikki kuulostaa niin hyvältä ja todennäköisesti paljolti sellaiselta jota en just nyt saa syödä. Aion vaatia Porvoo-reissua syssymmällä. Onneksi ensi viikolla pääsen yhteen Helsinki-lemppariin ja toivon että heillä on jotain viettelevää listalla koska oikeasti haluaisin tartar-pihviä. 😀

    • Anna says

      Toivon sulle oikein vietteleviä ruokaelämyksiä!

  2. Ihanaa, että olette nauttineet kesästä, ruuasta ja myös astioista, sydämellinen kiitos omasta puolestani!
    💕 Leena / Raaka Rå

    Ps. Samuli Wirgentius ei enää kuulu omistajana raflaremmiin, vaan molemmat ravintolat ovat nyt Stenrosien. Samuli perusti Vanhan Porvoon jäätelötehtaan ja työskentelee nyt siellä.

    • Anna says

      Ah Leena, KIITOS, että korjasit. Minun olisi pitänyt tarkistaa huolellisemmin. Asia nyt korjattu! Astiasi ovat aina elämys, iso osa ruokanautintoa!

  3. Satu says

    Meatissä kalusteet ovat muistaakseni myös Porvoosta lähtöisin olevan Tebianin käsialaa. Yksityiskohtiin on sisustuksessa panostettu, astioita myöden. Kiva paikka!

    • Anna says

      Kiitos tiedosta, ihailinkin kalusteita. Ja kaikkea 🙂

  4. Oi, kuinka ihanalta kuulostaa 🙂 rakastan tätä blogiasi! Ihana juttu taas.

  5. Voihan hevosenkuutta! Kävimme Porvoossa miehen kanssa häissä, siis ei omissa vaan ystävien ja jäimme jopa yöksi. Mutta emme tajunneet mennä syömään. Eli pakko päästä uudestaan.

    • Anna says

      Minunkin on pakko päästä uudestaan ja pian!

  6. Nikadora says

    Miten lämminhenkinen viimeinen kuva 🎀🎈
    On myös lohdullista tietää, ettei tarvitse olla kuin ehkä kerran samaa mieltä noin 50 vuoden aikana…
    Ovatko he 2 urheaa leijonaa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.