comments 9

Pihaelämää

Huonoa povaavat, mutta koko ajan vain paistaa. Jännä juttu. Pihan ruukut nielevät kannukaupalla vettä, jota kannamme tunisialaisen ystäväni kanssa myös naapureiden kukille, sillä olemme lupautuneet puutarhavastaaviksi muiden reissujen ajaksi. Tunisialainen naureskelee kun valitan kuumuutta. Hän on ollut Saharassa hommissa kuusi vuotta, ei kuulemma enää koskaan halua nähdä hiekkaa.

Illalla raahaan korituoliani auringon perässä pitkin pihaa ja luen uudestaan Vivi-Ann Sjögrenin kirjan Saharan aamut ja illat. Niin ihmeellisen erilaista voi ihmisen elämä tällä samalla pallonpylpyrällä olla…

Törmään netissä kuviin Yves Saint Laurentin Marokon villalta, ja vain silkkaa laiskuuttani pidättäydyn viskelemästä kaikkia kankaitani, filttejäni ja tyynyjäni pitkin pihoja. Tuommoinen laaja korivati minulla jo olisi, peltitarjotinkin, foutaliinoja, teelaseja ja persialaismattoja.  Hmmmmm…

Paitamekko, josta olen haaveillut jo vuosia, on tekeillä. Sovitusbileet ovat viikonloppuna ja silloin kuulemma kokataan italialaista. Ehkä nostankin oliivipuuni näkyvämmälle paikalle ja palautan pihalle pöydät ja tuolit 😉

Lue lisää: Marrakechiin avataan syksyllä 2017 Yves Saint Laurentin työlle omistettu museo, mYSLm.

9 Comments

  1. Anonyymi says

    Linkki linkin jälkeen..polku jos toinenkin..kurkisteleva matka jatkui arkiston kätköihin: Poika ja lennokki! Luvit! Ilmeikkyys – lahja toden totta sekin. Ja iso taputus myös taitavalle lapsen tunteiden tallentajalle. Ja lapsen tekijä(/öi)lle, tieteski 🙂
    Mehtis

    • Anonyymi says

      Mie oon ennenkin ihastunut (miehen)viikariin, jolla oli "yksityiskone". Hällä oli tok paljon muutakin: luxus-menopelejä, Marbellaa ja Karibianmatkaa– mut miun sydän elähtyi oikeastaan ainoastaan hänen pikkupoikana tekemästään lennokista, jonka löysin jostain vintin kätköstä. Jolle hän itse vain naureskeli. Noh, ymmärrettävästi ko. lennokilla ei ihan perille asti auvoiseen avioliiton satamaan lennelty.. Mutta oikein kovasti ymmärrystäni rikastuttavaa oli tuokin reissu tehdä, kaarrella lennokillaan katselemassa, mitä kaikkea maailma voi tarjotakaan; sille joka sitä kaikkea haluaa.
      Toiseksi viimeinen kuva melkein sai itkemään: eihän vaan lennokki mennyt kaiken riemun jälkeen särki?! Onneksi viimeinen kuva jättää toivonsiemenen; vielä se virittyy lentoon?
      Kirkkaita taivaita, voimallisia potkurinvääntöjä puhureihin Lentäjäpojalle
      t. Purjelentäjän tytär lähes itsekin 🙂

  2. Anonyymi says

    Täällä on taas kaikkea ihanaa ja mielenkiintoisia linkkejä ja vaikka mitä. Kunhan saan työpinojani (tai eihän nykyään ees tule mitään konkreettisia PINOJA, vaan näitä hiton tiedostoja, jotka menee keskenään sekaisin, kun niitä lähetellään edestakaisin, kun joidenkin kanssa ei voi käyttää jaettuja, kun ne menee sitten sörkkimään sinne likivalmiisiin versioihin ties mitä ja tallentavat päälle ja sitten taas ihmetellään, että oisko jollain jossain sähköpostin liitteessä joku käypänen versio vielä ja sitä rataa – AI MITEN NIIN ONKO MULLA HERMO TIUKALLA tänään??????) niin siis rauhallinen uloshengitys….kunhan saan työpinoja vähän pienemmiksi, niin tuun tänne hortoilemaan!

    Belgian Lempi

    • Todellakin Lempi, IHMISET, siis voiko raivostuttavampia olentoja olla! Voimia!

  3. Anonyymi says

    Aih ja oih!!
    Tekisi suomalaiselle hyvää levittää samanlainen tyyssija makuualustoineen lempipihalleen.
    Värikylläisyyttä, ikuiselta tuntuvaa joutenoloa hyvässä seurassa.
    Loputtomia filosofisia keskusteluja ruokakippojen ja vilvoittavien pikareiden keskellä…

    Nikadora

    • Sitä paitsi lattialla (maassa) istuminen olisi paaaaljon parempi vaihtoehto kuin tuoli! Aamukahvithan jo juon lattianrajassa…

  4. Anonyymi says

    Oletko seurannut Bloomsburyn ryhmää Teemalta? Tulee juuri…mielenkiintoisen jännitteinen sarja.

    Nikadora

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.