comments 10

Pieni visiitti pääkaupunkiin

Hyppäsin perjantaina jo ennen auringonnousua (no, se ei tietysti ole tähän vuodenaikaan mikään saavutus…) reippaana junaan ja Helsinkiin. Oli Annanpäivä, jonka Helsingin kaupunki oli ystävällisesti huomioinut ripustamalla A-kirjaimia keskustan täydeltä, mistä pisteitä.

Entisessä kotikaupungissani huomaan joka ikinen kerta kipeästi, kuinka paljon olen pikkukaupunkilaistunut Hanko-vuosieni aikana.

  • Tuijotan suu jo puolivälin tötteröllä valmiina sanomamaan hei jokaiselle vastaantulijalle, pienessä kaupungissa kun todennäköisyys törmätä tuttuun on noin 100 %. 
  • … tarkkaavaisuuteni ansiosta näenkin kyllä tosi paljon kamuja (ja hankolaisia) koko ajan. 
  • Vilpittömän ja avoimen katseeni imussa minulta pyydetään jatkuvasti rahaa tai tarjotaan ilmaisia halauksia.
  • Havahdun aina heti Pasilan jälkeen huomaamaan, ettei yksikään päälläni oleva vaate ole pääkaupunkikelpoinen. Ehkei se olekaan hyvä idea, että kiipeilen kallioilla samoissa kengissä kuin hiippailen Espaa, tai että omistan vain noin viisi vaatetta kaiken kaikkiaan, kaikkiin tarkoituksiin.
  • Päätän ostaa heti alkuun päästä varpaisiin koko garderoobin uusiksi, ja sitten ymmärrän kuinka valtavasti minulla menisi rahaa, jos asuisin Helsingissä. 
  • Sitä paitsi en löydä mitään ostettavaa, kun kaikkea on niin paljon. Menen paniikkiin.
  • Uuvun henkisesti välittömästi jos samassa tilassa (esimerkiksi Stockmannilla) on yli viisi ihmistä kanssani samaan aikaan. 
  • En osaa mennä hissiin enkä Zaraan tarpeeksi nopeasti. Rullaportaissa törrötän väärällä puolella.
  • Pitelen ovia ihmisille ja siinä sitten seisonkin kolme varttia portsarina.
  • Huutelen ratikassa kuskille hauskoja anekdootteja ja avaudun muutenkin kaikille ihmisille kovaan ääneen. 
  • … mutta kun näen ihanan Sakari Sirkkasen samaisessa raitiovaunussa menen ihan mykäksi ja punaiseksi.
  • Tunnen kaikki kaupungin parhaat tavaroidensäilytysluukut, puhelimen latauspaikat ja toiletit.
  • Käytän todellakin museoita olohuoneenani.

(Siis MITEN NIIN te ette tiedä kuka on Sakari Sirkkanen??? Mä olen niin kateellinen kaikille, joilla on vielä koskemattomia Politikkaradioita kuunneltavana, minä kun olen kuunnellut ne ihan kaikki. Suurimmat pelkoni: että Dijon-sinappi loppuu, tulee hämähäkki, Politiikkaradio menee joulutauolle.)

Jatketaan. Kävin parikin kertaa testaamassa upouuden Kampin Korttelin rafloja: Fisken på Diskenin fish & chips-annos oli hyvä, muttei vielä täydellinen ja sitä sai odottaa aika kauan. Palvelu oli superystävällistä. Askin rennompi pikkuveli Jord oli erinomainen, puhdas ja maukas kuten tietysti tuolla tasolla pitääkin, ja tila valtavan kaunis näkymineen. Valitsin silti istua selkä lasiseinään päin, sillä keittiön hyörinä on minulle mieluisinta katsottavaa. En ihan hevillä valitse kauppakeskusta ruokailumiljööksi, mutta nyt teen sen toistekin, niin hauskasti ruokakerros on toteutettu ja ravintolavalikoima monella tapaa mieluinen.

Kahville halusin silti taas Strinbergille koska PÖYTIINTARJOILU. Tosin seuraavana päivänä ajauduin virran mukana Kämpin baariin ja viihdyin toki sielläkin oikein mainiosti.

Onneksi en ollut tällä matkalla yksin. Meidän rakas Elsamme oli paitsi syyllinen reissuun (vanhojentanssimekko!) myös lehmänhermoinen kanssakulkijani, ja muistutti ystävällisen hillitysti säännöllisin väliajoin mikä on noloa ja mikä ei, joten pysyin jotakuinkin ruodussa. Vanhempi tytär liittyi myöhemmin seuraan ja meillä oli tyttöjengillä mahtavat sushikalaasit.

Yövyimme vanhemmillani, joten saimme lauantaiaamuna erikoisen värisen vuohenrahkalla maustetun terveysjuoman (mutsi) lisäksi referaatin päivän Helsingin Sanomista sekä oikeita (ei vääriä) mielipiteitä maailman menosta (faija). Faija myös näytti meille facebookin ”vuosikatsaus 2016” videonsa, joka oli tietysti äärimmäisen mielenkiintoinen.

Sen jälkeen olikin ihan mahtavaa juosta hyvin lämmitetyissä vaatekaupoissa miljoonan ihmisen kanssa 10 tuntia putkeen villakangastakissa.

Kiitos kaikille kaikesta, meillä oli kivaa!

Kuvat toki Hangosta, josta on välillä pakko päästä pois, ja jonne on aina yhtä ihana palata.

Lue lisää: viime vuonna samoihin aikoihin, samalla asialla, vähän eri kokoonpanolla.

10 Comments

  1. Kokeile seuraavalla kerralla Fisu&Ranet fish & chips annosta, hipoo täydellistä. Löytyy Kampista 6K street food ravintolasta. Kirjatoukka-blogi on niin ihana, kiitos!

    • Mitämitämitä, kuinka olen missannut tuon kokonaan!? Todellakin kokeilen, seuraava reissu tiedossa jo piakkoin. Kiitos vinkistä ja ennen kaikkea kiitos kun luet.

  2. Anonyymi says

    Hertzyygeli…vain viisi vaatekappaletta!
    Miten pystyt tuohon? Olen erittäin kateellinen.
    Ei, en halua olla kateellinen.
    Olen ylpeä sinusta.

    Kertokaa paras vaatteidenkarsimisvinkkinne!
    Huom. Näihin riepuihin, joista vanhimmat 50-luvulta ja uusimmat viime viikolta, liittyy tunteita paikoitellen vahvastikin.
    Niin, ihmisiä rakastetaan, ei kangaspaloja…tiedän.
    Olen mielessäni kehitellyt tästä eräänlaisen taiteenmuodon, tai sitten olen vaan terapian tarpeessa!

    Helsingissä on kyllä abstrakti meininki.
    Alkaa huomaamatta kulkea juoksulenkkiä kohti junaa, kauppoja, mitä tahansa.
    Niin käy, jos ei keskity.
    Aivot on aivan nollassa, jos päivän siinä vilinässä keskittyy.
    Mullahan on keskittymisongelma muutenkin.
    Sitä alkaa herkästi poukkoilemaan ja eksymään alkuperäisestä suunnitelmasta.
    Jos vaikka lähtee yhtä kirjaa ostamaan, siinäkin käy köpelösti.
    Pussia on ranteet täynnä, kun harppoo kohti viimeistä junaa, ennen kuin tulee pimeä ja nukahtaa vielä junaan ja ajaa ohi.
    Joskus joku ystävä on houkutellut vielä kuppilaan aseman kylkeen, niin ehtii sitten muka hyvin junaankin.
    Eipä ole silti aina ehditty.

    Nyt tuli Dannyn kappale KUUSAMO mieleen.
    (Lauloin viimeksi keväällä siskon häissä karaokessa, huh,huh!)

    Kaikkea sitä.
    Ja silti aina liian vähän, mitä pitäisi!

    Nikadora

    • No mä vihaan vaatteiden ostamista, ostan aina yhden vaatteen kauheella vaivalla, jonka käytän riekaleiksi, ja sitten pakon edessä uuden. Ja jos löydän oikein hyvän vaatekappaleen, ostan sitä monta. Oon vähän niinku Steve Jobs ja sen musta poolo. Mulla on tällä hetkellä ihan akuutti vaatekriisi, sillä kaikki releet ovat loppusuoralla. Toisaalta luulis ettei ostaminen ole kovin vaikeaa, jos aina pukeutuu samalla tavalla: mustat pillifarkut, mustat nilkkurit, musta kaapu. Musta takki. Musta käsilaukku.

      Ja mullakin on keskittymisongelma.

  3. Pitänyt kommentoida tänne terveisiä Herra Kameralle, että pidän todelle paljon hänen kuvistaan. Se on jänne miten joidenkin kuvakieli vain osuu ja joidenkin vaan ei samalla tavalla, vaikka kuinka "hienoja" kuvia ottaisivatkin. Herra Kameran kuvissa tykkään ihan kauheasti yksinkertaisesta lähestymistavasta ja siitä ettei ole turhia kikkailuja! Kenties omassa kuvaamistavassani on jotain samaa, silloin harvoin, kun jotain kuvaan. Blogeissa aikaisemmin olen samaan tapaan diggaillut vain Eeva Kolun kuvia joskus. En siis todellakaan ymmärrä mitään hienoa kuvauksesta, vaan kyse on ennen kaikkea tunneasiasta…

    Tässä blogissa minua lämmittää myös ylipäätänsä Hanko-maisemat, sillä olen itse menettänyt sydämeni hyvin saman henkiselle paikalle, mutta on vielä kysymysmerkki josko ja miten vielä asettaisin kotini sinne…niin kuvat aina muistuttavat siitä…

    Rehellisen itseironista ja hauskaa kirjoitustyyliäsi arvostan myös kovasti!
    Eli kiitos, että bloggaatte!:)

    • Nyt kyllä Herra Kamera ilahtuu ikihyviksi, vinkkaan sille, että perehtyy kommenttiboksiin!

      Mulla taas on tosi usein ihan eri "näky" kuin Herra Kameralla, ja se aiheuttaa joskus kitkaa tämmöisessä yhteisbloggauksessa. Me emme näe asioita samalla lailla. Taitava se on kuin mikä, mutta katse vain on eri. Ihana kuulla, että kuvat osuvat sinuun <3
      Kiitos myös kommentoinnista tekstin suhteen. Olen sellainen vahingossa hauska-tyyppi, vaikka haluaisin olla henkevä! 😀

      Anna hei palaa vaan sen sydämesi paikkakunnan kanssa: elämä on niin lyhyt ja KAIKKI JÄRJESTYY!

  4. Anonyymi says

    Oispa hauska metsästää sulle yhdessä niitä uusia vaatekappaleita -voisi rönsyillä mustasta villimpäänkin suuntaan…
    Ja oikeasti yksi salainen haaveammattini voisi olla leikkimielinen pukeutumisneuvoja.
    Eri asia, kuka uskaltaisi ensimmäiseksi asiakkaaksi!

    Nikadora

    • Hei mun faijakin on sitä mulle suositellut, mutta jotenkin aina UNOHDAN sen! Kiitos, laitan ylös!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.