comments 14

Pieni ravintolalöytö Matissen ja Chagallin ystäville



Voi mikä suloinen pieni ravintolaosoite mulla onkaan teille antaa!

Cimiezin kaupunginosa Nizzassa on kiehtova kävelehtimiskohde, ei pelkästään museoidensa takia, josta syystä tänne ylös, kauas keskustasta, yleensä noustaan. Cimiezissä kun sijaitsevat sekä Musée Matisse että Muśee Chagall. Kuin myös fransiskaaniluostarin hautausmaa, Matissen viimeinen leposija sekä Rooman vallan aikaiset kaupunginrippeet.

Cimiez on rauhallinen ja hienostunut. Osa 1800-luvun villoista on kuin pieniä palatseja, ruusuköynnöksiä ja hedelmäpuita pursuaviin puutarhoihin on kiva kurkistella koristeellisten rauta-aitojen raosta. Museomatkalaisen on vain vähän vaikea löytää ruokapaikkaa näiltä kulmilta, kunnes nyt sekin ongelma on ratkaistu!

Ravintola Côté Sud on kätkössä pienellä sivukadulla, joka putoaa vähän pääväylältä. Eikä itse ravintolakaan ole koolla pilattu, viileänä huhtikuisena päivänä puutarhan terassikaan ei ole vielä avoinna. Onnistumme (ilman pöytävarausta, me olemme maailman surkeimpia pöytävarauksentekijöitä!) ahtautumaan tupatentäyden, puheensorinan sakeuttaman ravintolan ovensuun pyöreään pöytään. Sitten vain tilailemaan liitutaululta. Olemme nälkäisiä kuin sudet, unohdamme kaikki raportoimisvelvollisuudet ja keskitymme muun muassa valokuvaamisen sijaan vain syömiseen ja toisiimme. Alkuun artisokkasalaattia, pääruoaksi päivän pihvi, suklainen jälkiruoka puolitetaan. Kaikki, myös leipomukset, on paikan päällä tehtyä, tuoretta, maistuvaa, raaka-aineet sesongin mukaan. Viineistä suurin osa on luomua, luomumunia saa ostaa myös mukaan.

Vasta lipoessamme espresson vaahtoja ylähuulistamme havahdumme : tämä on ihana paikka, tästä pitää muistaa kertoa! Henkilökunta on onneksi heti messissä, kaikki pysähtyvät lounaskiireiltään viideksitoista sekunniksi tiskin taakse poseeraamaan. Merci!

Ravintola on avoinna vain viikolla, alkuviikosta aikaisesta aamiaisesta lounaaseen, torstaina ja perjantaina myös iltaisin. Elokuussa suljettu. Hintataso ei ole halvimmasta päästä, mutta laatu vastaa hintaa.

Côté Sud
2 rue du Professeur Maurice Sureau
Cimiez- NIZZA

Côté Sud facebookissa.

Vinkki: Museoretkeen kannattaa yhdistää käynti La Chapelle du Rosairessa, Matissen suunnittelemassa, sinitiilikattoisessa kappelissa Vencessa.

14 Comments

  1. Onneksi kävin juuri syömässä lounasta muuten en olisi vastannut seurauksista… matka Nizzan jopa… 😉

    • Anna says

      Nälkäisenä kannattaa aina alkaa tilailla lentolippuja, ha ha! Carina, me yövyimme juuri viime yön siellä suosittelemassasi Centrossa Turussa. Tosi symppis, kiitos vinkistä!

  2. Ooh, ihania muistoja tulee mieleen näitä kuvia katsellessa! Raflavinkki olisi ollut tarpeeseen jo muutama vuosi sitten, mutta Chagallin museota pidemmälle emme tuolloin ehtineet nälästä huolimatta. Olisipa ihana päästä tuonne Matissen pakeillekin!

    • Anna says

      Ranskan reissua siis suunnittelemaan, Matisse odottaa, ja Côté Sudin ihanan antimet!

  3. Belgian Lempi says

    Ooh – museot ja ravintola! Artisokkasalaattia rupesi tekemään mieli heti, näin keskellä yötä.

    Turussakin olisi kyllä mukava käydä. Siinä jokirannassa on jotain viehkoa taikaa.

    • Anna says

      Artisokkasalaatti oli ihanan rapeaa ja vähän kirpeää, artisokat ihan ohuen ohuina lastuina, öljyn lisäksi sitruunamehua, päällä rucolaa ja parmesania. Raikasta, kaunista, herkullista!
      Turun reissu oli hyvä sekin, ensi viikolla uudestaan!

  4. Liivia says

    Haluaisin käydä Matissen kappelissa uudestaan- siitä on niin kauan ja katselisin varmasti nyt uusin silmin. Just luin kirjan (saman taas) kun Matisse työsti kappelia ja kuinka Picasso ei ollenkaan ymmärtänyt ryhtymistä jne. Aina näyttää kiinnostavan.

    Cimieziin Matisse-museoon olen kavunnut omin jaloin jo kolmasti ja ei kyllä enää, on se minusta mahdottoman tylsä pätkä kävellä (kolmas kerta toden sanoi, että uskoin!). Hienoihin puutarhoihin kurkkiminen alkaa minua kyllästyttää aika pian, kyllähän niitä siellä tosiaan riittää.
    Mutta alkupäässä just ennen Chagall-museoo on mahdottoman ihana pieni rapistunut linnahuvila, joka oli enemmänkin vanhaa portugalilaista tyyliä, se on syöpynyt mieleen.

    • Anna says

      Onko se se Gilot’n kirja Matissesta ja Picassosta? Vasta löysin sen kirjastosta, odottaa lukemistaan. Olin ihan ällistynyt etten ollut tiennyt aikaisemmin kirjan olemassaolosta!

      • Liivia says

        Juuri se! Mä olen lukenut omani melkein puhki rankasti alleviivaten ja merkaten.
        Joskus kymmenisen vuotta sitten etsiskelin sitä divareista ja käsitin, että siitä on aikanaan otettu hyvin pieni painos suomennettuna.

        Hyvä teos.

  5. Nikadora says

    Piti kirjoittamani, että löysin myös yllättäen (kirjastosta tietenkin!)
    Pola Gauguinin kirjoittaman ISÄNI PAUL GAUGUIN.
    Ensimmäinen painos vuodelta 1953, WSOY.
    Oi miten vanhanaikaista romanttista kirjoitustyyliä!
    Takana hennosti lyijykynällä kirjoitettu 300;
    Hintako lienee…

    Ja mikä seikkailu teillä jälleen!

    • Anna says

      Katos vaan! Olen lukenut Gauguinista jonkun verran, mutta tuosta kirjasta en tiennyt. Löytyy näköjään kuitenkin meidänkin kirjastosta, tein varauksen. Vaan mistä löytäisin vielä aikaa lukemiselle, olen lukenut ihan hirveän vähän viime aikoina… Kaadun vain iltaisin sänkyyn ja nukahdan samoin tein, niin tiuhaa on tahti juuri nyt…

  6. Nikadora says

    Onhan se välillä rauhoittumisen hakemista ja harjoittelua lukemisen imuun pääsemiseksi.
    Lisääntyvä lämpö ja aurinko houkuttelevat vielä enemmän ulkosalle ja muihin puuhiin…😆

Vastaa käyttäjälle Anna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.