comments 9

Petit déjeuner

Niin, aamiaiset.

Aamiaisen saattoi syödä seisaallaan keittiössä, jos oli oikein hoppu jo radalle. Espresso ja pala patonkia, voikin on niin hyvää, että se riittää päälliseksi. Joskus aamiainen maltettiin nauttia vasta tienvarren leipomossa.

Tai sitten aamiaisen saattoi saada suklaapullia myöten tarjottimella suoraan omalle parvekkeelleen, jos oli oikein, oikein kiltti.

Croissantttinsa voi kantaa myös terassille ja syödä rinnuksilleen murustaen samalla kun levittää kartan muurille ja pohtii päivän seikkailuja. Café au lait-kulho viileni vieressä.

Aamiainen maistui oikein mainiolta myös tuossa pienessä ruokasalissa, varsinkin kun ovet tuuppasi apposen ammolleen ja antoi kevyen aamuilman virrata kahvintuoksun joukkoon. Marie-Joséen aprikoosihillo valui kuin kulta rapeiden leipien ylle ja jogurtin joukkoon.

Kerran aamiainen syötiin kello kaksi iltapäivällä. Sängyssä.

9 Comments

  1. Anonyymi says

    Nämä Ranska-päivitykset on siis niin ihania, että meinaa huomaamattaan oikein hypähdellä! Pääsispä joskus taas.
    t. Olli

    • Siellä oleilu, ainakin lomamoodissa, onkin sellaista hypähtelyä! Hyvä jos se tarttuu lukijaankin!

  2. Ihana valo naissa kuvissa!! Ja tuo croissanttikin nayttaa niin rapealta etta vesi tulee kielelle.

  3. Oikea patonki on niin hyvää ettei mikään muu leipä. Valitettavasti Suomessa en ole kohdannut vielä ensimmäistäkään patongiksi nimitettyä leipää, joka ansaitsisi tulla siksi kutsutuksi. Siksi aina kiehahdankin kun joku joka ei ole oikeaa patonkia koskaan Ranskassa syönyt kehtaa nälviä leipää pulluhutuksi.
    Mutta sängyssä en halua syödä, se on mun mielestä jotenkin suorastaan inhottavaa! (nauraa)

    • Niinpä! Patonkihan on just päinvastoin sellaista sitkoista, aavistuksen hapanta, rapeakuorista! Ihanaa! En minäkään yleensä sängyssä syö. Olen perheenkin opettanut etteivät raahaa tarjotinta sänkyyn suotta, vain lahjoja 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.