comments 8

Perillepääsystä

Aina sama juttu. Matkaa edeltävänä yönä en nuku, en ainakaan jos lento on aikainen. En tälläkään kertaa. On ikään kuin valvottava, että maailma ei keikahda paikoiltaan ainakaan juuri ennen odotettua reissua. Tuntuu vain niin kamalan epäreilulta ja turhalta, saapua nyt kohteeseen silmät ristissä ja haaveillen ohjelman osalta lähinnä pään painamisesta tyynyyn. Äläkä sano, että nuku lentokoneessa. En nuku. Enkä käy vessassa. Siksi Ranska on suurinpiirtein pisimmällä mihin kykenen lentämään.

Mutta miten me tähän aiheeseen ajauduimme. Tarkoitus oli kertoa, että väsymyksestä huolimatta oli tietenkin IHANAA taas hulmahtaa Nizzan kentälle. Aurinko paistoi, aamupäivä oli vasta aluillaan. Kävimme nopeasti kaupassa ja levittäydyimme kahdestaan valtavaan villaamme.

Tälläkin matkalla kesti kauan, päiviä, ennen kuin tajusin, että olin taas oikeasti perillä. Oli ollut niin paljon kaikkea ennen matkaa. Paljon matkajärjestelyjäkin, vielä koneestakin käsin; tiivistä ohjelmansuunnitteluja viikon jokaiselle päivälle, työasioita, aikatauluja, sovittuja tapaamisia. Olin niin sisällä listoissani, että olin siinä sauhutessani unohtaa tärkeimmän. Sen, että olin todellakin laskeutunut muihin maisemiin, sinne mistä olin koko kylmän kevään haaveillut. Vaikka nyt sitten tunsinkin lämpöiset pihakivet paljaiden jalkojen alla, näin uima-altaan turkoosin läikkeen ja melkein hukuin sitruunankukkien tuoksuun, olin puoliksi poissa. Voi pää, voi pieni pää, pysy perässä!

Parhaiten Ranska-tunnelmaan pääsee syömällä, joten katetaan pateet pöytään, nostetaan juustot lämpiämään ja ruuvataan huurteinen roseviinipullo auki. Tästä se taas lähtee.

Tulopäivän tunnelmia ehdin vähän jo melkein suorana lähetyksenä raportoidakin.

8 Comments

  1. Hyvin kerrot paikkaan saapumisesta, minulle käy aina kaikki tuo sama- pää saapuu myöhemmin. Enkä ikinä myöskään käy koneessa vessassa, enkä nuku. Oikeastaan inhoan koko lentämistä, mutta pakkohan se on kestää jos johonkin haluaa.

    Ensimmäisen kuvan tunnelma!
    Aloin myös miettimään miksen ikinä istuta pelargonioita ulos…ehkä siksi ettei ne meidän kesässä ehdi tuon näköisiksi koskaan.

    • Minäkin inhoan lentämistä, ja lentokenttiä. Haaveilen automatkasta Ranskaan, katselen merireittejä.

  2. Lentaminen ja kaikki sen ymparilla oleva hassakka on tylsaa ja ikavaa. Minakaan en koskaan saa nukuttua koneessa. Ei ihmista ole tarkoitettu istualtaan nukkumaan. Vessassa kylla kayn jos on tarve. Miksi ei? Kauheempiakin vessoja on matkoilla bongattu.

    • Omalta osaltani voin sanoa, että ei niinkään se vessa vaan se että joutuu vaivaamaan mennen tullen ihmisiä ylös. Mutta en myöskään tilaa ikinä mitään, ellei ole ilmaista. Ei sitten tule hätäkään:)

      Automatka Ranskaan on haave ja siksi jää, kun ei ole sitä autoakaan…

  3. Anonyymi says

    Voi sitä hermoilun määrää omalla kohdalla, jos lentoon lähtö…
    Ne edelliset yöunet…ei niitä kai tarvittukaan. Kentälle pääsy, koneeseen pääsy.
    Ai niin, ne liput, passi, käsiveska…huhuhh!
    Vesipullo. Sekin vielä.
    Koneessa ollessa ei kai kuulu minnekään, leijuu henkisestikin pilvissä.
    Ja vasta majapaikkaan saapuessa ehkä hieman tajuaa ytimissään vaihtaneensa maata.
    Kuunnellessaan uutta puheensorinaa, katsellessaan uusia kujia, kahviloita, ruokalistoja…

    Uitteko tuossa turkoosissa läikkeessä? Paras aistikokemus matkalla?

    Nikadora

    • Arvaa, emme ehtineet uida, aika kauheaa ja nyt kaduttaa. Paras aistikokemus matkalla? Hmm… Kyllä se taas jonnekin sinne Forvillen torin kulmille osuu!

  4. Anonyymi says

    Näkymät, kauniisti asetellut ruuat, kukat, valo, palmu – ja kirsikkana uima-allas. Oih ja voih! Ja tuoksuvat sitruunankukat…

    Minäkin inhoan lentokenttähässäkkää. Junalla olis kiva matkustaa useamminkin, on vaan kallista, jossei saa aikaiseksi varata lippuja ajoissa. Sekä lentokoneen että junan vessa on mulle kauhistus, ei siisteyssyistä vaan siksi, että pelkään, että pelkään tulevani imaistuksi sinne pönttöön. Voitanko hulluin fobia- palkinnon?!

    Pakotan siksi itseni useimmiten menemään sinne hiivatin vessaan, koska muuten kammo rupeaa hiljakseen leviämään hisseihin, uima-altaan venttiilien läheisyydessä uimiseen ja sitä rataa. Toisaalta se hyvä puoli tässä on, että mun ei tarvi juosta maratooneja, kirjoittaa bestseller- kirjoja, perustaa maailman mullistavaa start-uppia tai mitään sellaista haastaakseni itseni. Käyn pari kertaa vuodessa lentokoneen tai junan veskissä ja voilà – taas on voittaja fiilis!

    Toivottavasti pääsette jossain vaiheessa automatkalle. Jos aikaa on paljon, niin sittenhän se onnistuu ihan mukavasti laivasysteemeillä. Meillä tyssähtää automatkailu usein loman lyhyyteen. Siis, jos on joku vähän kauempana oleva tietty maa mielessä, minne asti pitäisi ehtiä.

    Belgian Lempi

    • Kukaan ei voi olla hullumpi fobioineen kuin minä, et edes sinä Lempi!
      Laivalla ja junalla matkustaminen vaatii aikaa, se on totta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.