comments 12

Pari sanaa kuumuudesta

En nyt mitenkään halua kiertää veistä haavassa, mutta taivas miten tämmöinen luotettava auringonpaiste voi ihmismieltä rentouttaa.

Kesäkuu, ja tämä heinäkuun alkukin on oivaa aikaa Kreikassa lomailijalle. Vielä ei ole sietämättömän kuuma, paitsi niinä päivinä kun on. Ja aurinko paistaa varmasti. Jos edellisenä iltana päätät, että huomenna on rantapäivä, ei sen perään tarvitse koskaan sopertaa pelokkaasti sanoja  jos ei sada

Muistaakseni kerran on muuten satanut, viiden minuutin verran. Luonto varmasti tykkäisi enemmästäkin, mutta oliivipuut ja meikäkukkanen nauttivat lämmöstä. Vettä, pimeää ja kylmää on niin sanotusti ihan riittävästi omasta takaa.

Mutta palataan vielä niihin päiviin, kun lämpötila kipusi yli neljäänkymmeneen. Tiedättekö, hassua, mutta se on tavallaan ihan sama kuin jos (kun) Suomessa on heinäkuussa 13 astetta ja sataa: kesälomasuunnitelmat menevät mönkään, etkä voi tehdä mitään muuta kuin istua sisällä ja pelata ristiseiskaa! Ihan sama! On aivan turha kuvitella koluavansa muinaista Messiniaa kun mittari tykittää +43. Mä otan pantin.

No, voit tietysti herätä aikaisin ja mennä pariksi tunniksi rannalle ennen kuin kuumuus on korkeimmillaan. Aamuranta onkin ihana. Se on minun ja muiden mammojen uima-aikaa. Turkoosin Kalamatan-lahdelman Taygetos-vuoren kainalossa pilkuttaa hattupäiden klaani, kun kaupungin tädit pulahtavat pienissä puuvillalakeissaan vaihtamaan kuulumisia pariksi tunniksi vettä polkeviin ryhmiin keskelle suurta sinistä. Meri on aamulla ihan tyyni, valo varovaista ja autereista. Vuorilta valuu usvaa alas kaupunkiin. Vesi on niin kirkasta, niin kirkasta, että pohjaan näkyy metritolkulla laiskasti etenevän uimarin alla.

Illalla syömään lähdetään aikaisintaan kello yhdeksän, kymmenen aikaan. Nyt vasta me alamme päästä rytmiin, juuri kun kaikki on kohta ohi. Ensimmäisen viikon elelimme 3-4 tuntia etuajassa kaikkiin muihin nähden; kärkyimme lounasta 11-12 aikaan ja pönötimme tyhjissä ravintoloissa iltakuudelta. Hölmöt… Vielä puolilta öin, tai oikeastaan VASTA puolilta öin alkaa meno olla huipussaan. Perheet vaeltavat rantabulevardia lastenrattaita työnnellen, tavernat ovat täynnä, kaikki kippolat, kioskit ja jokunen kauppakin on auki. Huvipuiston pöytäkiekkoon ja törmäilyautoille on jonoa. Isäntäperheemme 12-vuotias sisarentyttö ehdottaa vähän ennen yö-yhtä jäätelöille lähtöä, ja mehän lähdemme. Athanasiouksen kylmää höyryävien metallisaavien äärellä käy kova kuhina, kalamatalaiset kaavituttavat pistaasijäätelökulhot äkkiä tyhjiksi!

Jos meillä kesti reilun viikon saada aikatauluista kiinni, niin vähintään yhtä kauan kesti ymmärtää muita kuumuudessa elämisen pelisääntöjä.

Koska olen haikeudesta elävä otus, olen tehnyt jo pientä pakkailua. Tyhjensin laatikoita, joihin olin tulopäivänä sullonut matkalaukusta vaatteita. Ne näyttävät nyt omituisilta, vierailtakin. Farkuilla, villatakeilla, umpinaisilla kengillä ei tee yhtään mitään. Kaikki musta ja hihallinen, turhaa. Villasukkamytty naurattaa, mutta ei sentään niin paljon kuin erään nimeltä mainitsemattoman mukanaan raahaama KEVYTUNTUVATAKKI! (Vinkki: sama tyyppi, joka unohti alusvaatteensa ja muutenkin puoli omaisuuttaan kotiin. Ei kuitenkaan KEVYTUNTUVATAKKIA, ahahahahahaha!!!)

Olen ostanut liehuvia hepeneitä, joita tuskin ikinä tulen Kreikan ulkopuolella, siniharmaalla iholla käyttämään, ja valkoisen pellavamekon, valkoisen pitsipaidan ja paritkin rantasandaalit. Valkoista, ja luonnonmateriaaleja, ei niin turhaan opeteta. Hattu ja aurinkolasit ovat välttämättömät, viuhkakin. Joskus tosin on niin kuuma, että viuhkan heiluttaminen nostaa hien pintaan. On parasta istua vain ihan hiljaa aloillaan.

Vinkki muuten sekin. Kun on kuuma, ei hötkyillä. Ollaan vaan ja annetaan kuumankin olla.

Olen täällä taas huomannut, kuinka ärsyttävän paljon mietin ulkonäköäni. On tehnyt äärettömän hyvää turhamaiselle luonteelleni olla joka päivä ihmisten ilmoilla uimapuvussa ja lähes* meikittä, hiukset suolavedestä raskaalla nutturalla. Niin, meikit… rakas kajalini, rakkaat voiteeni. Turhaa, turhaa… Viisain päätökseni PITKÄÄN AIKAAN (Kreikkaan lähtemisen lisäksi) oli käydä muotoiluttamassa ja värjäyttämässä kulmat ennen lähtöä. Herranjestas, sehän on ihan puhdasta neroutta! Jumaloin suolan kiillottamia, paahtuneita, kulmakarvojen kehystämiä kasvojani harva se aamu kylpyhuoneen peilissä.

Kuuman ilmaston eläjien ykkösselviytymiskeino on tietysti siesta. Kuinka autuasta on palata rannalta, juoda kylmää vettä, käydä suihkussa, öljytä itsensä ja pujahtaa pimennetyn makuuhuoneen valkoisiin lakanoihin. Uni tulee hetkessä, vain sirkat sirittävät ikkunaluukkujen takana.

Kuumuuteen myös tottuu. Kun lämpötila lopulta palautuu takaisin yli neljästäkympistä kolmenkympin kieppeille, tuntuu ihanan raikkaalta. Yhtenä iltana häviän vedon, kun palelelen puutarhassa korttipelipöydässä ja väitän asteita olevan 18. Mittari kelluu kuin kelluukin turvallisesti +27:ssa.

Kello lähenee nyt neljää iltapäivällä, ryhdyn laittamaan lounasta. Sitten vielä iltauinnille ja pimeyden turvin tavernaan puiston keskellä, jonka eilen löysimme iltakävelyllä. Vai vain vohveleille merenrantaan? Ihan kuin täällä yhteen vuorokauteen mahtuisi monta päivää, ihan kuin meillä olisi paljon enemmän aikaa.

 

*Jos kuitenkin ihan vähän meikattais, eli lempparit meikkipussissa tällä helle(enisellä) reissulla:

Chanelin Le Volume Waterproof, sävy 10 Noir – aivan LOISTAVA vedenkestävä ripsari!

Bare Mineralsin Complexion Rescue, Tinted hydrating gel cream, SPF 30, PA +++ – vähän tasoitusta hei kamoon.

Boho Green Revolution, poskipuna ja aurinkopuuteri – illalliselle säihkettä poskipäille!

Lumenen Rasberry Miracle Lip Perfecting Balm – huulikiilto ei pelkästään näytä nätiltä, vaan myös suojaa huulia.

Avènen Eau Thermale-kasvovesi – uutena käyttötarkoituksena suolan huuhtominen kasvoilta rannalla.

Avène Eau Thermale-sarjan Huile Solaire UVA, SPF 30 aurinkoöljy – jumalaista kamaa kaiken valkoisen töhnän jälkeen!

Kloranen Mousse à la Camomille, hiuksiin jätettävä hoitovaahto. Ihana, ihana!

Dermalogican Ultracalming serum concentrate – illalla, auringonoton jälkeen.

Korres Pure Greek Olive Anti-ageing Body Oil – kropalle, auringonoton jälkeen.

Lue lisää: Proffsimpia meikkivinkkejä ja muuta mukavaa juuri vasta avatusta MileStyle-blogista, by Mila Pentti ja Leena Waggoner!

12 Comments

  1. Herrajestas miten houkuttelevalta kuulostaa. Ettei tarvi joka päivä katsoa netistä sääätiedot, että olisiko ehkä tänään se odotettu ihan oikeeesti kesäkuumapäivä.
    Olette valinneet tasantarkkaan Kreikanamatkanne juuri oikeaan aikaan. KotoSuomessa kun on joka toinen päivä aurinkoa ja joka toinen sataa vettä ja sitä ihananlämmintä heinäkuun lämpöä ei näe missään.

    Nauttikaaa, nauttikaa!

    Nimimerkki ”Ensi kesänä on pakko päästä etelään”

    • Anna says

      Anteeksi, vastaus viivästyi, kotiinpaluu on ollut vauhdikas! Kyllä, ajoitus oli oikein oiva, nyt on ihan kivaa ollä viileämmässä säässä, suorastaan energinen olo! Mutta voi että se lämpö teki hyvää, mä niin tarvitsin sen… meilläkin jo ensi kesä suunnitteilla…

  2. Liivia says

    Minä kärsin kuumasta enemmän kuin kylmästä, niin se vain on. Mun jalatkaan ei tykkää kuumasta, ne turpoaa eikä siihen auta mikään veden litkiminen tai ylöspäin pito.
    Mä en tottunut kuukaudessa kuumuuteen mitenkään, kärsin joka helkutin päivä just siitä ja vain siitä. Sillä mä haluan matkallani kierrellä ja katsella ja ”tehdä duunia” enkä möllöttää jossakin kuumuutta pitelemässä. Lisäksi haluan pukeutua enkä kulkea puolialasti, kuten kuumuudessa on pakko. Minusta tulee kuumuudessa valittaja.

    Kärsin myös rantaelämästä, se ei vaan ole mua varten. Mä en kertakaikkiaan tiedä mitä tekisin siellä. Lukeminen rantatuolissa…ei, sillä siinäkin voi ruskettua ja mä en välitä ruskettua. Mulle jotenkin hukkaan heitettyä aikaa tuo rannalla olo, onneksi perhekkään ei ole rantaihmisiä.

    No me ollaan erilaisia ja luultavasti juuri minä poikkeava mielipiteessäni:)
    Kreikan ruokia kyllä söisin mieluusti! Ja sun Kreikan juttuja luen mieluusti!

    • Anna says

      Siksi ehkä oikein kirjoitinkin tästä, koska olen ehdottomasti ollut aina samalla lailla kuumuuden kanssa vihamielisissä väleissä. Mutta nyt NAUTIN, nautin niin! On toki eri asia olla meren äärellä kuumuudessa, kuin suurkaupungissa (kuten Pariisissa).

      Rantaelämäkään ei ole ollut mua varten, mutta nyt sekin oli ihanaa, uiminen aamuisin, illalla ihmisten tarkkailu, kun kaikki kalamatalaiset perheet ja suvut könysivät rannoille juhlimaan. Se oli ihanaa. Parasta olivat illat, lämpimät, tuoksuvat illat ja yöt. Sitä ihan pahinta kuumuuttahan ei siis kestänyt kuin pari päivää, silloin pelasimme korttia, muimme auringonnoustessa ja ajelimme ilmastoidussa autossa vuorille. Niin, ja tuolla päin myös kaikki asunnot ovat ilmastoituja, joten yöt saa nukuttua ja päivällä levättyä kuumalta.

      Jotenkin siis opin tulemaan toimeen kuumuuden kanssa, ja pitämään siitä. Mutta näin kauan se kesti.

  3. Nikadora says

    Hei!
    Luulin olevani ensimmäinen kirjoittaja, vaan nopeat olitte jo ehtineet…
    Aikomus oli aloittaa, että huh-huijaa, kun mulle +25 on jo hurja.
    En myöskään koskaan ole ollut auringonottaja.
    Ei, kun ei sitä vain kykene olemaan aloillaan niin pitkiä aikoja.
    Kirjan kanssa…ehkä. Ja ruuan tai rupattelun, mutta ei liikaa aurinkoa tälle varjonaamalle =)

    Pieni viileys pitää virkeänä.
    En myöskään pidä itseni paljastelusta.
    Kerran sen rohkeasti tein ystäväni polttareissa ja marssin tilausrantasaunasta pelkkä pyyhe ympärillä suojaisaan joenrantaan.
    Viuh, pyyhe kivelle ja kahlaamaan veteen nakuna.
    Siinä sitten ihan vieressä näytti olevan veneellinen miehiä matkalla kalaan.
    Häväistys oli jo tehty.
    Krrrrrr…

    No, uteliaisuus se on kai se, joka ajaa kulkemaan kujille ja kaduille.
    Nähtävää etsimään, yllättävää ja inspiroivaa.
    Aina tietämättä, mitä etsiikään…
    Ja parhaita on kai ne salaiset poukamat ja näköalapaikat…

    Nauttikaa lämmöstä siellä, teistä on siihen!
    Ja siitä ruuasta…
    (Mullakin on jääkaapissa Kalamatan kivettömiä oliiveja!)

    • Anna says

      Kuumuus on tuolla erilaista! Pehmeämpää! Ja varjossahan siellä oleillaan, niin rannalla aurinkovarjon alla kuin lounaallakin aina varjossa, ei suorassa porotuksessa paitsi kiihkeimmät auringonpalvojat. Rakastin sitä, että vaikka jokainen suomalainen soluni huusi iltaisin, että ”ota villatakki mukaan!!!” niin sitä ei koskaan tarvittu. Ja iho hehkui ja oli kostea ja ruusuinen, sekin oli ihanaa. Heti kun astuin Helsingin lentokentälle, kuivuin kokoon ja minusta hävisi kaikki väri! Hassua!
      Mutta energinen olo kyllä täällä viileydessä, sen myönnän, olemme touhunneet kuin heikkopäiset silkasta touhuamisen ilosta.

  4. Totta, että paikalliseen rytmiin pääseminen kestää tovin. Tuo huomio, että päivään mahtuu monta päivää on tuttu tunne. Kuumuudesta nautin. Lataan pattereitani talven varalle. Hellehepeneet on ihania ja kotonakin niihin on kiva donnustautua, vaikka alle tarviikin lämmikettä tai ainakin ympärilleen viltin. Sellainen ihanuus löytyi pikkuputiikista täynnä etelän lämpöä ja voi kuinka se ankeampasn aikaan mieltä lämmittääkään. Aurinkoannos ja lämpö saavat minut voimaan loistavasti. 💙 Tuija

    • Anna says

      Tuntui, että kerrankin suli sisuskaluja myöten, se tuntui hyvältä <3

  5. Belgian Lempi says

    Aurinko ja lämpö sopisi mulle! Varmaan 365 päivää vuodessa paahde kävisi raskaaksi, mutta mun puolesta lämpötila saisi hipoa +30 astetta useamman kuukauden. Olisi mahtavaa kun ei tarvitsisi umpinaisia kenkiä eikä pitkähihaisia. No, silloin tällöin olisi kiva, jos illalla olisi sen verran viileä, että saisi kiepsauttaa kevyen villatakin hihattoman mekon seuralaiseksi.

    Aamuranta kuulostaa ihanalle. Samoin kuin iltavohvelit. Me käydään kesäkuukausina usein iltajätskeillä. Ei sentään ihan yhden aikaan yöllä, mutta kymmenen maissa, hiukan ennen meidän lähi-gelaterian sulkeutumisaikaa. Tötteröiden kanssa hipsitään sitten Cinquantenaire- puistoon kävelylle tai suihkulähteen viereen istuksimaan ja kuuntelemaan mitä lie musiikkia illan juhlijaporukoilla onkaan tarjolla.

    • Iltavohvelit tietysti, niitähän unohdin tyystin! Onneksi eilen oli Turussa, no jois ei nyt hellettä niin ehkä kesän lämpimin päivä ja ihmisiä oli paljon liikkeellä rantaboulevardilla, siis jokirannalla 😉
      Ja nimenomaan jätskiä ja vohveleitä oli tarjolla – syötiin tyttären kanssa ja vain oleskeltiin joten oli ihan oikea kesäfeelis – vihdoinkin!

      • Anna says

        Turkuun pitäisi vielä päästä tänä kesänä!

    • Anna says

      No se just! En mäkään ympäri vuoden jaksaisi, mutta kyllä tuo kuukausi tuntui tulevan OIKEIN tarpeeseen! Ja ihan mielelläni olisin jatkanut edes yli 20 asteessa täällä kotimaassakin 😉 Kannatetaan iltajätskejä ja iltavohveleita! Ja kaikkea iltahulinaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.