comments 11

Parasta aikaa

Onpa hienoa, että maailmassa on olemassa sellainen juttu kuin elokuu! Kun kirjoitin, etten oikein osaa puhua kesää, sain teiltä hyviä kommentteja. En ollut yksin.

Nimimerkin ”ma ri” kanssa pohdimme odottaako se kesä, jota odotin, sittenkin kotona kun palaan, vai onko sitä kesää, jota odotin, olemassakaan.

”Mine” tiesi neuvoa jo kokemuksesta, että reissu kaukana kotihommista nyt vain kuuluu kesään.

”Liivia” tai siis Liivia sanoi sen niin hyvin: ” … oikeastaan en tykkää kesästä, koska se esittää niin paljon vaatimuksia ja samalla syyllistää.” Heinäkuu ei ole kummankaan lempikuukausi.

Mutta nyt on elokuu ja minusta näkee sen. Puheenlahjat ynnä muut mahdolliset kyvyt ovat palanneet. Alan virittelemään valoja takapihalle, kokkaaminenkin kiinnostaa taas. Tuuli kääntyy Bulevardin kulman takaa, puhaltaa avoimesta ovesta sisään ja pöydän alla keinuviin varpaisiini. Kirjoitan.

Elokuu sallii pienen melankolian, ja siksi siihen ei yhtäkkiä ole tarvetta.

Päivän kirja on Juha Tantun Välimies, joka on niin hyvä, että tilasin juuri antikvariaatista toisen, siltä varalta, että ensimmäiselle tapahtuisi jotain. Lainataan kirjasta sitaatti, joka taas on peräisin Amélie Nothombin kirjasta Vaitelias naapuri (vaikkakin itse vaihtaisin kesäkuun tilalle heinäkuun) : ”On yhtä sopimatonta olla onneton kesäkuussa kuin onnellinen Schubertia kuunnellessa. Se tekeekin tuon kuukauden sietämättömäksi: kolmenkymmenen päivän ajan on pienikin masennus epäkohteliasta. Pakollinen onni on painajaismaista.”

11 Comments

  1. Anonyymi says

    Hei Kirjatoukka! Saanko kysyä, että missä kuussa olet syntynyt?
    Tämä voi selittää sen, että miksi et viihdy heinäkuussa.
    Terv. Tiina A.

    • Hei wau, kiitos kysymästä, tämä on supermielenkiintoista! Olen syntynyt 31.5. Kertooko se jotain?

    • Minulle kertoo! Enää en ihmettele miksi meillä niin moni asia on 'samoin'. Kaksosia nääs kummatkin:) Vaikkei tämä toki niin yksinkertaista ole.

  2. Anonyymi says

    Olen vaan pistänyt merkille, että kesällä syntyneet pitävät yleensä kesästä. Talvenlapset taas viihtyvät paremmin talvella (keittiöpsykologiaa)……

    • Kirjoitan uudestaan, vähän paremmin.
      Tässä yksi kesällä syntynyt, joka rakastaa kesäkuuta muttei tykkää heinäkuusta. Eikä se johdu sinällään heinäkuusta, vaan siitä mitä heinäkuu vuodesta toiseen tuo tullessaan. Hässäkkää, kun koko suomi lähtee liikkeelle. Pitäisi olla siellä tai täällä, eikä ainakaan kotona koska kaikki ajelevat lomillaan ohi ja tahtovat poiketa. Heinäkuu tarkoittaa "ei hetkenkään rauhaa". Ja jos sitä rauhaa tempaisee ja julistaa ettei tahdo tavata ketään eikä osallistua mihinkään, niin siitä vasta syyllinen olo tulee.
      Heinäkuun hyvät säät esittää myös vaatimuksia. Sitä ei voikaan kirjoittaa viikko tolkulla sisällä, jos vaikka sattuisi oleman tilaisuus tai inspiraatio. Vaan säästä pitää ottaa kaikki irti, ainakin sellainen ajatus jumputtaa takaraivossa. Syömiset pitää jatkuvasti raahata ulos, sillä eihän voi tietää onko tämä viimeinen tilaisuus tänä kesänä jne.
      Nyt taisin vain toistaa itseäni, mutta näköjään taas teki mieli. Elokuu, ja minä alan hommiin. Olenkin jo kaivannut sitä.

    • Tuttua! Minä olen myös kaksonen, syntynyt kesäkuun alussa. Kesä on ihana, jos sen saa elää omalla rytmillä ja spontaanisti. Kesä tarkoittaa minulle vapautta, harvoin se sitä on. En halua merkitä kalenteriin mitään, en sopia kellonaikatapaamisia enkä olla varattavissa, mielialoille pitää olla tilaa, pitää saada rauhassa olla yksinkin (ja sisällä keleistä huolimatta), jos haluaa ilman selityksiä. Ja haluan tehdä töitä (ja yleensä teen) heinäkuussa, jos siltä tuntuu, vaikka kaikki muut lomailevat. Aina tuo aiheuttaa jotakin skismaa ja juurikin tuota syyllisyyttä.

      Heinäkuussa on jokin kumma pakonomainen vimma. Ja ahdistus. (Hiukan sama kuin kaikissa annetuissa juhlapyhissä. On oltava kivaa.) Elokuussa helpottaa, vaikka siihen liittyy sitten jo syksyn tuntu (elän yhä vuosi alkaa elokuusta -rytmiä, koululaislasten myötä toki ymmärrettävääkin). Opiskeluvuosina lomailin aina elokuun, silloin oli kotimaassa kaikkialla tilaa kulkea ja yöpyä. Se oli ihanaa.

    • Jaamme ihan samoja ajatuksia, Liivia ja Katja. Miksi sen täytyy olla niin vaikeaa ja vimmaista… Tämä kesä on ollut aivan erityisen ärsyttävä… Liivia, tuo on mainio, tuo "Heinäkuu tarkoittaa ei hetkenkään rauhaa"!

  3. mä tykkään syksystä ja lupaus syksystä tulee jo elokuussa, sadonkorjuussa, pimenevissä illoissa , kynttilöiden valossa ja tuulessa ja kuitenkin vielä lämmössä on jotain taikaa 🙂

  4. Oih, vuoden paras aika alkamassa…♡
    Elokuun pehmeät viileän-lämpimät illat, kuutamo, kynttilät, viltti harteille ulkona istuessa…
    Ja ne ensimmäiset viileät aamut kun aurinko paistaa, -on vielä pieni aavistus kesästä, mutta syksyn saapumisen selvästi aistii, tuoksut kun luonnossa kaikki on jotenkin "kypsää"…
    Kuulaankirpeät syysaamut ja kun ensimmäinen pieni kuura on vieraillut puutarhassa…
    No, taisin mennä asioiden edelle, -nautitaan nyt tästä hetkestä ensin. ☺

    • Ei tarvitse vielä tulla kuulaan kirpeää, elokuun samettiyöt, ne jo hellivät mieltä! Ihanaa syksyä Titti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.