comment 1

Päiväni laventelina, osa 3

Kun ajelimme Draguignanin kaupungin läpi, matkalla ensimmäistä kertaa talollemme, kauhistuin. Hui miten ruma kaupunki (ja vilahtiko tuolla nuorisovankila??).
Mutta kun sinnikkäästi puskee kaupunkia reunustavan Vantaan Variston läpi, saapuu ikivanhaan (Draguignan mainitaan ensimmäisen kerran kirjoissa ja kansissa 900-luvun alussa) ja rosoista charmia pumppaavaan eläväiseen ranskalaiskaupunkiin. Kiinnyimme saman tien, ja tunsimme olomme kotoisaksi. Blingblingiä tulisimme saamaan tarpeeksemme sitten muualla.

Nimi Draguignan tulee ammoisesta taistelusta lohikäärmeen ja Pyhän Hermentairen välillä. Pyhä tietysti voitti, mutta lohikäärme on kaupungissa kaikkialla; lyhtypylväissä, parkkitolpissa, suihkulähteissä, kaivonkansissa, takorauta-aitojen ristikoissa, kaupungintalon portissa… Draguignanin kaupungin läpi pyyhkäisi kesällä 2010 kauhistuttava, kaikennielevä tulva, ja vesimassa vei mennessään niin ihmisiä kuin rakennuksiakin. Hienosti he ovat siitä ainakin ulkoisesti selvinneet…

Draguignanissa on muutamakin Michelin-oppaan maininnan arvoinen ravintola, mutta meistä oli ihanaa syödä keskellä vihanneskojuja ja pähkinämakkarapötköjä, pikkuruisen kauppahallin vieressä, ”La Cabane de Gourmet”-ravintolan toriterassilla.

1 Comment

  1. Anonyymi says

    Vesi herahti kielelle kuvia katsoessa, silmänruoasta nautin täysin siemauksin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.