comments 2

Padat porisee

Viikonloppuna kokattiin taas patatolkulla, kun ystäviä tuli kylään. Osso bucco-lihat saatiin ylellisen läheltä, Havsgårdin tilalta Hangon Täktomista, ja resepti oli suurin piirtein se sama kuin ennenkin miinus porkkanat.

Tätä sateista sunnuntaita lukuunottamatta aurinko helli viikonlopunviettäjiä, pihalla tarkeni käristää potkia ja kaikki aika mikä ruokailulta yli jäi, käytettiin rantoja koluten. Pataruoan hyviä puolia on kypsennysaika, joka sallii hortoilun (ja eksymisen aulabaariin), sekä se tosiasia, että tämä ruoka vain paranee vanhetessaan ja siitä piisaa varmasti vaikka nälkäisiä suita ilmestyisi enemmänkin.

Osso bucco, eli kerran vielä pojat

Ruskista potkakiekot valurautapannulla voissa, mausta suolalla ja pippurilla ja laita suureen pataan tai vuokaan.

Kääntele samalla pannulla sipulilohkoja, kokonaisia valkosipulinkynsiä, herkkusieniä, varsiselleriä… Maustaa voi jo ainakin alkuun tässäkin vaiheessa, kun maut on helpompi käännellä vihanneksiin. Suolan ja pippurin lisäksi liha kaipaa kuivattuja yrttejä, miksei tuoreitakin. Ropsahdus sokeria tuo varsinkin tomaattien maun paremmin esiin. Kaada vihannekset lihojen perään pataan. Huuhtele pannu lopuksi isolla lasillisella valkoviiniä.

Kumoa pataan myös kokonaisia kirsikkatomaatteja (tölkistä) ja pari peltipurkkia tomaattimurskaa.
Heitä sekaan vielä kanelitanko ja pari laakerinlehteä, lisää edellä mainittuja mausteita jos siltä tuntuu. Sitten koko komeus uuniin ainakin pariksi tunniksi.

Tarjoa persiljasilpulla hunnutettuna ja vaikkapa keitetyn riisin tai (salvia tai sitruuna)risoton kera.

Tänään kuumensin ja siivilöin lopun kastikkeen, siitä tuli jumalaista, sakeaa, tummaa lientä, jonka nautimme spagetin, parmesanin ja hyvän punaviinin  kanssa, kynttilöiden valossa, sateen paiskoessa pisaroita ikkunanpieliin. Tuommoiset tiiviit maut, pitkän, hartaan haudutuksen ja ihanien ainesten kaiut saavat minut melkein nyyhkimään onnesta. Kyllä syöminen on ihanaa!

2 Comments

  1. Tein suunnilleen reseptin mukaisesti ja AAAAAH se oli ihanaa. Onneksi meille oli tullut väärinkäsitys siitä, kuinka paljon niitä OssoBuccoja piti tuoda eli sitä ihanuutta riittää vielä kahdeksi kerraksi (ainakin). No, poika tulee käymään tänään ja yleensä hän ei pane vastaan, jos on hyvää syötävää eli voi olla, ettei sitä riitäkään ihan niin moneksi kerraksi. Ei se mitään. Ihana ruokkia noita jälkeläisiään vieläkin edes joskus!

    • Mekin teimme aivan liikaa viimeksi, mutta onneksi tämä on ruokalaji, joka vain paranee vanhetessaan. Vähän niin kuin mekin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.