comments 8

Pääsiäinen aperitiivi aperitiivilta

Meillä oli ihan älyttömän kiva pääsiäinen. Paljon vieraita ja menoa ja meininkiä, silti rentoa. Roppakaupalla hyvää ruokaa ja ihan käsittämätön samppanjatuuri. En nyt halua brassailla, mutta meidän ensimmäiset vieraamme olivat SAMPPANJANKERÄILIJÖITÄ. Tuliaiset olivat sen mukaiset. Meille molemmille oli varattu myös oma synttäripullo myöhemmin nautittavaksi, minun oli tietysti upea ja musta.

Tässä on itse asiassa kuvia kahdelta aperitiiviemännöinniltä. Avasimme ensimmäisen samppanjan kaveriksi valtavan purkillisen entisen vuokraemäntämme kälyn tekemää hanhenmaksaa suoraan heidän tilaltaan, saimme sen tuliaisiksi edellisellä Ranskan vierailulla. Siitä riitti koko pääsiäiseksi, monella eri tavalla tarjottuna.

Fois gras on herrojen herkku ja kuninkaiden ruokaa, mutta entä mitä muuta aperitiivipöytään voi laittaa? No jos on Belgian Lempi niin tietysti kaikkea huisin hienoa ja lehtitaikinaan käärittyä, mutta siis me tumpelot?

Erilaisia makkaroita ja leikkeleitä
Retiisejä, cocktailkurkkuja, oliiveja, kirsikkatomaatteja
Paahdettuja paprikoita, grillattuja kesäkurpitsoita
Hedelmiä, kuten viikunoita ja päärynöitä
Kovaa juustoa (mutta vain vähän, koska illallinen häämöttää)
Viikunahilloa
Erilaisia pähkinöitä ja siemeniä, nekin mielellään paahdettuina
Yrttejä, kuten rosmariinia
Pieniä paahdettuja paahtoleipiä, gluteenittomia tapas-korppuja
Ja koska oli pääsiäinen: suklaamunia

Aperitiivikutsu on ihanan vaivaton tapa viihdyttää. Pikkuruinen Hankomme tuntui pullistelevan pääkaupunkiseutulaistuttuja pääsiäisenä. Kun kirjoittaa tekstiviestiin, että tervetuloa meille lasilliselle ENNEN ILLALLISTA, niin kaikki tietävät hyvissä ajoin että se laiskimus ei nyt vaan jaksa kokata, mutta haluaa sentään nähdä. Ja aaaaa miten ihanaa olikaan nähdä! Kiitos kaikki rakkaat, jotka poikkesitte meille poskisuukoille ja lasilliselle!

Jälkikirjoitus
Ai hiivatti, unohdin kertoa tämän; opin, että vuosi 1972, eli syntymävuoteni, oli katastrofaalinen samppanjavuosi. Ensin olin kriisiytyä aiheesta (koska miksipäs ei) mutta sitten ajattelin että TIETYSTI! Luontoäiti pani kaikki paukkunsa sinä vuonna minuun. Hilpeydyin taas.
Hilpeytymisestä huolimatta jos joskus pääsen vierailemaan samppanjatiloille, aion väittää vuosikerrakseni 1971. Se kun kuulemma oli maaginen samppanjavuosi. 

8 Comments

  1. Liivia says

    Tuo lasilliselle kutsuminen ennen illallista olis mun juttu. Italiassa tutustuimme muinoin siihen; kaikki pyytelevivät meitä lasillisille ja niillä me ahkerasti kävimmekin. Mutkatonta, stressitöntä, vaivatonta ja hauskaa- ja ihana tapa päästä sisään upeisiin italialaisiin koteihin.

    MUTTA, asun korvessa. Meille ei kannata pyytää lasilliselle, sillä on päivän selvää että jos tänne asti tullaan, syödään kunnolla ja sitten jäädään vielä yöksi. Ja sehän vaatii jo ihan toisenlaista säätöä ja panostusta.

    • Anna says

      Mulle yli yön emännöinnin on raskaita, kestän ihmisiä just sen pari tuntia kerrallaan. Jos ystävät tulevat pidemmäksi aikaa, osaan nykyään jo ohjata vieraat topakasti hotelliyöpymisiin, vaikka meilläkin ystäviin tätä välimatkaa on. Talo sentään on niin keskellä kaupunkia kuin olla voi!

  2. Paluumuuttajatar says

    Näyttää herkulliselle. En ole tosin koskaan syönyt hanhenmaksaa, koska siinä on sana maksa, joka saa vatsani vääntymään. Shamppanjaa osaan sentään juoda. Varmaan jopa sitä katastrofivuosikertaa. Ja nyt katsotaan, että osaanko jo kommentoida ihan oikealla nimimerkillä.

  3. Leenamari says

    Haa, mä olen siis maagisen shamppanjavuoden lapsi 😀

  4. Belgian Lempi says

    Hah, hah – mulla ei ole hienoudesta tietoakaan, mutta rakastan apéroita. Upeat kattaukset teillä – pääsisinpä joskus teidän aperitiiveille!

    Oletkos muuten tälläistä kokeillut – kippaa muutama ricotta- kupillinen uunipellille, lämmitä 200 asteessa noin 20 minuuttia. Lopputulos pitäisi olla sen verran kiinteä, että saat ricotta- keon nostettua vielä lastalle jollekin tarjoiluastialle. Eli ei liian kauan liian kuumassa, kokeillen löytyy sun uunille sopivat asteet ja minuutit.

    Tätä sitten tarjolle sipulihillokkeen kanssa. Punasipulirenkaita pehmitellään hetki pienen vesitilkan kanssa pikkukattilan pohjalle, päälle ripaus sokeria. Kun sipulit alkaa karamellisoitua, lorauta päälle punaista martinia ja hauduttele pienellä lämmöllä kymmenisen minuuttia. Yksi keskikokoinen sipuli, 50 ml martinia on sinnepäin sopivahko suhde.

    Lämpimät ricotta- keot voi ympäröidä pilkotuilla erivärisillä kirsikkatomaateilla ja rucola-, pinaatti- etc. lehtisekoituksella.

    Seuraksi jotain paahtista, patonkiviipaletta tms. ja vieraat voi tehdä itselleen sopivia suupaloja.

    Jos kyseessä on iltapäivän samppanjat, jossa jotkut kaipaavat jotain makeaa suupalaa, nämä uunissa pehmennetyt ricotat voi tarjota kirpeään taittuvan aprikoosihillokkeen kanssa – joku sitruslikööri sopii hyvin hillokkeen nesteen höysteeksi. Jotain sablé- keksejä viereen ja voilà!

  5. Anna says

    Etkö sä vaan voisi pelastaa maailman ja tehdä apéro-keittokirjan???? Love it!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.