comments 2

Nyt tuntuu tältä

Äh. Mieli on vähän maassa, kaikki kevään tohina ja toiveikkuus on yhtäkkiä tipotiessään.

Vallitseva ilmapiiri on takertunut minuun kuin merilevä veneen pohjaan. On jotenkin niin kamalan kylmää ja julmaa ja rumaa, kaikki sylkevät sanoilla toisiaan kasvoihin, nyrkit pystyssä. Ihan kuin olisi yhtäkkiä ilmennyt valtakunnallinen lupa painaa hampaat irvessä peukalon alle jokainen, joka edustaa jotain toista kuin minä itse. Kaikki kaikkia vastaan, kuuntelematta ollenkaan, ymmärtämättä yhtään. Imen itseeni kaiken kuin barometri ja kerään painetta pääkoppaan.

Hoen itselleni aamusta alkaen:

Pysy liikkeessä, tee koko ajan jotain, älä luovuta.

Pysy liikkeessä, tee koko ajan jotain, älä luovuta.

Pysy liikkeessä, tee koko ajan jotain, älä luovuta.

Äläkä missään nimessä pysähdy ajattelemaan.

Keitän tomaattikeittoa, tuntikausia. Se valmistuu minun käsieni kautta, se ruokkii lapset, sen tuoksu täyttää keittiön, jotta tietäisin, että olen saavuttanut tänään edes jotain tärkeää.

Illalla loikoilemme sängyissämme. Lukulamppujen valo piirtää jokaiselle oman pienen, pehmeän piirin pimeään. Peitto kahahtaa, sivu kääntyy. Parvekkeen ovi on auki koko ajan, viileä syyskuun tuuli saa tanssia huoneisiin. Vain kaatosateella kömmin laittamaan oven kiinni. Yöstä riippuen lehtien varjot valkoisilla kiviseinillä näyttävät pitsiltä tai pelolta.

“Äiti, musta on kivaa kun tulee syksy”, huhuilee tyttönen omasta vuoteestaan. Niin mustakin.

Niin mustakin, niin mustakin, niin mustakin.

2 Comments

  1. Anonyymi says

    Siskoni kanssa olemme yksimielisiä: siirtyminen kesästä syksyyn on ainoa vuodenaikojen muutos, joka ei tunnu mukavalta. Pysy liikkeessa, tee koko ajan jotain, älä luovuta – sopii uudeksi elämänohjeekseni ensimmäisenä syksynä työttömänä…

    • Voi, työttömyys on nyt monen osa, voimia. Minusta syksyyn siirtyminen on mukavaa, mutta jokin tässä ajassa meinaa nyt viedä kaikesta ilon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.