comments 21

Nostalgiaa

Kuvassa on ensimmäinen kesämme Hangossa. En ole nähnyt kuvaa, tai mitään kuvia tuolta ajalta vuosiin. Itkettää.

Muutimme Hankoon kahdeksan vuotta sitten keväällä, maaliskuun riehakkaassa valotulvassa, pääsiäiseksi. Elimme aluksi remontin keskellä, vedenkeittimen varassa. Naapurin kurdiperhe katseli leirielämäämme aikansa, kunnes päätti ruokkia meitä uudisasukkaita tuoksuvilla linssipadoilla, joita mustahuivinen mummo meille kiikutti. Tutustuimme saksalaiseen muurariin, jonka puheesta en ymmärtänyt sanaakaan, ja löysimme vaatehuoneestamme tukkasotkan. Kaikki ihmeellisimmät kohtaamiseni ja sattumani ovat tapahtuneet Hangossa.

Olin niin onnellinen, että meinasin haljeta. Pysäyttelin ihmisiä kadulla, ja kerroin kiiluvin silmin kuinka mahtavan hienoa on asua TÄÄLLÄ! Jotkut vaihtoivat kadun puolta, ja ymmärrän kyllä miksi. Jotkut ovat ystäviäni vieläkin.

Aluksi Herra Kamera oli vielä viikot Helsingissä töissä, joten olin yksin viisikuisen pojan ja pienten tyttöjeni kanssa. Meillä ei ensin ollut talossa edes kaikkia ulko-ovia karmeissaan, saati lukkoja, mutta en pelännyt mitään. Tytöt kulkivat lantti lapasessa ostamaan meille pullaa tai käsikädessä hämärtyvässä illassa kulman taakse elokuvateatteriin. Vauva heräsi aina viideltä. Välillä meidän kiilattiin siirtolavalla saarroksiin niin, että jouduin kulkemaan aidan yli kauppaan. Ensin rattaat muurin ylitse, sitten isosiskot, sitten vippasin vauvan toiselle puolelle ja lopuksi kiipesin pylly pystyssä itse perässä. Mikään ei pysäyttänyt meitä. Ymmärrättehän, me olimme haaveilleet Hangosta jo niin kauan, me olimme niin rakastuneita tähän pieneen kaupunkiin meren keskellä. Kun lokakuussa vielä levitimme filtin lämpimälle hiekalle ja lapset pulahtivat joka aamu kadun päästä mereen uimaan, olin varma, että elin sadussa.

Edelleen, kun kuljen iltaisin tai aamupäivän vinossa valossa rakkailla rannoillani, ajattelen miten onnekas olen kun saan asua näin. Eniten hankolainen tunnen olevani Helkamani päällä, aamun pyöräletkassa, syksyisinä päivinä, kun ilmassa on jo kipinää, mutta auringon kajo on vielä samettisen pehmeä. Sunnuntai-iltaisin minut valtaa lämpöinen autuuden tunne, kun muistan sen pois ajamisen tuskan ajalta ennen hankolaistumista, ja tiedän, että enää minun ei tarvitse lähteä minnekään. En ymmärrä, miksei koko maailma asu Hangossa. Ja kun näen vesitornin, melkein pakahdun. Se on minun majakkani, minun symbolini tälle seikkailulle, jota elämäksikin kutsutaan.

Lue lisää aiheesta täältä.

21 Comments

  1. Jari says

    Minä muistan sen nuorenparin, joka oli valmis esittelemään tulevaa kotiaan kahdelle ihan ventovieraalle ihmiselle, jotka vain sattuivat tallustelemaan työmaalle, uteliaita kun olivat. Onko siitä jo kahdeksan vuotta?

    • … ja minä muistan sen mielettömän tyylikkään pariskunnan, joka jaksoi matkalla avajaisbileisiin kuunnella kahden maalipilkullisen (herra Kameralla oli maaliroiskeita jopa SILMÄMUNISSAAN!), väsymyksestä sekopäisen mutta innostuneen puhetulvaa ja kun se tyylikäs pariskunta sitten kääntyi vielä kerran takaisinkin, antaakseen meille kirjoituspöydän, merimiesarkun ja kellon "osallistumisena talkoisiin". Ja muistan erittäin hyvin myös sen, että nämä rakastettavat ihmiset kutsuivat tämän ventovieraan perheen vieraakseen, kakaroineen kaikkineen, kauniiseen kotiinsa, ja minä itkin kun näin jalkalistat. Että jollakin voi olla jalkalistatkin paikoillaan! Ja muistan kyllä jokaisen hauskan ja herkullisen tapaamisen siitä lähtien. Te olette yksi niistä onnellisista kohtaamisista ja hauskoista sattumista, joista olen Hangolle kiitollinen 🙂 Jari PUS!

  2. Itketät taas tätiä noilla ihanilla kirjoituksillasi. Tapasimme sen samaisen kurdiperheen rannalla pari vuotta sitten, kun juhlistimme 20-vuotishääpäiväämme kävelemällä käsi kädessä "turisteina" kaupungissamme. Ei ollut mitään määrää Hangon ylistämisessä, silläkään kertaa!

    • Anonyymi says

      Oi Anna ja Tarja, ihanimmat "Hanko-lähettiläät" jotka sanoin ja kuvin saavat jokaisen haluamaan muuttoa Hankoon! Kirjoituksienne siivillä on ihana fiilistellä tuota omaa pientä maailmaa meren äärellä. <3 Nina T.

  3. Olipa ihana kirjoitus! Itselläni on vähän samoja fiiliksiä Porvoon suhteen. Olen nyt asunut siellä vuodesta 2008, tosin vain puoliksi, kun ollaan expateina Moskovassa, ja aina kun näen Porvoon vanhan kaupungin joudun melkein nipistämään itseäni uskoakseni, että saan asua niin ihanassa kaupungissa.

    • No mutta ihanaa, että sinulla on Porvoo! Uskon, että samoin kuin on ihmisten välillä, niin jonkun kaupunginkin kanssa vain tuntee sielujen sympatiaa enemmän kuin toisen. Joidenkin kaupunkien "rytmi" vastaa omaa rytmiä, tai jotain…

  4. Ihan mahtavan tunnelmallinen kuvaus synnyinkaupungistani. Tuli ikävä sinne!

    • Kiitos "Lammas". Minullakin on aina ikävä Hankoon, jopa silloinkin kun olen täällä. Hanko on mennyt veriin.

  5. Anonyymi says

    Vilken underbar kärleksförklaring till vår hemstad!

  6. Anonyymi says

    Voi miten kertakaikkisen kaunis, elämän kyllästämä ja upea kirjoitus. En ole hankolainen, mutta nyt kyyneleet valuvat pitkin poskia näin aamutuimaan. Kiitos tästä ihanasta blogistanne!!

  7. Voi Hankoa ja kaunista kirjoitustasi! Kaupunki on itselleni satunnaisia kesäpistäytymisiä lukuun ottamatta vieras mutta tiedän, että isoäitini vietti monet kesät siellä eräässä rantakadun huvilassa. Luettuani tekstisi aloin haaveilla talvisesta viikonloppuretkestä Hankoon 🙂 Mahtavassa blogissasi on aina virkistävää vierailla, kiitos siitä!

    • Ihanaa saada palautetta, paljon kiitoksia siitä! Hanko on kesällä aivan ihana, mutta kaikkina muina vuodenaikoina vielä ihanampi. Outo, mutta ihana. Talvinen viikonloppu Hangossa on loistava idea, kunhan ei odota mitään, vaan vain antautuu… Annan mielelläni vinkkejä jos päätät tulla! Minä rakastuin Hankoon juurikin talvella, ja tässä on tulos 🙂

  8. Anonyymi says

    Ihana lukea tekstiäsi ja rakkaudentunnustustasi. Näkisivätpä kaikki ihmiset Hangon sellaisena paratiisina kuin sinä … ja paratiisihan se on. Kiitos kaikista upeista kirjoituksistasi. Koska ensimmäinen romaanisi ilmestyy?? terv. Tytti

    • Voi Tytti, kiitos! Olen tosi onnellinen uskollisista lukijoista.
      Jaa, romaani? Olisin omastakin mielestäni loistava kirjailija, jos vain minulla olisi jotain sanottavaa! 😉 Sitä odotellessa.

  9. Chrisu says

    Hieno kirjoitus! Siellä pitää tulla käymään, ei ole nähtykään pitkän aikaan teitä!

  10. Hei ja kiitos ihanasta blogista. Olen lueskellut tätä syksyn mittaan, janoan tietoa uudesta kotikaupungistamme. Pikku perheemme nimittäin muutti marraskuussa Hankoon. Ja poika on nyt puolivuotias. Ja remontin keskellä eletään 🙂

    • Kiitos itsellesi, kun luet. Ja IHANA MAHTAVAA, että olette muuttaneet Hankoon!! Uusia asukkaita todella tarvitsemmekin, hyviä viboja. Autan tosi mielelläni asettumisessanne, laita vain mailia hangonanna@gmail.com. Järjestimme juuri joulun jälkeen "chiliä ja samppanjaa"-tutustumisjuhlat muutamille uusille hankolaisille (ja uusille viikonloppuhankolaisille) lapsiperheille, kunpa olisin tiennyt, niin olisin kutsunut teidätkin. Meillä oli parikin puolivuotiasta tulevaa kaveria täällä kyläilemässä! Nauttikaa Hangosta, ja voimia remonttirumbaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.