comments 25

Natural beauty

Torstaina menen siis pieneen leikkaukseen.

Olen asiasta hiukan jännittynyt. ”Niin,”te sanotte lempeästi ja ymmärtäväisesti, te kiltit ja empaattiset, ”onhan se jännittävää.” Mutta luulenpa, että me puhumme nyt eri asiasta.

Olen saanut Tammisaaresta kirjeen, jossa sanotaan, että sairaalaan tulee ilmestyä kello kahdeksalta aamulla ilman meikkiä ja kynsilakkaa. ILMAN MEIKKIÄ JA KYNSILAKKAA!?

(Tuohon kello kahdeksaan olin jo henkisesti varustautunut.)

Olen pakannut sairaalakassiini meikkipussin lisäksi jo Dotsista saamani setin kauniita matkakokoisia kauneudenhoitotuotteita, kahdet uudet rintaliivit ja kolmet pitsipöksyt. Olen laittanut tälle viikolle kalenteriini kokovartalokuorinnan, säärihuollon, jalkakylvyn ja ahkeran kookosöljykuurin päästä varpaisiin. Haluanhan olla edustava siinä loisteputkien alla. Kirurgikin on niin nuori ja komea, ei sillä että olisin erityisemmin kiinnittänyt huomiota, sanonpahan vain.

Laittaisinko kuitenkin ihan pikkuriikkisen sävyttävää päivävoidetta (huom, voide, ei meikki), aavistuksen kulmakynää, sipaisun sheavoita huuliin? Mitä jos poskipäille levittäisi sormenpäillä hiukan punajuurimehua, toimisiko se? Otan myös hellävaraisia meikinpuhdistusliinoja mukaan, koska kunnioitan sairaalahenkilökunnan päätöstä mikäli käsityksemme meikistä ja meikistä menee ristiin esimerkiksi tuossa kulmakynän kohdalla. Ajattelin kirjoittaa tussilla kämmeneeni ”JOKO SAA LAITTAA HUULIPUNAA”, voisin sillä heräämössä heiluttaa hoitajille ensiapua.

Kampaukseksi ajattelin tavaramerkkiäni eli korkeaa, huoletonta nutturaa. Se näyttää parhaimmalta pienten unosten jälkeen, aavistuksen purkautuneena. Lasketaanko muuten väritön kynsilakka kynsilakaksi? Kai nyt varpaissa saa olla hiukan korallinväristä lakkaa, varpaathan ovat niin kamalan kaukana rinnoista? (Ai niin, lapset eivät halua, että puhun rinnoistani blogissa… Tosin ”maitotiehyt”-sanaa ei ole vielä sensuroitu!)

Sairaalakassissa on myös Mrs Jonesin putiikista hankkimani kaftaani ja mustat pitsivillasukat jälkitarkastusta varten (kyllä, googlasin jo esimerkiksi ”looking pretty in a hospital gown”…) sekä aurinkolasit, piilolinssejä, muotilehtiä, koruja pienessä kangaspussukassa, muistikirja A:n, muistikirja B:n ja kaksi Marguerite Duras’ta. Pienen kuohuviinipullon jouduin nostamaan kassista pois, koska samaisessa kirjeessä kiellettiin alkoholin nauttiminen vuorokauteen.

Niin, sanoinko jo, että pääsen samana iltana kotiin?

Erityisterkut ja pusu Katjalle, sen sun postikortin pörröinen pöllö näytti AIVAN mun aamupeilikuvalta! Kuvaksi tähän valikoitui kuitenkin Marion Cotillard meikitönnä Italian Vanity Fairin kannessa vuonna 2010.

25 Comments

  1. Voi ihanuus!! Otat asiat kauniisti kauneuden kannalta!
    Minä menin omaan leikkaukseen ilman meikkiä, tukka laittamattomana. Nukutuksesta herättyäni maailma pyöri vain mutta onneksi sain sänkykyydin osastolle. Jouduin siis olemaan yötä. Lisäksi sairaalassa olin joutunut aamulla laittamaan ne sairaalan ihanat mummoalkkarit, sairaalan pöksyt ja kaapu yöpaidan ja aamutakin. Kaikkihan oli vielä eri väristä pastellia. Yksi vaaleankeltainen, yksi vaaleansininen, yksi kukikas ja yksi vaaleanpunainen. Herättyäni kummatkin rinnat oli paketoitu moneen kerrokseen ja kummastakin rinnasta lähti dreenipussit ulos. Illalla kun sain luvan nousta ylös niin vessaan minua saattoi kaksi hoitajaa kun en pysynyt pystyssä. Mukaan olin varannut lehtiä ja herkkuja. Arvaa koskinko niihin?
    En kirjoittanut noita pelotellakseni tai lytätäkseni sinun mielialaa. Mutta minä hiljainen, sääntöjä kunnioittava en edes uskaltanut haaveilla mistään noista mitä kirjoitit. Voi kun uskaltaisin itsekin olla yhtä hömppä kuin esimerkiksi sinä. Tuolla positiivisella hömppäydellä pääset pitkälle!
    Onnea operaatioon ja tsemppiä paranemiseen! Olet ajatuksissa!

    • Kiitos Mar3ngi! Kyllä mä luulen, että mäkin joudun mummoalkkareihin, mutta saahan sitä haaveilla semmoisesta näyttävästä sairaalasta poistumisesta kaftaanin liepeet liehuen, a la elokuvatähdet 🙂 Olen varautunut kaikkeen, mutta hömpästä en aio laskea irti!

  2. No nyt kyberavaruus söi viestini, kun hölmöyttäni menin kesken kirjoittamisen katsomaan, millaisen kaftaanin olet hankkinut. Olennaisinta viestissäni oli, että halusin toivottaa sinulle hyvää torstaita (sehän on toivoa täynnä!). Muistan sinua lämmöllä!

    • Kävin tänään katsomassa ystävääni Hangon terveyskeskuksessa ja totesin, että ne sairaalan vaatteet ovat ihan hirveitä. En tiedä, onko niihin ihan pakko pukeutua. Suututin aikoinaan Kätilöopiston henkilökunnan, kun en suostunut pukemaan talon aamutakkia päälleni. Lopulta suostuivat, että sain pitää omaani, kunhan vaihdoin sen talon aamutakkiin ennen lääkärin kiertoa. No, se oli vuonna 1977 eli nyt saattaa olla toisin – tai sitten ei. Onneksi pääset yöksi kotiin, omaan sänkyyn. Olin suosittelemassa sinulle korvatulppia mukaan mutta et ehkä nyt tarvitse. Eläköön se pieni hömppä sinussa ja minussakin! Ei lasketa irti!

  3. Onneksi en ole koskaan syntymani jalkeen joutunut sairaalassa olemaan, saati sitten leikkaukseen. ISO KOP KOP PUUTA!!!!

    No sen meikittomyyden ymmartaa, mutta mita se kynsilakka voi haitata?

    Mutta oikeesti, koita parjata!!!

    • On niillä ihan oikeasti perää siinä kynsilakkahommassa, älkää uskoko mun höpötyksiä. Kynsien mahdollisista värimuutoksista nähdään nukutetun potilaan vointia tai jotain vastaavaa. Tärkeä asia siis. Pelleilin vain tekstissä, oikeasti aion totella 🙂

    • Niin no onhan se niinkin. Voisi vaan kuvitella etta leikkaussalissa on tarkempaaakin koneistoa tutkimaan nukutetun potilaan vointia. Varmaan onkin.

  4. Anonyymi says

    Tämä meikittömyys tuli mieleen yläasteen TET-harjoittelusta, jolloin hieman aiemmin kirjeessä pyydettiin saapumaan työpaikalle ilman meikkiä. Olin kuuliainen vaikka olo oli alaston. Kyseessähän oli Rovaniemen vanha lastensairaalan askarteluohjaajan toimi (?? ) -Ihmettelen edelleen. Tosin toisella tytöllä oli jo maanantaina meikit naamassa, laitoin minäkin loppuviikoksi, eikä tullut sanomista. Olikohan kirjeen alkeet jo jostain vanhasta arkistosta…?

    Sairaalamaailma on sen verran karu, että suosittelen heittäytymistä pieniin ylellisyyksiin, jos vain jaksamista riittää!
    Huumorikin muuttuu sitä ronskimmaksi, mitä kauemmin aikaa siellä viettää.

    Reilut 10 vuotta sitten jouduimme Lastenklinikalle esikoisen kanssa eristyshuoneeseen kolmeksi kuukaudeksi. Huoneessa oli oma eteinen ja oli oltava tarkka, että ovet laitettiin yksi kerrallaan kiinni, ei yhtä aikaa. Näin eristys säilyi parhaiten. Siinä viikkoja kulutettuani sairaalatuolia, ja alussa hyvin hankalaksi koettu pysyminen paikoillaan yhdessä huoneessa, alkoi siihenkin jo sulautua.
    Tuttu kyseli, miten sinne olet sopeutunut? Ihan ykskantaan totesin, että ihan hyvin, ei haluta enää uloskaan! Ja ihan normaaliäänellä ja ajatuksella.

    Voimia ja sydämellisiä ajatuksia mukaasi!

    Nikadora

    • Ymmärrän toistaalta sairaalahenkilökuntaakin, ei siinä mitään. Jos en olisi valinnut tätä huumorilinjaa tähän juttuun, niin olisin voinut lähestyä aihetta siltä kannalta, että jännittävintä tai pelottavinta sairaalaan menossa on se avuttomuuden tunne, kaikinpuolin riisuttu olo.
      Hurja tuo teidän eristyshuone-kokemus! Toivottavasti kaikki kääntyi parhain päin.

    • Anonyymi says

      Niin, siinä on annettava itsensä muiden armoille, luotettava pelosta huolimatta.
      Vaikeaa oli lapsensakin antaa nukutukseen, useita kertoja…
      Kaikki kääntyi parhain päin!
      2,5 vuotta kesti hoitojaksoa (vkon sairaalahoito kerrallaan, muutoin kotihoidossa), jonka jälkeen enää kontrollit. Nyt enää 1 jäljellä.

      -N-

    • Voimia Nikadora, todellakin. Ja minä pidän meteliä tämmöisestä pikkujutusta…

    • Anonyymi says

      Kiitos sinulle<3 Kyseessä oli leukemia.(Tämä oli mielessäni yksi pelottavimmista sairauksista, kun tuomion kuulin, mutta tähän asti on onni ollut myötä…)
      On tuo operaatiosi sinullekin varmasti koskettava asia. En voi vähätellä ollenkaan.
      Luotetaan lääketieteeseen!

      -N-

    • Nikadora, en voi edes kuvitella tuskaasi. Onneksi onni on ollut kanssanne. Ja voima. Ja kaikki. Halaus.

    • Anonyymi says

      Halaus SINULLE ihana Kirjatoukka!
      -Ihminen on yllättävän venyvä ja sopeutuva. Suuret surut eivät jalosta, ne vain pakottavat toimimaan, niin kuin voimia on jäljellä.
      Ja tahto parantua ja auttaa on suurin voima.

      -N-

  5. Kynsilakkaa ei tosiaan saa olla nukutuksessa. Mutta tiesitkin toki sen jo.
    Ja kivaa,että pääset pian pois. Ne useamman hengen huoneet kun voivat olla aika rauhattomia.
    Tsemppiä:-)

    • Juuri näin, taustalla on erittäin hyvät syyt, joita kunnioitan. Kunhan vähän keventelin tunnelmaa 🙂
      Kiitos tsempeistä!

  6. Anonyymi says

    Onnea matkaan ja reipasta mieltä Kirjis! Kyllähän se on kuule taitolaji se että saa sairaalareissun kuulostamaan minilomalta. Tässä nyt olis ollut sen föönitarran paikka… Hän hiuksensa laskeutuivat tyylikkään mutta kuitenkin ilkikurisen kuohkean oloisesti kashmirtakin kaulukselle. Tai siis tässä tapauksessa kohosivat nutturalle. Sama se, salongin kautta kuitenkin:).
    Ihmisen pää on hassu. Joitakin vuosia sitten juhlimme Nelma-tyttöni 7-vuotissynttäreitä. Illan suussa olo alkoi tuntua oudolta, puolet kropasta puutui ja ajatukset puuroutuivat. Ambulanssia odotellessa ajattelin mm. näitä: Pahus kun en ehtinyt lukea sitä kirjaa loppuun ( Katja Kallion kirja Karilla ). Säärikarvat olisi ollut hyvä ajaa ja lopuksi tämä: Onneksi tuli siivottua kunnolla kun tulee nyt noita vieraita enemmänkin, varmaan ne ambulanssimiehet ajattelee että miten ihmeessä tuo on jaksanut siivota vielä vaikka on ollut varmaan kova homma itse juhlissakin jo. Todella urhea nainen:). Ja hah, muistan että hoitajaukko sanoi lanssissa näin: Keski-ikäinen nainen, todella sekava yms. yms. Ei sanallakaan maininnut mitään muita, paljon oleellisimpia asioita.

    Lämpöisiä ajatuksia sinulle ihana toukka.
    annu

    • Annu, hurjaa!!! Mutta just noin, mä ulvon naurusta täällä, mäkin olisin ensimmäisenä ajatellut säärikarvojani ja kämpän siisteyttä. "Keski-ikäinen nainen, todella sekava", määääää kuolen! 😀

  7. Kyllä se varmaan niin on, että tosi nainen pukeutuisi ja eläisi joka päivä sillä ajatuksella, että voi joutua sairaalaan leikkauspöydälle komean kirurgin käsittelyyn. Eli, ei saisi rehoittaa karvoitus, olla niitä risaisia alusvaatteita ja vatsamakkaroita, meikki ja hiukset tulisi olla ojennuksessa ja hampaat valkaistu. Mutta kun tämä työ ja sää vähän haittaa tätä luonnonkaunistautumista. Herkut vatsanseutua. Raha tai sen puute vähän niin kuin kaikkea. Että paree vaan pysyä pois sieltä sairaalasta. Muista sitten tämän jälkeen se!

    • Anonyymi says

      Ruma ja vanha kirurgi voisi myös helpottaa ongelmaa! =)

      Nikadora

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.