comments 10

Myrskysää

On jonkin verran riepotellut, myrskytuuli. Näihin kuviin Neljän Tuulen Tuvalta on vangittu se talviaaltojen väri, jota olen ennenkin teille yrittänyt kuvailla, ja jota Herra Kamera aivan varmasti on teille kuvaillut. Smaragdinvihreää, kuin hiekan hieroma viinipullon kylki.

Vesi on myös hirmuisen korkealla, merta on enemmän kuin koskaan ennen.

Kaikki tuntuu kaatuvan. Juoksen pihalla kyyryssä tuulen alla ja nostelen ruukkuja ja pieniä pallotuijia ylös. Jouluvaloja, joita puihin jo kiedottiin, keräillään pitkin pihoja. Mutta laventeli se vaan jaksaa kasvattaa uusia tiukan violettejä kukintoja rautapadassaan köynnösruusun alla, sitkeä ranskatar.

Olen polttanut niputtain kynttilöitä ja tuikkuja, kaikki valo on tarpeen. Nieleskelen nokea ja istun alistuneena tietokoneen sinisessä hehkussa, joka ei edes lämmitä. Olen myös nukkunut tosi huonosti. Miksiköhän aina silloin kuin on kaikista riutuneimmillaan, kohtaa ihmisiä, jotka haluaisi kohdata voimiensa tunnossa, posket hehkuvina, eikä harmaana utuna tyhjillä kaduilla?

Mitä tästä kaikesta voi edes kirjoittaa, ei yhtään mitään. Päivät vain virttyvät kuin villasukkien kantapäät. Minne aika juoksee, ja miksi en nappaa sitä hännästä kiinni? Ei ihmisen sovi näin kyyhöttää, jättää päiväkausia melkein elämättä pelkän pimeyden pelossa.

Onneksi nautin sentään suunnattomasti siitä hetkestä, kun illalla saa sukeltaa peiton alle ja kaivautua untuvatyynyihinsä kirjan kanssa. Joka ilta aikaisemmin ja aikaisemmin, sillä aamulla me pohjoisen peikot kuitenkin kömmimme pystyyn semmoisiin aikoihin, että ulkona on yönmustaa vielä tuntitolkulla ylösnousun jälkeenkin.

Nyt taas liioittelen, äärimmäisyysihmisenä. Tänäänkin paistoi aurinko, paistoi niin kuin appelsiini risukasoihin, joita myrsky oli kaupunkiin rakennellut. Meri keinahteli vielä isoin, levein liikkein ja nosti pärskeitä kallioiden kylkiin. Kirjaston edessä muutama kaulaliinoihin kääriytynyt vaihtoi sähkökatkos- ja puutarhan tuhot -kuulumisia. Kappelisataman joulukuusesta näkyy kuulemma lähes vain latvatähti tulvan alta.

Hankolaisuuteen kuitenkin kuuluu, että myrskystä ollaan ylpeitä. Missään ei ole niin hienoja myrskyjä kuin meillä! Kun aallot lyövät Voimakasiinien aallonmurtajan ylitse muodostaen pisaroista palatsin, silloin hankolainen on onnellisimmillaan.

Sillä tasaisen harmaata merta, tai ihmistä, kuka semmoista jaksaa. Siis myrskytkööt välillä, katsotaan mitä se kiikuttaa rantaan.

10 Comments

  1. Anonyymi says

    Oooh, myrsky! Tuo talviaaltojen väri, lumoava!

    Täälläkin puhaltaa joskus myrskytuulet, mutta hukkaanhan ne menee, kun ei oo merta.
    Munkin pitäis jaksaa istua tietokoneen sinisessä hehkussa vielä pari viikkoa ihan koko ajan. Kaksi viikkoa olen jo selannut projektitietokantoja ja poiminut niistä tuhannenlaista tietoa Excell- taulukoihin ja voi vitsi, kun inhoan moista hommaa. Mutta kun siitä maksetaan mun mittapuilla hyvin ja mä oon jostain kumman syystä tollaisissa jutuissa aika noheva.

    Lapsille välillä paasaan, että miten se edes on mahdollista, että on aika hyvä jossain tälläisessä, jota inhoaa tehdä. No, kun tämä proggis loppuu, onkin vuorossa taas kirjoitushommia, joista ei makseta juuri mitään ja joissain en varmaan ole kovinkaan kummoinen, mutta joita on kivaa ja mielenkiintoista tehdä. Ehkä tää on sitä tasapainoa elämässä, josta niin paljon puhutaan?!

    Belgian Lempi

    • Lempi, sen lisäksi että sä saat hoitaa mun joulut, sä saat myös pistää mun taulukot kuntoon <3 Tsemppiä!

  2. Anonyymi says

    Hanko, hieno kaupunki! Olimme pitkän viikonlopun Hangossa kuukausi sitten. Eipä siellä sitten muita ollutkaan ja sehän passasi meille, 2 km ihan omaa hiekkarantaa. Myrskykokemukset Hangossa rajoittuvat miehen armeijamuistoihin, kuinka lomat MELKEIN peruuntuivat, kun Rysän yhteysalus ei päässyt laituriin. Yritti sitten vielä kuitenkin kerran. Elettiin silloin 80-lukua.
    Olis mulla lukijatoivomus. Kun kiertelimme ympäri kaupunkia, niin sitähän riitti; radan takanakin oli vaikka kuinka. Siis jos sellaista kaupunkikuvausta, kun niin mukavasti osaat kirjoittaa. Hoksais, että ai, tuo on semmoinen paikka. Tai sitten toteaisi, että on taas pitkän viikonlopun tarpeessa, kun en tuotakaan hoksannut…

    tervehtien,
    anne (joka onnettomasti meni perustamaan elämänsä JÄRVEN rannalle)

    • Aika rauhassa täällä saa nyt ollakin. Oma Hanko Off Season -sloganini onkin "Ei mitään tekemistä… taivaallista!" 😀
      Mielelläni toteutan toiveesi, muistuta jos ei rupea kuulumaan! Sillä välin voi tuon tägin "Hanko"-alta löytää kaikenmoista. On muuten esitetty myös toive Kirjatoukan Hanko-kartasta, oisko kiva? Tervetuloa pian uudestaan!

    • Olisi kyllä! Olen päässyt Hankoon vain yhtenä kesänä ja haaveilen oikein talvisesta Hanko-visiitistä vielä tulevana talvena. Kartta olisi poikaa!

  3. Kiitos Anna, tästäkin, taas, kutkuttavan tuivertavasta! Täällä on aina suloista vierailla. : )

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.