comments 44

Muistikirjarakkautta

Olen teettämässä omia muistikirjoja myyntiin tuonne SHOPin puolelle, yksi pitkäaikainen haave toteutuu!

Mutta voi taivas miten monta asiaa tytön PITÄÄ TIETÄÄ ennen kuin muistikirjoja ryhtyy tilailemaan. Olen levitellyt kaikki muistikirjavarastoni pitkin olohuoneen lattiaa ja tehnyt syväluotavaa tutkimusta siitä minkälaisista muistikirjoista tykkään. Mikä tekee muistikirjasta hyvän. Tunnustelen sisintäni esimerkiksi sellaisten yksityiskohtien parissa kuin ensimmäisen ja viimeisen aukeaman väri. Huokaus.

Jonkunlainen lista toivottavista piirteistä on kuitenkin pikkuhiljaa muodostumassa, nyt tarvitsen vielä teidän apuanne loppusilaukseen. Minkälaisista muitikirjoita te pidätte, mikä saa teidän muistikirjarakkautenne roihahtamaan? Täydentäkää vapaasti!

  • Pidän siitä, että sivut ovat viivoitetut, toisaalta olisi hyvä jos osa sivuista olisi ihan blancoja. Täytyyhän ihmisen saada välillä piirrelläkin.Tai ainakin tuhertaa.
  • Kirjanmerkkinauha on niiiiiin kiva, tui tui
  • …samoin kirjan sulkeva kumilenkki (koska liput, laput ja kukat).
  • Kovakantinen on jotenkin pehmeäkantista merkityksellisempi, arvokkaampi (no joo, myös hinnaltaan…)
  • Teetän todennäköisesti kahta kokoa kirjasia: pikkuinen (A6) käsilaukkumalli nopeille muistiinpanoille ja isompi (A5) suurille, painaville ja harkituille ajatuksille.
  • Semmoinen tasku takakannessa olisi ihana (taas koska liput, laput ja kukat).
  • Pieni muistikirja olisi kansikuvaton, mutta ehkä värillinen (onko olemassa muita värejä kuin musta?)
  • … suuri taas saisi jonkun meidän kuvistamme kanteen. Valinta vaan on vaikea!
  • Haluaisin painattaa muistikirjoihin (eteen, taakse, sisälle?) tekstin anna palaa, koska se on saanut minut toimimaan rohkeammin, ehkä teidätkin?

Kuvan muistikirja ja kortit: Sinebrychoffin taidemuseo.
Kuvauspaikka: lempikahvilani Café Strindberg.

44 Comments

  1. Muistikirjat saa sykkeen kohoamaan sen verran että kommentoin sulle ekaa kertaa ikinä!
    Mä oon ihan hurahtanut muistikirjoihin, joissa on pisteruudutetut sivut. Sellasia on helppo käyttää just niinkun milloinkin haluaa.

    Hyvin sä vedät, kaima! 🙂

    • Anna says

      PISTERUUDUTETUT, en ollut edes tullut ajatelleeksi! Mä en tiennyt että sulla on blogi, ja kiva blogi onkin! Bullet Journal! (Haluaisin, mutta kärsivällisyys ei riitä.)
      Kiva kun laitoit viestiä, ei-pelkkä-tavallinen-kaima-vaan-kokonimikaima, ja halaus päälle <3

  2. Nanda says

    Grammamääräisesti tarpeeksi tukevat sivut ratkaisevat muistikirjan kohtalon valinnan edessä. Mikään ei, eikertakaikkisen mikään, ole ärsyttävämpää kuin se että mustan piirustustussin varjo häilyy tulevalla sivulla! Sitä ei pelasta edes kaunis aloitusaukeama, rouhea paino, sydämentykytyksiä aiheuttava visuaalinen ilme, materiaalin tuntu eikä silkkinen merkkinauha. Siis vah-va ei läpikuultaville lirpukkasivuille!
    mlle B.

    • Liivia says

      Samaa mieltä; ykkösasia on sivujen laatu!

      • Anna says

        Mlle B & Liivia, tämä niin totta! Mutta muistetaan myös matkan varrella, että mun tilausmäärät ovat niin pikkuriikkisiä, että hinta kohoaa helposti korkeuksiin, jos mennään tosi hifistelyyn. Tasapainoilua, tasapainoilua.

        • Komppaaan! Sivujen laatu on A ja O. Kovakantinen, kirjamerkki tulee seuraavana, ja sitten mielluummin ei linjoja mutta voin kyllä elää niitenkin kanssa 🙂

          Odotan innolla AnnaPalaa muistikirjoja!!

  3. Tiina A. says

    Blancot sivut, merellisiä kuvia ja siniset kannet. Kovat kannet ja silkkinauhat ehdottomasti. Taskut myös.

    • Anna says

      Ai pelkät blancot? Miten käy kirjoittelun? Toisaalta kirjoitan rivien ohi anyway, olen sillä atavalla holtiton. Merellisyyttä en uskalla luvata, enkä sinistä 😉 Mutta arvostan kommenttiasi, kiitos <3

  4. Liivia says

    Nyt en halua vaikuttaa yhtään sun muistikirjan painatukseen (hurjaa!), sillä en kuulu asiakaskuntaasi tässä kohtaa- sorry, mulle kun ei kelpaa kuin musta BLANCO Moleskine (tässä pysytteleminen on välillä raastavaa, sillä maailmahan on täynnä makeita muistikirjoja!).
    Koska muistikirja-asia on niin lähellä sydäntä, on pakko päästä sanomaan niistä oma mielipide:)
    Mä tykkään myös pehmeäkantisista, ehkä jopa enemmän silloin kuin se on mukana kuleksivaa kokoa, mutten ole törmännyt moleskineissä vielä sellaiseen. Joskus äärimmäisen harvoin mulle kelpaa joku muukin. Mutta ei koskaan kansikuvallista mulle, vaikka olisi kuinka hieno kuva.
    Muistikirjakokoelmassa on minusta kaksi tietä; joko kaikkien on oltava samanlaisia tai kaikkien erilaisia.

    • Anna says

      Mä tykkään siitä Moleskinen kannen pehmeydestä, tai joustavuudesta, tai miten sen sanoisi, sehän on vähän semmoinen puoliväli. Mutta ihan semmoista en omilla budjeteillani ole löytänyt. Täysin ymmärrän tuon tiukan linjan kansikuvien suhteen, olisi huippua jos kaikki olisivat samanlaisia! Mutta minä olen häröillyt jo niin moneen suuntaan muistikirjaelämäni aikana, että voin huoletta häröillä jatkossakin, koska mitään linjaa ei enää valitettavasti ole. Pelkkää linjattomuutta!

  5. Mademoiselle Oiseau says

    Tärkeä aihe!

    Kannatan
    – puolipehmeää kantta (mahtuu näet paremmin muitakin tavaroita sisältäviin laukkuihin),
    – viivallisia sivuja (viivoitus ei haittaa tuhertelua, mutta viivattomuus haittaa kirjoittamista),
    – kirjanmerkkinauhaa (kunhan ei ole päästä hajoavaa matskua) ja
    – kierreselkämallia, koska kirjan käytön ja, kyllä, käsialankin kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että se pysyy pitelemättä auki. Tämä on ihan ykkösasia!

    Vastustan
    – kumilenkkiä (se ei minusta yksinkertaisesti sovi muistikirjoihin, se ärsyttää ja lopulta se lerpahtaa, jolloin sen toki voi viimeistään nipsaista pois) ja
    – kaikkia etukansitekstejä (”anna palaa” kelpaa, mutta mieluiten tyylikkään pienellä, mutta kiiltävänä sinne takakanteen).

    Jostain syystä minulla ei ole mitään mielipidettä taskusta. Olipa kirjassa tasku tai ei, en hetkautu.

    • Anna says

      Mulle taas kierreselkä on ihan nou nou, en tiedä miksi, koska sen kätevyys on kuitenkin kiistaton juurikin mainitsemistasi syistä. Hyvä idea tuo pieni tyylikäs takakansiteksti, kiitos!

  6. Muistikirjahullu ilmoittautuu! Käteen sopiva, ei liian pieni, väliin voi sulloa ja liimata kaikenlaista (miten olisi pari pystyä kirjekuoren mallista taskua väliin?) , viivat, pisteet tai viivoitettu irtopaperi, jota siirtää blankojen välissä; kuvitetut/värikkäät sivut! Ornamentti tai jokin pieni elävöittämään. EI pelkkää pelottavaa, jäätävää valkoista.

    • Anna says

      Kuvitettuja tai värikkäitä sivuja en uskalla luvata, mutta ornamentti ois kiva! Kiitos!

  7. anne says

    MUSTA!
    kierteet on hyvät, mutta maailmassa on kuitenkin vasureita
    lörpät kuminauhat tai katkotut töröt aivan kauheeta (maailmassa on kaikenlaisia nyörejä ja niitä kuminauhojakin metritavarana ympäri käärittäväksi)

    nyt tuntuu siltä, että joudun ehkä ALOITTAMAAN listojen kirjaamisen

    vasureista huolimatta ne kierteet

    • Anna says

      Musta on vaan aina paras <3
      Mietin vielä tuota kuminauha-asiaa. En ikinä valitse muistikirjaa sen perusteella, mutta huomaan arvostavani sitä käytössä kun sellainen on.
      Kierteistä mainitsinkin jo yllä, niille en itse lämpene.
      Mutta listat : TOTTAKAI ALOITAT! 😀

  8. Nikadora says

    Jotain kumouksellista, täysin uutta suuntaa, anna palaa!
    Jo pienikin juttu, voi olla ?

    • Anna says

      Kun keksisikin jotain kumouksellista! Mutta toistaalta olen aika konservatiivinen muistikirja-asioissa, vähemmän on enemmän.

  9. inka says

    Pehmeät kannet on musta parhaat, ja joko viivallinen tai semmonen pistesysteemi. Blankot sivut siellä täällä kuulostaa kivalle mutta mieluusti ei pelkästään niitä. Kuminauhat on musta just parhaita, vaikka ne lörpöttäiskin. Tasku/-t lopussa (tai alussa) aina plussaa ja muutamat värikkäät sivut siellä täällä ois muuten just hyvä. Ja joku teksti siellä täällä, jees! Mutta kierreselästä en innostu, koska sitten ne kaikki välissä olevat liput ja laput, jotka ei kuitenkaan oo siististi siellä taskussa, tippuu ja sitten niitä keräilee toppavaatteissaan tuskanhiki otsalla ja selkää pitkin valuvana sieltä kirjakaupan lattialta kun vaan äkkiä ois yhden nimen laittanut muistiin mutta ei, siinä sitä ollaan keskellä jouluruuhkaa kontallaan etsimässä niitä pirun lappusia joissa on aina jotain tärkeetä tai ainakin kivan näköstä. Ei sillä että niin ois joskus sattunut mutta tietäähän sen, että varmaan joku päivä käy.

    • Anna says

      Ai pehmeät niinkuin pokkareissa? Vai pehmeät kuten nahkaiset? Nauroin ääneen tuolle jouluruuhkakuvaelmalle – samaistun 😀 😀 😀

  10. Mademoiselle Oiseau says

    Leijailevien lippulappujen ongelma vältetään tietysti klemmareilla tai teipillä, tavallisilla tai koristeellisilla. Nehän tekevät kirjasta kivemman ja elävämmän. Myönnän samaan hengenvetoon, etten kanna mukanani kumpiakaan, mutta hoidan (hyvä on, hoitaisin) muistikirjaani kotona kiinnittämällä sivuihin siihen kuuluvat paperinpalat.

    Kuulen, kuinka joku huokaa ”hanki elämä.” Pyh. Olen varma, etten ole yksin.

    • Anna says

      Täällä ei varmasti kukaan huokaa ”hanki elämä” kun kyse on muistikirjoista, olet ystävien seurassa <3 Nätit klemmarit on ihania! Olen unohtanut, että rakastan klemmareita. Nyt haluankin tilata OMAT klemmarit... herranjumala tää lähtee lapasesta...

  11. Hyvä muistikirja on sellanen, että sitä haluaa välillä kurkkia sieltä laukusta, että onks se vielä siellä ja vitsi se on ihana. Kansimateriaali herättää akuutin silittämisen tarpeen, ei siis ainakaan muovia, koska kukaan ei halua silittää muovista kantta. Muutoin on aikapaljon semmonen henkimaailman juttu, mikä siinä hyvässä just kolahtaa.

    • Anna says

      MULLA ON TOI SAMA! Että haluan tuijotella ihania muistikirjojani ja kanniskella niitä kaikkialle ja laittaa palavereissa salakavalasti esille, jotta kaikki näkisivät, miten hienoja muistikirjoja mulla on <3
      Henkimaailman juttuja = kyllä. Se tekeekin tästä tilaamisesta yllättävän vaikeaa.

  12. kati says

    Kommenttien määrä kertoo, että tämä aihe herättää lukijakunnassa vahvoja mielipiteitä. 😀

    Itse tykkään kaupassa hypistellä aina kaikenlaisia kirjavan kuvallisia muistikirjoja, mutta kun katselen noita vanhoja kirjoja tuossa hyllyn laatikossa niin kaikki ne ovat lopulta aika selkeitä ja pääasiassa yksivärisiä. Kaikissa on ympärille laitettava kuminauha tai joku magneettisysteemi, koska ilman sitä kirja aukeaa laukussa ja menee nopeammin huonoon kuntoon. Sivuja löytyy niin viivoilla kuin ilmankin. Kirjanmerkkinauha on myös kaikissa, mutta sitä en aina käytä, eli muistikirjan toimivuus ei itsellä siihen kaadu.

    Kun työjutuissa käyttää muistikirjaa useamman kerran viikossa(ja siten niitä kulutankin aika paljon) niin oikeasti huono mieli on jäänyt vain yhdestä, vaikkakin erittäin tyylikkäästä, yli 20 euroa maksaneesta, jonka sivut lähtivät kuukauden käytön jälkeen irti.

    Yhteenvetona sanottakoon siis, että jos kirja pysyy käytössä kasassa niin olen luultavasti tyytyväinen 😀

    Innolla odotan, millainen sinun kirjasta muotoutuu 🙂

    • Anna says

      Kyllä, tämä on selvästi monelle sydämenasia!
      Olen samaa mieltä, kaikista kamalinta ovat huonolaatuiset muistikirjat, joista irtoaa sivuja. Toivottavasti en törmää moisiin nyt omiani tilatessa!
      Kiitos kun odotat innolla, se rohkaisee <3

  13. Mademoiselle Oiseau says

    (Muistikirjakuiskaaja täältä vielä supattaa, että kierteet voivat siis olla ihan pienet. Itsekään en osta kirjoja suurilla enkä keskikokoisilla kierteillä, koska ne ovat myös oikeakätisen tiellä. Kaikki mitä olen nähnyt vaikkapa viime kuussa Akateemisessa kirjakaupassa olivat liian suuria.
    Lopetan nyt kierrelobbauksen tähän ja jään muiden kommenttien innoittamana muistelemaan niitä vanhoja muistikirjojani, joissa oli värikkäät tai muuten dekoratiiviset sivut.)

    • Anna says

      Älä luovu kierteistä Mademoiselle Oiseau! Maailma tarvitsee kierreihmisiä!!! Mutta siis värikkäät tai dekoratiiviset sivut, eikö niille ole vaikea kirjoittaa? Vai ITSE väritetyt ja koristellut, sitten ymmärrän!

  14. Mademoiselle Oiseau says

    Tässä asiassa lasken kaikki paitsi valkoisen eri sävyt värikkäiksi. Niiden pitää olla tietysti sen verran haaleita, jotta kynän jälki (monivärikuulakärkikynä, anyone?) näkyy selvästi. Marginaaliornamentit, kehykset sun muut ovat usein kivoja, mutta toimivat paremmin isommissa kuin pienissä kirjoissa.

    Olin lukioaikoinani kova koristelemaan vihkojani, pitkälti kyllä tunneilla tylsistymisen takia. Enää en viitsi, koska sisältö on vihdoin tärkeämpää.

    • Anna says

      Sähän olet hurjapää, moniväärikuulakärkikynä ja kaikkee! Tunnen itseni ihan amissiksi, puhtaat sivut ja musta kynä, siinä mun taivas.
      Kouluaikojen teinikalenterit (oi, teinikalenterit, en muistanut niitä ennen kuin nyt aloin kirjoittaa!) olivat kyllä sitten asia ihan erikseen, hyvä kun mahtuivat kiinni ja väriä ja vipinää riitti.

      • Liivia says

        Amissi täälläkin. Mullakin musta kynä, jonka laadusta olen tarkka ja lyijykynää käytän myös sekä satunnaisesti puuvärejä, silloin kun olen piirtänyt. Ja matkamuistikirjoja sotken myös akvarelleillä.
        Kierreselkiä kammoan visuaalisista syistä- tulee mieleen ammattiyhdistyksen lähettämä vuotuinen kalenteri. Mun elämässä käytännöllisyys on aina sillä toisella sijalla, tosin en ole huomannut ongelmia kierreselättömienkään kanssa. Tosin olen tavannut joitain käsintehtyjä muistikirjoja niin, että pongahtavat kiinni kuin vieteri heti kun vähänkin avaa…

        Mutta teinikalenterista mulla on trauma- mä en vaan ikinä saanut sellaista vaikka kuinka toivoin, sillä isä antoi mulle joka vuosi juuri sen ammattiyhdidstyksen kalenterin…uuh, mikä häpeä se oli.

        Mutta miksi nyt pääni avasin, niin varsinainen syyni oli se että Berliinissä näin ihania mustia pehmeitä nahkakantisia muistikirjoja, joiden sivut oli sekaisin eri valkoisen sävyjä. Ja nyt ihmettelen, miksi helkkarissa en ostanut sitä?!

        • Nikadora says

          Oi Liivia, toivottavasti matkasi oli virkistävä!
          Kuvailemasi muistikirja kaihertaisi minuakin.
          Musta kynä on myös lempparini, mutta nyt olen kuluttanut kaikki loppuun, samoin kuulakärkikynäni. Miten ne kaikki voi kerralla loppuakin??
          Ihan on erikseen lähdettävä kynäostoksille.
          Käsialakin erikoisesti muuttuu, varsinkin kun vertaa siihen nuoruuden säntilliseen, pieneen käsialaan…

          Ja teinipokkari. Mikä legenda!
          Yhden tai kahden ehkä omistin…
          Sitä siirtyi päiväkirjoista suoraan teinipokkariin.
          Punaisen muistan. Siihen liimatut kuvat ja muut iskulauseet, runot…ehkä vuosimallia 1986.
          Se taitaa lojua vieläkin isäni synnyinkodin eräässä kaapissa, vanhoissa tavaroissani, jotka vein sinne nuoruusteloille.

        • Anna says

          Ihan mieletöntä tuo akvarellivärien ja puuvärien käyttö, haluaisin todella selailla muistikirjojasi. Minulla kun on vain sanat.
          Eri valkoisen sävyisiä sivuja? Onkohan siinä joku pointti? Vai ihan muuten vain? Kuulostaa jotenkin liian villiltä mulle 😀

          • Anna says

            Tuo oli siis Liivialle.
            Nikadora: kynäostoksilla on ihanaa! Minä rakastan ohutta mustaa tussia, mutta se tosiaan vaatii paperilta paljon. Käsialani on vuosi vuodelta kamalampaa, paitsi silloin kun keskityn, enkä keskity juuri koskaan.

          • Liivia says

            Pointti on, että on ihanempaa piirtää ja maalata kun pohjassa on lievää sävyä; esim valkoinen kynä tai maali näkyy kivasti luonnonvalkoiselta pohjalta.
            Kyseinen muistikirja taisikin olla joku artist-muistikirja.

  15. Viiraus says

    Sekaisin eri värisiä valkoisia sivuja?! Ehdottomasti kannatan tuota!!!
    Mutta muuten:
    – ommellut sivut, ei pelkästään liimatut (sivut ei irtoile)
    – tiimarin halpismuistikirjojen paperinlaatua paksumpi paperi
    – yksiväriset ja tekstittömät kannet ja jos kuva/teksti niin esim. kansilehdellä (ei helteisiä merimaisemia, olen kaupunki-ihminen, muttei myöskään helsinki-siluettia, koska en asu lähelläkään pääkaupunkia)
    – pisteviivoitetut sivut ei häiritse piirtämistä niin paljon kuin viivat, mutta pelkästään blankkojakaan sivuja en halua
    – nauha välissä.. Ok, kuminauha.. Tärkeä
    – riittävän paksu kirja (1 – 1,5 cm paperia)
    – tykkäisin sivunumeroista (ks. s 12!!!!!), hennosta marginaalirajauksesta (sivulla/ylhäällä/alhaalla) ja hennosti taipuvista kansista, jotka antaa tukea, mutta jotka ei mene rullalle.
    – Ja ne eriväriset valkoiset sivut, oi ne ois IHANAT!

    • Anna says

      Ei ole tulossa merta eikä Helsinkiä, sen voin taata! 🙂
      Sivunumeroita en ollut tullut ajatelleeksikaan. Kiitos hyvästä listauksesta!

  16. Kerttu says

    Blancot sivut tai miksei juurikin hennon väriset.
    Mä rönsyilen muistikirjoissani niin paljon,etten mitenkään voisi ottaa viivoitettua.
    Täytyy voida maalata ja kirjoittaa samaan. Joku ruokareseptikin taltioituu ja opiskeluaikoina myös ne luento muistiinpanot.
    On ne melkoinen sekamelska,myönnän:)

    • Anna says

      Aika ihanaa, että myös maalaat muistikirjaasi! Vaatii sivuilta hyvää paksuutta, josta keskusteltiinkin tässä ketjussa aiemmin. Olin jo ihan varma, että haluan viivoitetut sivut, mutta joudun sitäkin nyt vielä miettimään.

  17. Nikadora says

    KYLLÄ ANNA, juuri ohut musta tussi on se elegantein sormissa–voi sen palavan kirjoitushetken tuntea virtaviivaista eloisuutta sormenpäissään…
    Vain taianomainen kynä pystyy tähän!

  18. Jonna says

    Oi mitä ihania ideoita, paras viestiketju ikinä!
    Blancot sivut ehdottomasti, viivat ja pisteet kelpaavat vain hentoina. Ikinä ei voi tietää tekeekö mieli piirtää vai kirjoittaa, ja jos haluaa kirjoittaa jotain SUURTA tuntuvat viivat jonkun ulkopuolisen asettamilta rajoittavilta säännöiltä. Valkoisen eri sävyt sivuissa
    – muistikirjaunelmien täyttymys! Kaupassa hypistelen karamellinvärisiä muistikirjoja, mutta kotiin lähden musta-tai valkokantisen kanssa. Räväkällä tuulella ollessani ostan tummansinisen. Hmm… Kumilenkki, kirjanmerkkinauha, tasku, ohuen huopakynän kestävä paperi -kaikista plussaa!

    • Anna says

      Haha, tämä todella on viestiketjujen viestiketju! Luulin, että olisin kyselykierroksen jälkeen viisaampi mitä tilaamiseen tulee, mutta taidan olla vain entistä enemmän sekaisin 😀 Muistikirjat todella herättävät tunteita! Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.