comments 8

Move it

En ole käynyt joogaamassa sitten alkusyksyn, ja se surettaa. Onnistuin saamaan hartiani siihen kuntoon, etten saanut paitaa pois päältä kyynelittä, ja se, mitä kuvittelin pieneksi paussiksi, on venynyt kuukausien mittaiseksi joogattomaksi elämäksi. Jotain pitäisi kuitenkin keksiä, sillä nekin heiveröiset tulokset, joita oli ahkeralla kaudella havaittavissa ovat nyt taas liuenneet olemattomiin. En tietysti ole koskaan ollut lähelläkään mitään tiibetiläistä munkkia olomuodoltani, ennemminkin munkkirinkilää, mutta ehdin jo iloita siitä VOIMAN tunteesta, jota harjoittelu toi. Minäkö se olin, joka laittoi kevyesti kämmenet jalkapohjien alle syvään eteentaivutukseen, tai nousi napa kattoa kohti (jonkunlaiseen horjuvaan) siltaan?

Mitä sitten tilalle? Juoksustakin olen haaveillut (tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin vaaleanpunaisista lenkkareista), olisihan minulla jumalaisen kauniit reitit heti kotikadun päästä. Mutta ääääh, en oikein näe itseäni kipittämässä kajal-kynää tiukasti puristaen pitkin Bellevuen rantaa räntäsateessa (jota ei kyllä ole, mutta VOISI olla). Ja lenkkivaatteet?? Eeeei ei ei ei ei ei…

Mitä te harrastatte, pakkohan tässä kai jotain on HARRASTAA, sillä pataruoat, punaviini ja paksut kirjat, ne eivät vain sitten millään kiinteytä pakaroita? Uskokaa pois, olen kokeillut.

Yin-joogan pariin aion kyllä palata, se on lempeää ja ihanaa. Siis kunhan se ei osu mun ruoka-aikaan 😉

8 Comments

  1. Pakkoko sitä on juosta? Mun juttu on reipas kävely…joo, sauvat, tunnustan…mutta jutun juoni on KUULOKKEET!
    Musiikki, ihan just ne lempikappaleet maailmassa ja sitten olenkin jo muualla!
    Useimmiten seikkailen Rooman kaduilla, E käsipuolessani, vatsa täynnä hyvää ruokaa, viini kuplii päässä ja aurinko hellii poskipäitä piknikillä Garibaldin patsaan juurella…
    Tai Lontoon Wembleyllä konsertissa E:n kanssa…tai sitten näen New Yorkin ensi kertaa ilmasta…tai voih! olen Pariisissa! Tai purjeveneessä…juu, I am sailing! No niin…tämähän nyt vähän rönsyili …
    Mutta sen vannon että koskaan ei musiikki vie minua pesemään vessoja tai kuorimaan perunoita!

    Kumpiko sitten on se vakavampi harrastus, musiikki vai kävely? Tiedä häntä mutta ilman musiikkia siinä kävelyssä oliskin purtavaa…

    Pärjäilehän siellä… 🙂

    • IHANA! Mulla on joku sellainen vika päässä, etten pysty kuuntelemaan musiikkia ulkona, mun pitää olla koko ajan alerttina ympäristön kanssa. Olen kai vielä aika vahvasti neandertalilainen, jonkinlainen jäännös menneisyydestä. 🙂

  2. Mulle kävi ihan sama juttu… Joogan jyräsi mulla marraskuun stressaavuus. Aion kyllä kuitenkin palata joogaan huomaan joulukuussa. Jooga ei hylkää. Kyllä mä vielä sen löydän.

    • Niinhän se on, että aina voi palata. eihän tämä elämä ole kaikki tai ei mitään -meinikiä, ei jooga varsinkaan. Voimia stressipäiviin <3

  3. Käyn kerran viikossa ennen töitä joogassa ja juoksen 2-4 krt viikossa semmoiset puolisen tuntia, kerran viikossa pidempään, tai kävelen ripeästi.
    Mulla se tärkeä juttu on: mulla ei ole mitään pakkoa tehdä tätä tai ohjelmaa jonka mukaan menen vaan teen koska se on niin nautinnollista etten malta olla tekemättä.

    • Tuohon pyrin, nautintoon liikkumisessa. Ihanan rytmin olet itsellesi löytänyt, onnellinen!

  4. Mlle B says

    Mä luin: "olisihan minulla jumalaisen kauniit REIDET….." ja aattelin että no jotta WAU, on Kirjiksellä kirjaimet ja itsetunto samalla viivalla <3 Tulisin mieluusti sinne sun kanssa joku viikonloppu joogailemaan! Samalla reissulla voisin ulkoiluttaa myös mun kauniita harmaita juoksukenkiä sun pinkkien ihanuuksien seurassa – jos vaikka makasiineille asti 😉

    • Joooo! Ja voitais vaikkapa puhella… odotas… Pariisista? 😉
      Ja hei, tämä on jo vähän spookya, mutta mä KIRJOITIN ensin vahingossa "jumalaiset reidet", huomattuani virheeni meinasin kuolla nauruun, ja korjasin sen reiteiksi, niinkuin olla piti! Siis jotain siitä energiasta tavoitti sinut, ja minullakin ON itsetunto, se vaan vaikuttaa alitajunnassani 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.