Leave a comment

Miten meni, noin niin kuin omasta mielestä?

Cannes, 1958

Hei uusi vuosi. Hip hei.

Ajattelin aamulla omaan hilpeään tapaani, että en tehnyt viime vuonna yhtään mitään, että viime vuosi oli ihan plaah. Sitten aloin laatia teille tämmöistä huippukiinnostavaa suosituista (huokaus) blogeista tuttua vuosikoostetta, ja jouduin syömään hattuni. Onhan sitä eletty! Mutta helppoa se ei ole  aina ollut. Mielenkiintoista, kaunista, ihmeellistä. Yltäkylläistä! Mutta ei helppoa.


Vika on pieni, mutta kun se on päässä, kuten mutsini sanoisi.

Tässä joitakin poimintoja vuodelta 2015. Löytyykö lempijuttuja?

Tammikuussa 2015

  • Jumahdettiin hirmuisen monen postauksen verran muistelemaan joululomaa ja vuodenvaihdetta Ranskassa (koska muisteleminen auttoi vaikeiden aikojen yli). Tästä matkakertomus alkoi. Se matka aikaansai pahimman luokan pysyvän ikävän ja osa sydämestäni jäi viimeistään nyt Ranskan Rivieralle, ehkä iäksi.
  • Järkytyttiin luita ja ytimiä myöten Pariisin tapahtumista eikä tiedetty, että vielä pahempaa oli tulossa.
  • Käytiin kuitenkin hauskoissa hautajaisissa.
  • Ostettiin pippurimylly.
  • Katsottiin leffoja.
  • Raivattiin kotia, karsittiin kirjoja ja annettiin siihen oikein ohjeitakin.

Helmikuussa 2015

Maaliskuussa 2015

Huhtikuussa 2015 

  • Makailin aluksi jääpussi kainalossa ja söimme tulehdusta estävää phoota.
  • Olin kirjarintamalla vastarannankiiskenä.
  • Sain lukijalta mustat sukat, jotka ovat nytkin jalassa. Tämä vuosi oli ennätysvuosi mitä tulee lukijakohtaamisiin, blogikommentteihin, muihin viesteihin, pieniin lahjoihin. Olen rakastanut jokaista ja aina ne jotenkin ovat ilmestyneet elämääni juuri sellaiseen kohtaan, kun olen ollut eniten niiden tarpeessa. Meillä on yhteys. Vuoden ehdottomasti tärkeimpiä kokemuksia. 
  • Vietettiin pääsiäistä Kirjatoukan mutsin ja faijan kanssa, ja sekös teitä nauratti! Pääsiäisen resepteistä piditte myös, mm. hiprakkaisista kananpojista ja jälkkäreistä. Reseptejä ilmestyi 2015 varmaan vähemmän kuin koskaan, koska feministinen herätys ja epätoivoinen rimpuilu kauemmaksi keittiöstä. Kaikki blogihistorian reseptit löydät täältä, kyllä niillä pärjää.
  • Vilahdettiin ranskalaisessa sisustuslehdessä.
  • Käytiin taas pienellä hotellilomalla Helsingissä sekä mölyämässä meksikolaisravintolassa.
  • Palattiin Ranskaan ja Villa Le Menestreliin. (Ja tunnustettiin omat heikkoudet matkakumppanina.)
  • Iloittiin Lillanin leivistä, ja loppuvuodesta myös salaateista. Kantapaikka.
  • Saatiin onnellisia tuloksia, ja te myötäelitte rinnallamme <3
  • Käytiin leffassa, kuten muinakin kuukausina. Onnea on elokuvateatteri nurkan takana.
  • Uuvutettiin teitä taas ranskanmatkakertomuksilla huhtikuiselta reissulta. En uuvuta uudestaan, sanonpahan vain, että sen matkan ehdottomia kohokohtia olivat vierailut Villa Santo Sospirissa ja Famiglia C:n luona.
  • Vietettiin äitienpäivää ja mietittiin omaa äitiyttä.
  • Haaveiltiin halvan punaviinin siivittämistä kaveri-illoista arkisen pastakattilan ympärillä ja vilkkaista keskusteluista. 
  • Ostettiin kirjoja, kuinkas muuten.
  • Tunnettiin seitsemän vuoden syklien liikahtelu. Mutta ei, loppujen lopuksi vuosi oli kuitenkin yhtä ja samaa, tahmeaa.
  • Keksittiin ”ratkaisu” kesäahdistukseen.
  • Koettiin vuoden järisyttävin ravintolaelämys, upea Lyon
  • Käytiin keikalla.
  • Pohdittiin ulkonäköasioita, katoavaa kauneutta ja ihailtiin Donnaa.
  • Kuukauden lopuksi täytettiin vuosia. Minulla ei muuten vieläkään ole sitä kastelukannua, en ole saanut kahvia sänkyyn ja olemme olleet kahdestaan kävelyllä ehkä kerran.
  • Vannottiin kahdenkeskisten hotelliöiden nimeen.
  • Osallistuttiin Teaterträffeille.
  • Avattiin Mrs Jonesin kesäkauppa!
  • Ihailtiin Vanity Fairin kantta.
  • Pyöriteltiin lihapullia, lohturuokaa kylmään ja sateiseen kesään.
  • Raivattiin lisää, jakelin huonekalujamme takaovelta kiihtyvällä tahdilla.
  • Juhannuskin oli ja meni, jotenkin alakuloinen sellainen.
  • Testattiin uusi kesäravintola Makana, Hangon Itäsatamassa. Makanaan palattiin monta kertaa. Taso vähän vaihteli kesän mittaan ensivisiittiin verrattuna, mutta kaikenkaikkiaan iloinen lisä tarjontaan.
  • Katsottiin vielä heinäkuun kuvia, mutta päätettiin jo, että elokuussa on #bileetjokailta.
  • Noudettiin kuukin taivaalta.
  • Unodettiin yksi kirja surffibaarin tiskille, mutta saatiin se onneksi takaisin, sillä se oli hyvä. Ja kirjaston.
  • Luultiin ettei ole mitään asiaa, mutta oli sitten kumminkin.
  • Pistettiin mies ja lapset vastaamaan Kirjatoukkaa koskeviin kysymyksiin.
  • Luettiin rannalla (vihdoin rantakelit!) omituisia kirjoja.
  • Sekoitettiin rosmariini laventeliin ja melkein aloitettiin vloggaamaan.
  • Kurkistettiin Herra Kameran linssin kautta juuri avautuneeseen Krog Robaan
  • Vietettiin cartierbressonmaista, aurinkoista rantaelämää lempirannallani sekä sateenuhkaisia rapujuhlia jälleen tutussa seurassa. Aika paljon mutsia ja faijaa tänä vuonna! (Mutta siitähän te tykkäätte.)
  • Le Petit Festivalia valmisteltiin. Teatteritapahtuma jäi Kirjatoukan osalta lopulta tyngäksi, kun tappajaflunssa kaatoi koko naisen petiin heti festariviikonlopun aluksi.
  • Kokattiin Richard McCormickin Pariisi-keittokirjan mukaan.
  • Vuoden 2015 jutuista te taisitte eniten rakastaa meidän mereen kannettua illallispöytäämme eli juhlakuvia Hangolle, kiitokseksi kymmenestä yhteisestä vuodesta. Nämä kuvat, ja nämä making of-otokset, ylittivätkin sitten uutiskynnyksen lehtiä ja radiota myöten ja levisivät sosiaalisissa medioissa ennennäkemättömin lukemin.
  • Vuoden suurin pommi oli kuitenkin, ainakin meille, tieto siitä että meidät oli asetettu ehdolle Blog Awardseihin. (Siitä sitten mentiinkin vähän puihin, mutta te jeesasitte silloinkin.)
  • Pyysin pohtimaan sanojen merkitystä. Suomessa alkoi erikoinen aika, hyytävän yhtäläinen rumaan menneisyyteen.
  • Kannettiin Marguerite Duras’n kirjoja mukana kaikkialle.
  • Kaikki kevään optimisti oli karissut, ja loppuvuosi olikin muutamaa valopilkkua lukuunottamatta vaikea.
  • Vastattiin kuuluisaan aakkoshaasteeseen. Vaikkei kukaan haastanutkaan.
  • Jännitettiin Blog Awards-äänestyksen etenemistä ja saatiin kutsu gaalaan, pelkillä etunimillä tietenkin, Hangon omat Kim & Kanye. 
  • Lukija kysyi miltä tuntuu kun ”kaikki” tuntevat, ja minähän vastasin.
  • Sitten kun se aurinko vihdoin oli alkanut paistaa, se ei ihan heti lopettanutkaan paistamistaan. Yksi syyskuinen viikonloppu vietettiin rannalla kitesurffareiden seassa.
  • Syyskuussa (ja kiihtyvällä tahdilla sen jälkeen, valitettavasti) ei vellonut vain rasistinen keskustelu, vaan myös ymmärryksen kuilu köyhien ja rikkaiden välillä kasvoi. Se sattui sydämeen monella tavalla. Aihetta sivuttiin itse asiassa jo elokuussa, näin.
  • Taas käytiin Helsingissä riekkumassa ja lanseerattiin pitkät parisuhdelounaat
  • Herättiin yhtenä aamuna siihen, että talo oli täynnä satoja valkoisia ilmapalloja! (ja what goes up, must come down.)
  • Ostin uuden takin. Takki on ollut koko loppuvuoteni pelastus, on aivan saman tekevää mitä sen alla on, sillä se kohottaa asun kuin asun nextille levelille.
  • Hengailtiin taas Helsingissä. Tyttö voi lähteä stadista, mutta stadi ei koskaan tytöstä. Kirjatoukka paljasti muutamat omat vakituiset piilopaikkansa (sittemminhän Rafla onkin jo sulkeutunut) ja myöhemmin jaettiin muutama yhteinen ihastus, uusi ja vanha.
  • Vihdoin koitti Blog Awards-gaalan aika. Emme voittaneet, mutta ei se mitään, olimme muuten vain upeita. Ensitunnelmat purettiin näin hulvattomasti ja lisää fiiliksistä löytyy täältä. 
  • Gaalasta karattiin Pastikseen ja seuraavana päivänä pällisteltiin Puttesissa.
  • Heti gaalan jälkeen annettiin ihan pokkana radiohaastatteluja ruotsiksi Tammisaaren kirjallisuusfestareiden Bokkalasetin ennakkopressissä.
  • Creative Hanko Collective porskutti ihanasti. Vuoden valopilkku on minulle ehdottomasti ollut se, että Kansallisesta Etätyöpäivästä alkunsa saaanut, myöhemmin Luovaksi Työpäiväksi nimetty kollektiivinen työpäivä lähti lentoon. Näissä päivissä on ihmeellistä energiaa, sanoisin jopa rakkautta, jos se ei kuulostaisi liian hipiltä. Seuraavan kerran kokoonnutaan ihan pian, perjantaina 8.1. 
  • Herra Kamera kuvasi valokuvaaja Sanna Kannistoa Hangossa ja myöhemmin Kannistolle myönnettiin valokuvataiteen valtionpalkinto.
  • Kokattiin lammaspataa tarinoinnin lomassa. Ulkona rannoilla lämpö vain jatkui ja jatkui, pitkälle lokakuuhun.
  • Lokakuun lopussa lähdettiin taas kuin ihmeen kaupalla Ranskaan ja keksittiin että hei, sieltähän voisi lähettää pari postikorttia lukijoille!
  • Ranskasta palattiin suoraan keskelle kiireitä, mutta ehdin kumminkin käydä Paku-Villen kanssa kyynelehtimässä Grönanin Brel-illassa. Paku-Villellä, Look like Lou-sarjan Luddella ja loppuvuoden joulupotin räjäyttäneellä kommentoivalla lukijallamme Belgian Lempillä taitaa olla nykyään jo ihan omat faniryhmänsä 🙂
  • Esiteltiin Ranskan-tuliaisia.
  • Esiteltiin taas kyllä itse matkaakin. Tällä kertaa annettiin kaksi ”Kun menen vihdoin / taas Ranskan Rivieralle, niin tottelen Kirjatoukkaa ja vierailen…” -vinkkiä. Colombe D’or (osat 1 & 2) sekä Fondation Maeght
  • Kirjoitettiin niitä postikortteja. Voi pojat niitä kirjoitettiinkin!
  • Koska koko hemmetin vuosi on ollut kuin jotain kummallista toista murrosikää, tässä yksi itseanalyysi. Välillä on ihan perkeleen vaikeaa olla minä.
  • Hetken aikaa häämötti näköpiirissä jo mahdollisuus viettää kammoamani joulunaika Italiassa. Mutta ei.
  • Nautittiin LANGØn pellavalakanoista ja villapeitoista
  • Paku-Ville filosofoi elämän ihmeellisyydestä. Ja minä myös.
  • Nautittiin järisyttävän mainio illallinen ravintola Makasiinissa.
  • Sitten pimeni, Pariisi kuoli yhdeksi yöksi. Mutta jos pariisilaisetkaan eivät luovuttaneet, niin emme mekään.
  • Löydettiin pieni dokkarihelmi.
  • Vastattiin lukuhaasteeseen ja kannustettiin tarttumaan ystävän hauskaan ”kirja kiertoon”-tempaukseen.
  • Kirjoitettiin aika vähän, kuvattiin vielä vähemmän. Matalalentoa.
  • Karkasin. Ja toisenkin kerran.
  • Koska jouluahdistus. Koska graah.
  • Oli monin tavoin vähän myrskyisää.
  • Belgian Lempi sai toden totta monet hullaantumaan ajatuksesta Lempimäisestä joulusta
  • Kävin katsomassa Malala-elokuvan ja pistin 10 minuuttia elokuvan päättymisen jälkeen pystyyn kampanjan, jotta jokainen hankolainen nuori saisi nähdä tuon tärkeän dokumentin. Kampanja onnistui.
  • Viivähdettiin vielä syysloman tunnelmissa, St. Tropezissa.
  • Selvittiin joulusta ja suunnattiin katse jo kuvitteellisiin uuden vuoden bileisiin.
  • Niin, se joulu, se oli sitten lopulta ihan oo ja koo.

***

Nyt uutta päin, ystävät! Toivotan teille suurenmoista vuotta 2016! Antaa kaiken tulla, mitä on tullakseen. Ei rimpuilla. Nautitaan myötätuulesta, otetaan opiksi vastoinkäymisistä. Muistetaan ilo. 

Sillä hei, eihän tämä ole kuin elämää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.