Leave a comment

Mitäs Mäntässä

Kömmittyämme lammesta ajoimme Mänttään.

Nostan hattua lapsosille, nuorisolle. Aina yhtä hymyävinä he heräsivät kesäkiertueellamme uuteen päivään, milloin erämökistä, milloin pienestä kuumasta hotellihuoneesta, hyppäsivät takapenkille kylki kyljessä ja ottivat vastaan päivän ohjelman mukisematta. ”Nyt ajetaan tässä jumalaisessa helteessä, ilman pysähdyksiä, satoja kilometrejä MÄNTTÄÄN, yhteen MUSEOON! Juu ei pääse uimaan.”

Mä rakastan teitä naperot!

No niin, asiaan. Mäntästä löydämme siis Serlachius-museot Göstan ja Gustafin. Gösta on saanut tänä kesänä siiven eli modernin paviljongin, joka puurakenteisena toimi sytykkeenä koko vierailuidealle. Ja koko hela hoitoon muutenkin, sillä onhan se nyt kummallista, että KESKELLÄ EI MITÄÄN on jotain!

”Käykää rohkeasti pidemmälle”, he toivottavat radiomainoksessaan. Kannattaa muuten käydä.


Lapsiin teki suurimman säväyksen Pilvi Takalan videoteos The Real Snow White, jossa Takala Lumikiksi pukeutuneena painelee vartijat perässään Pariisin Disneylandiin, poseeraa kuvissa ja jakelee nimikirjoituksia. Vaikkei olekaan Oikea Lumikki… 


Itse paviljongista lisää vaikkapa Wallpaperista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.