comments 14

Mitä sinä haluaisit?

Puhuin mutsin kanssa puhelimessa. Hän halusi tietää, mitä haluaisin joululahjaksi JOS saisin jotain, jotain oikein eksklusiivista.

Minähän nyt haluan aina ja kaikkea, mutta kun kysymys tulee noin yllättäen (viisi päivää ennen joulua), niin asiaa oli pohdittava tovi.

”Kuunnelkaa nyt häntä! Hän ei tiedä mitä hän haluaa! Siinä on teille ONNELLINEN ihminen, ei tarvitse mitään!” kaikui luurista puolen sekunnin hiljaisuuden jälkeen. Kyllä, äitini puhuu kuten ihmiset Tsehovin novelleissa.

”Siis kuinka eksklusiivista”, yritin rajata. ”Linna Ranskasta-tyyppistä eksklusiivista?”

”No sanotaan, että jotakin, mikä mahtuu ruskeaan paperipussiin.”

”Tahtoisin sitten ehkä jonkun ihanan seerumin…”

”EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA! Ei mitään seerumeita. Sulla on NIIN IHANA iho, sä voisit mennä minne vain näyttämään sun ihoa ja kaikki sanoisivat että VOI MITEN IHANA IHO! Aivan aivan aivan turhaa! Myrkkyä! Tää on niin hirveetä, hirveetä kun kaikki ovat niin tolvanoita ja itse on aina oikeassa. Sä et tiedä miten rasittavaa se on.”

”Stella Harasekin blogissa oli…”

”Älä höpise, kaikkeen säkin uskot. Mä en ymmärrä mitä sä puhut, puhu selvästi, mikä Harakiri…”

”Unohda. Entäs käsilaukku?”

”Mitä sä käsilaukulla teet?????”

”Ööh, kanniskelen avaimia ja… tota…. huulikiiltoa ja sen sellaista….”

”Sulla on jo käsilaukku, sitä paitsi ei toiselle voi ostaa käsilaukkua. Paitsi sä voit osaa mulle, mutta muuten EI KYLLÄ VOI. Ei voi tietää mistä toinen tykkää.”

”…jos ostat mustaa ja Chanelia, niin ei voi mennä pieleen…”

”Mitä sä horiset. Eikö sulla nyt oo mitään mitä sä oikein kovasti toivoisit? Jos saat yön yli aikaa miettiä? Mutta sitten se on siinä, mahdollisuus on menetetty.”

”Entä sä, mitä sä haluaisit?”

”Mä en halua mitään!!! Suutun jos joku ostaa mulle jotain, heitän kaikki lahjat ikkunasta ulos. Fiu. Mä en halua mitään, en yhtikäs mitään!!!! Vihaan joululahjoja.”

”No, ei kai tässä sitten. Palataan huomenna asiaan. Kai.”

Niin että mitä mä nyt toivon. Eksklusiivista. Joka mahtuu ruskeaan paperipussiin. Kirja?

Kuva: Tod Papageorge, kirjasta Studio 54

14 Comments

  1. Anonyymi says

    Miten sitä aina hämmentyykin, jos joku kysyy joululahjatoivetta…
    Ööö…siis konvehtirasia.
    Tai kaulahuivi…ei, liian vaikea. Ei tule kenties mieluista.
    Voiko huonoja kaulahuiveja edes olla?
    No, kyllä voi.
    En ole kyllä täydellistäkään vielä tavannut.
    Semmoinen heittämällä boheemi ja elegantti. Heh,heh, näillä nakkisormilla.
    Unisukat ja kaunis yöpaita.
    Tylsät klassikot =)
    Ehkä sittenkin jotain koomista!

    "Ja se joka nauraa, elää!
    Ja se joka elää, osaa leikkiä.
    Tai ainakin oppii tuota pikaa."

    -Iltasatukirjasta Myyrä ja lumiukko-

    Nikadora

    • Kyllä mäkin toivon pyjamaa joka vuosi, ja kirjaa, olkoot kuinka tylsiä hyvänsä! Se on ihan paras fiilis hypätä aattoiltana kaikkensa antaneena petiin uudessa pyjamassa <3

  2. Kate says

    Ehdottomasti silkkipyjaman Claire Underwoodin (House of Cards) tyyliin!! Mutsis on huippu.

    • NO NIINPÄ! Musta silkkipyjama, sen mä haluun! (Hänellä on nyt siis 3,5 päivää aikaa löytää sellainen.)

  3. Anonyymi says

    Mä toivoisin Balmuirin Helsinki- pipon, ilman tupsua ja petroolinsinisenä! Niin, ja sit sen saaristolaislimpun.

    Belgian Lempi

    • Piti oikein googlata, joo, on tyylikäs. Mulla pitää olla pipo sellainen isompi ja villavampi ja isolla tupsulla, muuten näytän munapäältä. Ja musta. Mutta se nyt kai oli sanomattakin selvää.

  4. Anonyymi says

    Ai että, äitisi on hauska! Ja sinä osaat kirjoittaa hauskasti!
    Mä toivoisin varmaankin jotain ihanaa design -valaisinta tai takkia. Tai matkalippuja vaikka Pariisiin.

    Sanna

    • No, termi jota hän käytti itse itsestään jutun lukemisen jälkeen oli kyllä "pimee" 😉
      Takki ja lentoliput Pariisiin, ihan täydellinen toive. Mäkin haluun.

  5. Mäkin vihaan saada joululahjoja. Tai siis ehkä sanon näin just sen vuoksi etten ole sataan vuoteen saanut joululahjoja eikä varsinkan kukaan ole kysynyt multa IKINÄ mitä toivon.

    Mustaa silkkipyjamaa minäkin…paitsi että meillä on kyllä ihan liian kylmä kämppä sellaiseen hepeneen.
    Lentoliput Pariisiin on tietty aina hyvä myös. Kukaan ei ole vaan vielä tajunnut mulle niitä lahjoittaa.
    Mun mies on ainoa joka tajuaa mitä haluaisin, mutta me emme toisiamme lahjo yhteissopimuksesta.

    • Ja tuo kuva, olen jotenkin aina samaistunut tuohon. Vanha bilehile kun olen- heh.

    • Mut hei IHANA MIES, kun tajuaa! Vaikka tuo teidän tyhmä sopimuksenne nyt ne lahjat torppaakin 😉

  6. Anonyymi says

    Liivia: Tuossa kuvassa on taikaa!
    Olisin voinut edellisen vuosituhannen jokaisella kymmenellä juhlia ,edes hetkisen, sen ajan henkeen hurjimmissa bileissä…

    Nyt toivon kaunista joulua jokaiselle!

    Nikadora

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.