comments 7

Mitä, missä, milloin Riviera

Lähdemme siis huhtikuussa jälleen Ranskaan, Villa Le Menestreliin. Matka niihin maisemiin ei mitään erityisiä syitä enää kaipaa, enemmänkin kyse on jo jonkilaisesta pakosta päästä siihen valoon, niihin tuoksuihin, tuttuun hulinaan ja kieleen. Mutta tällä kertaa matkalla on myös komea tarkoitus, eräs haluaa paeta paikalta suuren ja pyöreän merkkipäivän alla.

Mietimme kiihkeästi miten vietämme tärkeän juhlapäivän. Lounas Colombe d’Orissa vai peräti yksi yö? Tai etsimmekö käsiimme jonkun vanhoista kalastajista ja sulloudumme sardellipaattiin katselemaan Rivieraa mereltä päin? Avoauto päiväksi, kuten kerran Pariisissa?

(Sekin oli muuten hänen syntymäpäivänsä! Auto oli pieni suklaanruskea Mini ja lapset nukahtivat limittäin ahdettuina takapenkille kun me ajoimme Riemukaarta ympäri, ympäri. Saimme myös pysäköintisakot myöhemmin päivällä. Sillä reissulla meillä on hauska vuokrakämppä Marais’n kaupunginosassa.)

Uskaltaisiko kysyä jos saisi vaikka vain syödä lounaspiknikin Matissen Vencen talon, Villa Le Rêven, puutarhassa, niiden kuuluisien palmujen alla?

Olemme ehtineet tehdä, nähdä ja kokea paljon Cannesin ympäristössä, listataanpa:

Cannes itsessään tietysti (tori, kauppakadut, ihanat ravintolat. Kuuluisat kädenjäljet festivaalipalatsin ympärillä, Carltonin terassin, ne elokuvajuhlatkin.)
Le Suquet
Ile Saint Honorat
Musée Bonnard, Le Cannet

Nizza, ihana Nizza! Pyöreäkivinen ranta, joulumarkkinat maailmanpyörineen, kevään mimosafestivaalit. Pienet ravintolat kapeilla kujilla ja sitten toisaalta maljoja Negrescossa.
Musée Matisse
Musée Massena
Palais Lascaris
Linnakukkula
Musée d’Art Moderne

Ja Nizzan lähistöllä:
Fondation Maeght, Saint-Paul
Villa & Jardins Ephrussi de Rothschild, Saint-Jean-Cap-Ferrat
Villa Santo Sospir, Saint-Jean-Cap-Ferrat
Villa Kérylos, Beaulieu-sur-Mer
Le Domaine des Collettes eli Musée Renoir, Gagnes-sur-Mer

Kyliä ja pieniä kaupunkeja pitkin rannikkoa, joista kaikista ei ole sanoja, ei kuvia, museoineen, ravintoloineen:
Menton
Saint-Raphaël
Villefranche-sur-Mer 
St. Tropez
Vallauris
Draguignan
Antibes
Mougins
Grasse
Théoule-sur-Mer

Puhumattakaan koko Provencesta sitten erikseen, aikaisemmilta vuosilta. Viiniviljelmät, unikkoniityt, laventelipellot. Laventelihunaja! Linnat ja kylät korkeilla kukkuloilla. Kiertävät toripäivät ja yrttikauppiaat. Retket aina Marseillen meteliin asti.

Mitä meillä on vielä kokematta, kertokaapa? Sanotaan nyt vaikka tunnin ajomatkan säteellä Cannesista? Ainakin Musée Chagall joka oli pitkään remontissa mutta nyt avoinna, Matissen kappeli ja Cap Moderne (jonne on kyllä vissiin vähän vaikea päästä yksittäisenä kävijänä, olen joskus koittanut)? St. Tropezissa Hotel Babyloksen baari ja se perhosmuseo? Fernand Légerin museo Biotissa? Cannesistahan voi painella laskettelemaankin suurinpiirtein tunnissa, niin tekevät villan oikeat asukkaat tälläkin viikolla (terveisiä!). Mutta ei ehkä enää huhtikuun lopussa sentään. Mihin sinä veisit miehesi viettämään merkittävää sýntymäpäiväänsä?

Toisaalta, joko nyt olisi se kerta, kun malttaisimme olla vähän aloillammekin? Jos säiden jumalat olisivat armollisia, kenties kerkiäisimme kerrankin loikoilla uima-altaalla? Noukkia kalakaupasta mereneläviä ja keitellä niitä valkoviinissä kauhottavaksi rapean patongin kanssa tai hakea järkyttävän hyvät pizzat siitä tutusta puu-uunikärrystä? Uskoisin nuoremman polven arvostavan vapaata, kiireetöntä aikaa, myöhäisiä aamuja ja pitkiä lautapeli-iltoja, niin paljon kuin he museoita rakastavatkin (ahahahahaha, äiti on NIIN hauska!). Eikä se lepuuttelu huonoa tekisi sankarillekaan, joka on ollut alkuvuoden etten sanoisi öitä myöten töissä. Osaisimmekohan? Istua alas? Vain olla?

Linkin Villa Le Menestrelin sivuille saat talteen tästä ja se löytyy myös tuolta Shopin puolelta. Jos Côte d’Azur kiinnostaa.

Kuva: Ai perhana, ei nuo olekaan me, vaikka ensisilmäyksellä luulin. Nuo on jotkut muut. 

7 Comments

  1. Hemuli says

    Kiitos, kiitos, kiitos! Tietokoneen ruudulla on roikkunut ainakin joulusta asti huterat muistiinpanot blogin aarreaitasta tunnisteilla Riviera ja lähiseudut. Karkumatka niille nurkille koittaa maaliskuun alussa, ja jotain hohdokasta pitää ehdottomasti siellä kokea kaiken taivaanrannanmaalailun ohella. Nythän nämä vaihtoehdot ovat kaikki kauniisti kuin koru rasiassaan näin vain tarjottimella! Vaikka onhan blogissa seikkailussa oma viehkeä tunnelmansa, vähän kuin itse matkalla.

    Chagallin museo oli muinoin minun mieleeni. Omalaatuinen valo ja Chagallin töiden värit, oi! Taidan mennä tälläkin kertaa nuuhkimaan tunnelmia.

    Ja ensi yönä pitäisi nyt saada muka unen päästä kiinni. Hoh hoijaa!

    • Anna says

      Hei mahtavaa, että tuli tarpeeseen! Rupesin itsekseni listailemaan paikkoja, joissa olemme olleet, ja paikkoja, joihin vielä haluan, ja samalla keksin että voinkin laittaa koosteen samalla vaivalla blogiin JOS VAIKKA JOKU TARVITSEE. Koska itselläkin meni aikaa kahlatessa vanhoja juttuja. Pelkäsin kyllä, että joku sanoo puuuuuh taas noita Ranska-juttuja, mutta on vain luotettava siihen, että se mikä kiinnostaa minua, kiinnostaa aina jotakuta toistakin. Vaikka kaikkia ei tietysti koskaan. Paitsi mutsi-jutut 😉
      Mahtavaa reissua teille, sen verran joudut vielä selailemaan, että ravintolavinkit ovat edelleen pitkin poikin, tägien Ranska tai Villa Le Menestrel alla. Mutta laita viestiä jos jotain täsmävinkkiä kaipaat! Bon voyage!

  2. Nimetön says

    Pikkuruinen vuoristokylä Eze. Kylän huipulla hauska kaktuspuisto josta huumaavaat näkymät. Kylästä alas rantaan johtava Nietzschen polku on elämys. Korkeanpaikan kammoisille hyvää siedätyshoitoa. Kannattaa mennä bussilla ylös ja kävellä alas. Chagallin museo myös ihana.

    • Anna says

      Joo, Ezessä olen käynytkin, mutta se jätti mut vähän kylmäksi. Vähän kuin Mouginsin vanhakaupunki, tuntuu ettei siellä ole oikein tavallista elämää ollenkaan, se on vain nähtävyys? Mutta toki sielua järisyttävän kauniit näkymät. Kaktuspuistoa en muista, kuulostaa mahtavalta. Ja sitä vaellusta alas (saati ylös!) en ole tehnyt, se olisi kyllä sulka hattuun. Eli ehkä vielä kerran Ezeen, kiitos!

      • Nimetön says

        Hei juu. Itse Eze on pelkkä turistibasaari. Se oli tämä vaivalloinen, kivinen vuoristopolku kun teki vaikutuksen. Ja ajatus siitä, että Nietsche tarpoi sitä päivittäin kun viimeisteli Zarathustraansa. Mutta ehkä toinen kerta itse Ezeä on liikaa. Saattaa tällaisia polkuja löytyä muualtakin.

  3. Ophélie says

    Voi loikoilkaa! Edes yksi päivä? Se aurinkoisin ja kuumin. Leiriytykää villan uima-altaalle. Kääriytykää vällyihin, jos onkin vähän kylmä. Asuisitte päivän villan porttien suojissa oikein pontevasti joutilaana.

    Äänestäkää kaikkien aikojen suosikit järjestykseen ja seikkailkaa lista läpi uudelleen, sen minkä ehditte? Fiilistellen, uudesta näkökulmasta.

    Ja ehkäpä juhlapäivän aattona iltapalalle Colombe d’Oriin, niin että sitten voitte herätä siellä onnittelemaan sankaria aamiaisella?

    Teettepä mitä hyvänsä, Riviera huhtikuussa on itsessään jo täydellinen lahja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.