comments 16

Mistä oli kysymys?

Ei, käteni ei ole noin ryppyinen, se on teippiä.

On hämmästyttävää, kuinka suuri osa naisista kokee jossain vaiheessa elämäänsä jotain epämukavuutta tai askarruttavaa rinnoissaan. Tai siis hämmästyttävää on se, kuinka vähän siitä puhutaan.

Minustakin on kyllä vaikeaa ottaa tämä aihe postauksessa käsittelyyn. Olisin kuitenkin toivonut, että olisin kuullut tai lukenut jostain jonkun muunkin joskus hermoilleen rintoinensa. Siksi kirjoitan.

Aloitetaan pidemmittä puheitta. Rintani olivat olleet arat jo pitkään, vuosia. Halaaminenkin teki kipeää. Siedin kuitenkin asiaa ja syytin huonoa kirjoitusasentoa. Enkä käynyt gynekologilla sitten synnytysteni. Oireet kuitenkin lisääntyivät, ja siitä alkoivat tutkimukset.

Mammografiassa (elämäni ensimmäisessä) ja sen yhteydessä tehdyssä ultrassa rinnoistani löytyi kystia, eräänlaisia nestetäytteisiä tyynysiä. Niitä oli runsaasti ja osa niistä oli aika isoja. En ollut koskaan eläessäni kuullut kystista. Helpotus oli, ettei mitään muuta näkynyt. Kipu ei kuitenkaan ollut ainoa oire, oli myös muuta. Tutkimuksia päätettiin jatkaa.

Tiedä tämä: rinnat saattavat eri elämäntilanteissa vuodattaa kirkkaita tai maitomaisia pisaroita, ja se on normaalia ja se on yleistä. Veri kuitenkin vaatii aina lisätutkimuksia. Kystat rinnoissa ovat vaarattomia, yleisiä, joskus kivuliaita, mutta helpottavat iän myötä. Niille ei tarvitse välttämättä tehdä mitään, tai niitä voidaan joissakin tapauksissa tyhjentää tai poistaa. Usein pelkkä tieto siitä, että noin kolmannes (1/3) naisista eri ikävaiheissa kantaa povellaan hyvälaatuisia kystia, helpottaa. Et ole ainoa. Kaksi kolmasosaa (2/3) naisista tuntee jotain kivuliaisuutta jossain vaiheessa elämäänsä. Syy on hormooneissa. Syy on aina hormooneissa. Ja sitten, ei piiloteta päätä pensaaseen, meistä naisista tuhannet saavat vuosittain sen rintasyöpädiagnoosin. Tämän kirjoituksen tarkoitus on kuitenkin kertoa, että kaikenlaiset oireet voivat olla jotain muutakin!

Seuraavaksi minut patisteltiin duktografiaan, sitten vielä magneettikuvaukseen.

Otamme nyt roiman aikaharppauksen tarinassamme muutaman viikon taakse rintakirurgin juttusille Tammisaaren sairaalaan. Kirurgi käy läpi kaikki tutkimukset, joissa olen ollut ja hän selittää, että meillä on kaksi vaihtoehtoa. Leikkaus tai tilanteen seuraaminen. Hän suosittelee leikkausta.

Leikkaus on nyt ohi ja se meni oikein hyvin. Oikeasta rinnastan poistettiin yksi suuri kysta ja maitotiehyt. Otettiin koepala, josta saadaan vastauksia parin viikon kuluttua. Olen elänyt puolisen vuotta välitilassa, pari viikkoa ei enää haittaa. En edes kyllä tiedä mitkä vaihtoehdot koepalan suhteen ovat. Olen lukenut mm. hyvälaatuisesta papilloomasta, mutta sitä ei ole erityisemmin mainittu tutkimusteni yhteydessä. Ylipäätään olen saanut hirmuisen vähän informaatiota lääkäreiltä ja hoitajilta matkan varrella, lähinnä vain kädenheilautuksenomaisen lähetteen seuraaviin tutkimuksiin.

Leikkaus oli päiväkirurginen operaatio, ”pikkujuttu” sanoi hoitajakin. Pääsin siis illaksi kotiin. En halua ollenkaan dramatisoida operaatiota, vaikka myönnän, että se jännitti. Tai ehkä eniten jännitti nukutus. Olin kuitenkin hyvissä käsissä.

Kotona Herra Kamera sai minut hihittelemään (vaivalloisesti) kun avasi illalla jääkaapin oven. Siellä oli pikkupullo Keltaista leskeä. Melko mustaa huumoria. Tiedän, että inkivääri, valkosipuli ja kurkuma toimisivat tulehdusta ehkäisevästi, syön siis ensimmäisen toipilaspäiväni juustonaksuja. Pääsen suihkuun, mutten uskalla katsoa arpea. Jääpalapussi ja Burana pitävät kivut poissa, toipuminen edistyy sutjakasti. Nukun kuin tukki. Tänään olen ollut jo jalkeilla, vetänyt aimo annoksen kajalia silmiin, siivoillut, ottanut vastaan pieniä virpojia ja yhden ihanan Survival Kitin. Huomenna aion mennä kävelylle.

Pidän teidät ajan tasalla jatkosta. Eikö olekin kiehtovaa!

Tärkeää: Älä nyt hyvä ihminen sitten jättäydy mahdollisine huolinesi minun tietojeni varaan. Voi olla, että toistan jotain lukemaani väärin tai jätän tietämättömyyttäni jotain kirjoittamatta. Puhun vain sen pohjalta, mitä olen itse nyt oppinut viime kuukausien aikana. Olen aivan taukki tässä(kin) asiassa. Jos sinulla on vaivoja, mene tutkimuksiin. Pelossa eläminen on turhinta mitä tiedän, ja nyt sen tiedän! Yksi juttu vielä, haastattele äitiäsi. On hyödyllistä tietää mitä varsinkin äidinpuoleisessa sukuhaarassa on esiintynyt. Siis olettaen, että kukaan koskaan olisi kenellekään mitään kertonut. Naiset…


Linkit vievät aikaisempiin blogipostauksiini, joissa aihetta on sivuttu.


Luvussa juuri nyt: Yann Andréa, Duras, rakastettuni, Nemo Kustannus.

16 Comments

  1. Anonyymi says

    Olen rintojani hyvin laiskasti tutkinut ja toivon, ettei mitään tulisi. Serkkuni joutui loppuvuodesta jännittämään rinnoista löytyneiden kyhmyjen vuoksi ja onneksi lopulta mitään vakavaa ei löytynyt (edes leikkausta vaativaa).
    Tuntuu oudolle ja ikävälle tuo kuvailemasi lääkärien vähäsanaisuus yleensä. Toisaalta ovat osa jo aika paatuneita ja rutiinilla eteenpäin meneviä (tavallisia kuolevaisia) kumminkin. SILTI. Se inhimillisyys ja empatia EI saisi unohtua.

    Itselle ehkäisy on tuottanut päänvaivaa. Ei oikein mikään sitten kypsemmällä iällä enää sopinut: ei pillerit, kierukat tai muukaan "edistyksellinen" ehkäisykeino. Silti hedelmällisyyttä ja raskauden pelkoa jäljellä. Ei hyvä yhdistelmä.
    Jorvissa minäkin kävin marraskuussa, mutta sterilisaatiossa. Asennettiin Essure-mikroimplantit, joita voin todella suositella. Anteeksi hieman aiheesta eksyminen…

    Edelleen toivon parasta toipumista sinulle!!

    Nikadora

    • Minä en toisaalta jaksa uskoa siihen koko ajan itsensä tutkiskeluunkaan, olen itse sorttia "lääkäriin vasta pää kainalossa". Jos ei ole oireita, miksi suotta? Siksi en ole käynyt gynelläkään. Hei todella kiehtova tuo Essure, en ollut kuullutkaan! Itse en halua mitään ylimääräisiä hormoneita kehooni, se on ollut haastava tie. Tuossa voisi olla ratkaisu! Kiitos!

    • Anonyymi says

      Täällä samaa vikaa; kun minulla oli mm. kerran kohtutulehdus, joka meni siihen pisteeseen, etten kunnolla enää pystynyt kävelemään, menin vasta päivystykseen…taluttamalla lekuriin =)

      Kivuliaat kuukautiset loppuivat minulla Essuren laiton jälkeen ja olen huomaavinani, että olen luonnollisesti alkanut vähän laihtumaankin… (häiriintynyt hormoonitasapaino kenties aiemmin??)

      Ystävä lihoi hormoonikierukan jälkeen ja suosittelin pikaista lääkärikäyntiä! Turpoaa kuin pullataikina omien sanojen mukaan, vaikka liikkuu ja syö suht terveesti.

      Naisen elämä–tätähän se on! =)

      -N-

  2. Pikaista paranemista. Olkoon kaikki vaivasi tästälähin ohi ja suokoon rintasi vain silkkaa iloa sille miehelle kameran takana!

    • Mahtavaa, kiitos! Rinta-poloinen on nyt hiukan reissussa rähjääntynyt, mutta kyllä se siitä tokenee taas ihasteltavaksi 😉

  3. Toivon, että kaikki kääntyy hyvin päin sinun kohdallasi.

    Valitettavan tuttua tuo hoitohenkilökunnan puhumattomuus ja siitä seuraava epätietoisuus. Läheisiin sitä täytyy ihmisen tukeutua. Ja Googleen 😉

    • Jep, olen googlettanut sen verran kuin olen uskaltanut, ihan kaikkea en ole halunnutkaan etukäteen tietää/ miettiä 🙂

    • Julkaiseminen oli vaikeinta ikinä, mutta olen tyytyväinen, jos edes joku hyötyy tekstistä. Kiitos siis kiitoksesta.

  4. Minulla on taalla Israelissa kiva gyne joka tykkaa etta hanta kaydaan moikkaamassa 4 kertaa vuodessa! Siis ihan julkinen, ei maksa kuin pari euroa kaynti. Joskus ottaa papan, joskus lahettaa alapaan ultraan jossa katsotaan munasarjat ja kohtu. Ja parin vuoden valein mammografiaan johon kuuluu myos ultratutkimus. Se maksaa pikkasen lisaa mutta ei kovin paljoa. Joskus vaan jutellaan maailman asioista.
    Pikaista toipumista sinulle!

  5. Hienoa että otit tämän asian ja kirjoitit siitä avoimesti koska luulen että aika moni meistä on tätä 'pää pensaassa' sorttia. Kyllähän jokainen miestä tietää mitä pitää tehdä mutta ei se tarkoita että sen tekisimme eikä se tee meistä huonoja ihmisiä vaikka jätämme tekemättä! Hm oliko tässä edes mitään tolkkua….

    Toivon sinulle pikaista parenemista ja että keltainen leski maistui teille molemmille 🙂

    Haleja & Kramar,
    Carina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.