comments 10

Miksi

Salut, täällä taas.

Asioita, jotka ihmetyttävät reissun raikastamia (?) aivojani:

  • Miksi lentokone on ainoa paikka, jossa ikinä näen ihmisten juovan tomaattimehua (ilman vodkaa ja sellerinvartta)?
  • Miksi juuri silloin kun lennot ovat myöhässä lumipyryn vuoksi, on jatkolennon portti aivan ääripäässä Frankfurtin typerää lentokenttää?
  • Miksi matkalaukku ensin jää tulematta ja sitten palautuu juuri silloin kun salaa toivoisi, että katoaisi vain koko paska vanhoine rytkyineen?
  • Miksi uuden murrosikäni veemäisenä sivutuotteena ilmestyneet hormoninäppylät häviävät Ranskassa kuin tuhka tuuleen ja näytän lähinnä posliininukelta?
  • Miksi hormoninäppyjen sijaan palaan kuitenkin kotiin lampaanpään kokoinen huuliherpes suupielessäni..?
  • Miksi ranskalainen sade kastelee minut märäksi möykyksi, mutta ranskalaisen naisen timanttipäiseksi kosteaksi ja heleäksi, nauravaiseksi Venukseksi?
  • Miksi mimosa ei tuoksukaan keltaiselta, vaan ennemminkin mullalta?
  • Miksi karnevaalien konfettisateessa kylpeminen tuntuu aina loistoidealta kunnes nypit pikkuruisia paperitähtiä JOKA PAIKASTA?
  • Miksi lapseni muuttuvat kuin kameleontit ranskalaislasten näköisiksi kun he laskeutuvat Nizzan lentokentälle?
  • Miksi sitruunoita ja mandariineja on vain niin ihmeellistä poimia puusta, puustahan ne kaikki loppupeleissä ovat?
  • Miksi ranskalaiset taksikuskit puhuvat monimutkaisin korulausein, filosofisia?
  • Miksi meitä isonaamaisia blondeja luullaan Ranskassa usein italialaisiksi?
  • … johtuuko se taas mun kovasta äänestäni?
  • Miksi ihmeessä Aioli, eli rivieralainen perjantaiherkku on niin suosittu, sehän on vain aika hailakan makuista keitettyä kalaa ja vihanneksia?
  • (Miksi se silti pitää aina saada syödä kun se kohdalle osuu? Johtuuko se siitä kotitekoisesta majoneesista?)
  • Miksi suosikkikalaravintolassamme simpukkasesonki on jo ohi, mutta muualta niitä vielä saa?
  • Miksi naapurilähiön pizzakärryn pojalle olen jo rakas vanha ystävä, mutta oman kotimaani lähikaupan kassoilla (jossa jonotan joskus parikin kertaa päivässä) olen aina yhtä kasvoton?
  • Miksi matkalla aina joku raukka saa vatsanväänteitä ja jää sivuun yhdeksi kallisarvoiseksi päiväksi?
  • Miksi kannamme kerta toisensa jälkeen ranskalaisilla postimerkeillä varustettuja postikortteja Suomeen, vaikka koko riivatun Ranska on täynnä paitsi apteekkeja myös postilaatikoita?
  • Miksi parhaimmat runot kirjoitetaan niissä kälyisimmissä bistroissa, halkeilleilla punaisilla sohvilla, maitolaseista nautittujen viinilasillisten siivittämänä, periaatteella ”jokainen kirjoittaa rivin”?

Mimosa on sateesta raskas
se painuu alaspäin
Mutta nostaa neidon suupielet hymyyn
Ja kukot kirkuu ja lehmät potpottaa
ruusut on sinisiä ja minä olen harmaa
Onneksi Sephoraan pääsee aina, jopa sunnuntaina.

10 Comments

  1. Anonyymi says

    Se on kyllä käsittämättömän suomalaista, että ramppaat lähikaupassasi vuosikaudet saamatta minkäänlaista peruskohteliaisuutta kummempaa kontaktia keneenkään. Esim. Hangossa (!!) Grönanin yksi baarimikko muistaa minut aina, kun käyn siellä "Niin sinähän kävi täällä viime kesänäkin jne." 😀

  2. Anonyymi says

    Heläjävän elävä runo…

    Aurinko ilmestyi, kun olin jo mietteissäni alimmassa pimennossa.
    Tämä saamarin kevät. Joka ikinen vuosi.
    Tsemppaan itseni pääni puhki, jotta pääsen edes ulos. Ja saan tehtyä asioitakin.

    Matkalta palanneena, uskon teidän saavan vielä keväästä kiinni.

    Aurinkoa ja mielenrauhaa!

    Nikadora

  3. Anonyymi says

    Siinäpä kysymyksiä! Mulla on vastaus kahteen. Et nää kenekään juovan tomaattimehua muualla kuin lentokoneessa, koska et käy meillä. Enkä terästä sitä votkalla enkä tökki sellerinvarsilla. Ihan vaan ripaus suolaa ja reilu pyöräytys mustapippuria perään.

    Hormoninäpyt katoaa, koska aurinko. (Mutta se saattaa kyllä olla hetken huumaa, sanoo meidän pojan derma. Aurinko hetkelliseksi häivyttää aknenäppylät mutta hetken päästä lehahtaa entistä riehakkaampana. Tosin sun näpyt ei varmaan ns. "oikeaa" aknea vaan enempi epävarmojen estrogeenien kiukuttelua.) Herpes pamahtaa, kohta äkillinen aurinko. Mulla joka keväinen riesa, jos siis kevät tulee pamahtaen aurinkoisena.

    Ranskan sateista en tiedä, mutta voin kertoa että Belgian sade ei ainakaan tee musta säihkyvää timanttia vaan aivan järkyttävän ärtyneen epämääräisesti nuhjaantuneelta villasukalta haisevan olennon. Kysyn myös, miksi? Ja valitan epäreiluutta, koska täälläkin näkyy niitä naisia, jotka kulkee siinä samassa horisontaalisessa sateessa kuin minä eikä niiden sateenvarjo koskaan käänny eikä niitten korkeakorkoiset sandaletit kastu.

    Hieno runo!

    Belgian Lempi

    • Sä olet mun idoli Lempi, mutta senhän sä jo tiesitkin. Sehän se on, äkillinen aurinko = säikähtänyt suupieli.

  4. Anonyymi says

    Ja matkan mahanväänteistä muistuu se vanha kunnon extreme-matkamme Kairoon.

    Kolme sinkkutyttöä. Yhdellä ei matkavakuutusta. Toisella tarkka matkasuunnitelma ruutuvihkossa viikon jokaiselle päivälle. Kolmas ei uskaltanut kertoa edes äidilleen minne matkusti.
    Maitohappobakteereja kassissa vain sillä keskimmäisellä järki-ihmisellä.
    Ne kaksi muuta valloittivat aamuisin jopa yhdessä vessan.
    Toisella tuli yläpäästä… ja toisella, siitä pimeimmästä ihmisaukosta.

    Vaan eipä se matkantekoa hidastanut.
    Hevosilla aavikolla kirmaten ratsastimme julmettuun laukkaan, noilla arabialaisilla ylväillä olennoilla, ja niitä maitopohjaisia jälkiruokia edelleen hymyillen nautimme.

    Nuoruus. Silloin on niin viaton ja rohkea. Ei pelkää MITÄÄN.

    Nikadora

    • PAKKO ARVOSTAA! (Ja minähän olen maitohappobakteerien paras ystävä.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.