comments 4

Mexico Cityn yllätys


México, Ciudad de México, Mexico City, CDMX tai D.F., eli Meksikon pääkaupunki oli iloinen yllätys. Yksi maailman suurimmista kaupungeista tuntui etukäteen ajatuksena aavistuksen ahdistavalta, ja ajattelinkin, että se on se matkan pakollinen osuus. Menisimme toki mielellämme, olihan Parkkosen näyttely siellä (ja Frida Kahlon Casa Azul!), mutta vasta sen jälkeen alkaisi varsinainen reissu. Näin kuvittelin.

Joskus on ihan mahtavaa olla väärässä.

Mexico City oli kyllä valtava pala nieltäväksi, mutta sujuva, ystävällinen ja yllättävän vihreä. Ensi alkuun otti koville: ilma oli saasteista raskas ja ihan kuin kaupungin sijaintikin yli kahden kilometrin korkeudella merenpinnasta olisi sekin vaikuttanut keuhkoihin. Haukoimme henkeämme ja köhimme menemään tiehyet tukossa halkeilleilla jalkakäytävillä. Mutta kuten jo kirjoitinkin, meidän ensimmäisen viikon Airbnb-asuntomme ja kotikulmamme olivat niin sympaattiset, että hengitys tasaantui pian ja asetuimme aloillemme nopeasti.

Latasimme ensi töiksemme Uberin luureihimme, se mainittiin useammaltakin taholta suositelluimmaksi tavaksi liikkua. Takseissa kun on turvallisia ja vähemmän turvallisia vaihtoehtoja ja kävellen kaupunkia on turha kuvitellakaan ottavansa haltuun. Metrokin on, mutta sitä emme ehtineet opetella. Muutenkin ihan kaikki toimi superkätevästi puhelimella, kuten nyt vaikka ruoan tilaaminen kämpille ja museolippujen ostaminen etukäteen. Nettiyhteyden se toki vaatii.

Suuren kaupungin miinuspuoli on liikkuminen: vaatii huolellista päiväohjelman suunnittelua jos meinaa järjestelmällisesti koluta kaiken (tai edes osan) haluamistaan nähtävyyksistä ja vaikkapa ruokapaikoista. Singahtelu kaupungin toiselta laidalta toiselle ei ole hirveän tehokasta ajankäyttöä, ja me sorruimme juuri singahteluun. Olimme niin innoissamme, ja toisaalta niin sekaisin! Uber-ajoja kertyi kai kaikenkaikkiaan nelisenkymmentä, onneksi hinnat eivät päätä huimanneet.

Aikaerorasitukset sielläkin päässä ja pienet sairastelut verottivat tehokkaita turistintöitä. Viikko ja paluumatkan kaksi päivää eivät riitäneet alkuunkaan kaupungin haltuunottoon. Tuntuu, että voivottelen vieläkin kaikkea mitä EMME nähneet, sen sijaan, että muistaisin haltioitua kaikesta kokemastamme.

Kulttuuritarjonta on runsasta, mielenkiintoisia museoita riittäisi kuukausikaupalla kierrettäväksi. Museoita on kai enemmän kuin missään muussa maailman kaupungissa. Historiallista nähtävää on tietysti yli ymmärryksen. Käsitykseni likaisesta, harmaasta miljoonakaupungista romutti kuitenkin ennen kaikkea jättiläismäinen puisto, Bosque de Chapultepec, keskellä kaupunkia. Ja kun sanon jättiläismäinen, tarkoitan maailman suurin! (Kuten jo huomaamme, México on superlatiivien city.)

Järkevintä on (olisi) valita muutama kaupunginosa, tutustua niihin rauhassa, ja jos elämä on antelias, jatkaa seuraavalla kerralla seuraaviin kortteleihin. Kaupunki koostuu erilaisista alueista, colonias, jotka saattavat erota toisistaan paljonkin. Tuntuu, kuin yhdessä kaupungissa olisi monta kylää, joista valita mieleisin miljöö. On kiiltävää ja kallista Polancoa ja värikkäiden vanhojen talojen Condesaa ja Romaa. Coyoacan oli ihana sekin, siihen palaan vielä. Centro Historico on tietysti kaupungin sydän, mutta minä en ehkä majoittuisi siellä.

Monen kaupunginosassa on oma tori, tai kauppahalli. Uusin trendi on perustaa pieniä mercadoja myös katuruokakuppiloille, ihan kuten muuallakin maailmassa.
Meininki on välillä hyvinkin hipsteriä, Mexico City on paikoin yllättävän eurooppalaisen oloinen. Ja sitten voikin pujahtaa taas sivukujille ja muistaa missä todella ollaan. Espanjan osaamisesta on toden totta hyötyä. Vain hyvin, hyvin harva puhuu englantia.

Kehutusta ilta- ja yöelämästä meillä ei juuri ole sanottavaa, klubit saivat sykkiä nyt ilman meitä. Me metsästimme pari kertaa kattoterasseja ja auringonlaskuja ja nappasimme muutaman margaritan, mutta useimmiten painuimme ajoissa pehkuihin.

Maanjäristykset ovat ihan lähiaikoinakin riepotelleet kaupunkia, puhuimme monen kuskin kanssa asiasta. Kaikilla oli sama viesti: yhdessä selviämme, kaikki auttavat kaikkia. Meille viimeisin maanjäristys näkyi lähinnä tietöinä ja joinakin suojaverkoilla varustettuina rakennuksina. Aina ei tosin tiennyt mistä minkäkin kulman ränsistyneisuus johtui. Maanjäristysten lisäksi Mexico City tuntuu olevan tunnettu rikollisuudestaan, jota ei tilastojen valossa käy kieltäminen. Me emme tunteneet kertaakaan olevamme vaarassa tai turvattomasssa tilanteessa, oikeastaan päinvastoin. Olen jo ylistänytkin ihmisten ystävällisyyttä, mutta sitä ei voi kylliksi taivastella. Meistä pidettiin aina niin ihanasti huolta.

Mexico Cityn asukit kutsuvat muuten itseään chilangoiksi ja ovat selvästi pääkaupunkilaisuudestaan ylpeitä!

Mexico Citystä pääsee myös kätevästi tutkimusmatkoille muualle maahan. Pidemmät matkat tehdään lentäen, vaikkapa rannikoille, mutta eniten tietysti saa irti jos jaksaa puuduttaa takamustaan linja-autoissa. Valikoimasta löytyy tosi hienoja maanteiden risteilijöitäkin, matkabudjetista riipppuen. Koska meitä oli viisi, ei tullut kauhean paljoa kalliimmaksi vuokrata omaa autoa kuskilla kun lähdimme ensimmäisen viikon jälkeen kohti Oaxacaa. Ajamista itsekseen vuoristossa ei suositella.

Kun palasimme reissuiltamme Mexico Cityyn paria päivää ennen kotimatkaa, yllätyin tunteesta, joka minut valtasi kun ajoimme taas pitkin Reformaa matkan viimeistä majapaikkaa kohti. Kuin kotiin tulisi. Oli ihanaa olla taas huudeilla.

Onkin harmi, että mielikuva Méxicosta on yleisesti ottaen niin yksipuolinen huumekauppiaineen ja luonnonmullistuksineen: kyseessähän on aivan erinomaisen cool kohde suurkaupungeissa viihtyville urbaaneille reissaajille!

Kauhean päteviä ravintolavinkkejä tämän kokoisiin kaupunkeihin, tällä kokemuksella, on turhan nokkavan tuntuista antaa. Mutta jos pari meidän kohdallemme osunutta mukavaa kuppilaa nimeäisi, niin vaikkapa nämä:

Saks, San Angel. Sakseja on useampikin, me yhdistimme täällä käynnin San Angelin lauantaimarkkinoihin. Oikein sellainen vanhanaikainen hienompi paikka, jossa elokuvatähden näköinen ja oloinen nainen istui terassilla kunniapaikallaseurueineen, valtavassa kampauksessa  ja lauloi musikanttien tahtiin erittäin suurieleisesti. Aivan mahtavaa. Ei mitään aavistusta mitä söimme, mutta se fiilis! Vaikka jäisitkin terassille, älä missään nimessä jätä kurkistamatta sisälle, puitteet ovat lievästi sanottuna komeat.

Lardo, tyylikäs, herkullinen, hyvin hip välimerellis-meksikolainen ravintola ”kotikulmillamme” Condesassa.

El Mayor, kaunis kattoterassi, josta erinomainen näkymä Zocalon aukiolle ja asteekkitemppelin raunioille, alakerrassa on kirjakauppa. Me kävimme aamiaisella.

Pendulo, kirjakauppakahviloita on itse asiassa kolme, joista me kävimme Condesan kahvilassa.

Se kaikista kivoin taco-paikka, jossa istuimme illan jos toisenkin peltipöydissä loisteputkien alla, tilasimme lisää ja lisää tacos al pastoreita, imaisimme olutta ja juttelimme kulman kundien kanssa, siitä meillä ei ole tietenkään mitään tietoja tallella. Ei edes nimeä. Mutta jos joskus mukamas eksyt Mexico Cityyn ja samoille kulmille, niin lupaamme suusanallisesti neuvoa tien. Maailmanlaajuinen neuvo pätee täälläkin, mene sinne missä muutkin ovat. Jos suosituin ruokapaikka on vain koju kadunkulmassa, niin olkoot sitten niin, jonoon vain rohkeasti!

Näe ja koe ainakin nämä:

Museo Nacional de Antropologia, täällä on kaikki se huikea historia, tosi hienoissa puitteissa ja hyvin havainnollisesti esitettynä. Älä silti kuvittelekaan, että pääsisit yhdellä käynnillä jyvälle kaikesta, museo on VALTAVA!

Zocalon alta paljastunut asteekkitemppeli Templo Mayor.

Museo Frida Kahlo (juttua tulossa pian!)

Lucha Libre, Arena Mexico (juttua tulossa pian!)
En tiedä miten sekopäinen kuva teillä minusta on, mutta itse en olisi ikinä voinut uskoa, että hurahdan juurikin luchaan!

Tacos al pastor – tacoja löytyy tietysti joka lähtöön, mutta meidän suosikkimme oli ananaksella, raa’alla sipulilla ja korianterilla ryyditetty possuinen al pastor, eli tacot pastorin tapaan. Sitä taksikuskitkin aina suosittelivat. Sen sijaan heinäsirkat eivät olleet ihan meidän makuun 🙂

Churros – pitkulaiset sokerikuorrutteiset munkit, joita dipataan esimerkiksi tummaan, ravitsevaan, meksikolaiseen suklaaseen olivat pitkien iltapäivien pelastus. Modernisti ne tarjoaa Moro. Hyvää kahvia sen sijaan oli vaikea löytää!

Bosque de Chapultepec, ainakin kaksi kertaa New Yorkin Central Parkin kokoinen puistoalue pitää sisällään mm. kivan eläintarhan, huvipuiston ja kasvitieteellisen puutarhan. Kaltaiseni kaktushullut, huomio.

Lue lisää: Aikaisemmat osat Meksikon matkakertomusta löydät kootusti täältä.

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

4 Comments

  1. Nikadora says

    Kaktukset!
    Aloe Vera kasvanee myös näillä main, näittekö?
    Houkuttelevat Churros-pitkulat lienee täyttäviä, ja värimaailma, ihmiset ympärillä.
    On tavallaan uskomatonta, että koitte niin paljon ystävällisyyttä, ilman rikollisuuden häivää.
    Paluuta siis suunnitellessa ?
    Oli teillä matka!

    • Anna says

      Kyllä, nähtiin aloe veraakin. Churrot olivat tietysti tuttuja jo espanjasta, mutta aina sitä kuvittelee, että jaksaa syödä neljä rimpsua, kun oikeasti jaksaa hädintuskin yhden 😀

      Kyllä me vielä joskus palaamme, uskon. Luulen että se on tulevaisuutemme kirjoitettu ihan meidän tahdosta riippumattomista syistä. Jotkut asiat vain ovat luotuja tapahtumaan.

  2. Johanna says

    ”Tuntuu, että voivottelen vieläkin kaikkea mitä EMME nähneet, sen sijaan, että muistaisin haltioitua kaikesta kokemastamme.”

    Anna, hyvä havaita tuokin yleisinhimillinen taipumus, mutta kyllä sinä olet osannut haltioitua kaikesta kokemastanne 🙂 Ihan kuin olisin päässyt siivellänne käväisemään tuossa monipuolisessa, mielenkiintoisessa maassa, jonne tieni tuskin johtaa. Ja kuvat! Namia.

    Kuopuksemme haaveilee Meksikon matkasta, kun sai vaihto-opiskellessaan meksikolaisia ystäviä. Muistan vinkata sitten nämä jutut, jos hänen hankkeensa alkaa toteutua.

    • Anna says

      Ooo, ihanasti sanottu, kiitos!
      Kuopukselle terveisiä, että matkaan vain, ja tällä tontilla vielä monta matkajuttua luvassa vinkeiksi tai muuten vaan fiilistelyyn!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.