comments 4

Metsä ja minä

Tiedän, että monet saavat voimaa metsästä. En minä. Minä saan voimaa katukahviloista. Siksipä onkin niin jännittävää, että minut on valittu vetämään kuopuksen luokalle luontoretkeä. Oma ehdotukseni oli japanilainen animaatioelokuva kaupungin elokuvateatterissa. Noh. Pyöräilin eilen laskemaan retkireittiä, ja paluumatkalla, vastatuulessa, nyppiessäni jotain pieniä mustia ötököitä Lancômen Juicy Tube-huulikiillostani suunnittelin seuraavanlaista sähköpostia luokkatovereiden vanhemmille:

”Arvoisat Rapa-Ripan luokkatovereiden vanhemmat,
Te, jotka kiihkeästi toivoitte lapsille luontoretkeä, olkaa hyvät ja ilmoittutukaa nyt ihmeessä vapaaehtoisiksi valvojiksi matkalle. Olette nimittäin tällä ilmoittautumisprosentilla laittamassa lapsianne matkaan viimeisillään raskaana olevan opettajan ja allekirjoittaneen kanssa. Allekirjoittanut ei omaa minkäänlaista suuntavaistoa, ei erämiestaitoja, osaa sytyttaa tulen vain jasmiiniteen tuoksuiseen tuoksukynttilään, pelkää kaikkia yli kaksijalkaisia olentoja, jalattomista puhumattakaan, ei erota lintuja ei kasveja, ei pohjoista etelästä, käyttelee sushipuikkoja kenties taitavasti, mutta ei ole eläessään pitänyt kädessään puukkoa, ei tiedä mikä on laavu, ei todellakaan omista kumisaappaita, ja pitää suurimpana luontokokemuksenaan Porin Jazzeja.
Ystävällisin luontoelämysterveisin,
Kirjatoukka”

4 Comments

  1. Oih, tää on varmaan sun paras postauksesi…just noin minäkin sinut kuvittelen siellä ballerinoissasi loikkimassa! Kerro sitten miten kävi – joudut sinne metsään varmaan kuitenkin?

  2. Emmää kestä! 😀
    Maalaistalon lapsena koin "pienen" järkytyksen Belgiassa, kun oli koti- ja metsäikävä, päätin että löydän metsän. Menin ratikkaan ja jäin päätepysäkillä pois ja kävelin ja kävelin ja kävelin. Tuli vastaan ankkoja, kanoja, aaseja ja hevosia, mutta ei metsää. Sitten Brysselistä löytyi lähinnä metsää muistuttava puisto.
    Ja hei, tervetuloa metsään tänäkin kesänä (jazzeille siis)!

  3. Tarja: Metsäretki peruuntui, totesimme suunnitellun pyöräilymatkan liian pitkäksi pienille. Huh!
    Lammas: Kyllä minuakin nauratti kun jälkeenpäin tämän luin. Siinä hetkessä olin kuolemanvakavissani 🙂
    Liina: Voi sua, kyllä minäkin uskon, että kaipaisin sitten kuitenkin metsää, jos sitä ei mahdollisuutena olisi. Mutta en minä kyllä mikään luonnossa samoilija ole, enkä kai koksaan sellaiseksi enää opi. Jazzeilla olen ollut muuten vain kerran, en kai oikein ole suurten festivaalienkaan ihminen. Siis olenko pienten takapihakemujen asfalttiruusu, vai mitä tästä nyt voisi päätellä? 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.