comments 2

Merille menevän mieli

Matkapäiväkirja 26.12.2014

Tapaninpäivänä lähdimme merille. Cannesin edustalla on saariryhmä, Iles de Lérins, ja meidän kohteemme oli saarista Ile Saint-Honorat. Olenhan kertonut, että halusin lapsena nunnaksi? Luostarisaari Saint-Honorat olikin kirjautunut matkasuunnitelmaani jo hyvissä ajoin kotimaassa.

Ile Saint-Honorat on kaikessa pienuudessaan yksi ranskalaisen uskonelämän historiallisia keskuksia. Muutamankymmenen munkkinsa nykyään omistama kivikkoinen, 60 hehtaarin kokoinen, puolitosta kilometriä pitkä ja alle 500 metriä leveä vehreä rauhansatama ei ole suinkaan aina ollut näin rauhaisa. Nyt peltoja ryhdittävät viiniköynnös- ja oliivipuurivit, mutta aikoinaan (saarella on ollut säpinää jo 300-400-lukujen taitteesta) on kentillä lainehtinut hurme. Merirosvot, saraseenit, espanjalaiset, itävaltalaiset ja jopa Ranskaan kuninkaan joukot riehuivat saarella moneenkin otteeseen. Naisia sen sijaan saarelle ei laskettu…

Jo lauttamatka oli elämys, oli hauskaa seurata rannikon loittonemista mereltä päin. Tuuli, mutta auringon lämmössä tarkeni kuitenkin yläkannella, matka ei kestä noin 20 minuuttia kauempaa. Lippuja laivoille saa ostaa Cannesin venesatamasta ja ne maksoivat viitisentoista euroa per nuppi, matkustajan iänkin huomioiden.

Kävimme maihinnousun jälkeen varaamassa valmiiksi lounaspöydän La Tonnelle-ravintolasta ja lähdimme kiertämään eukalyptuksentuoksuista saarta. Lapset jahtasivat sisiliskonhäntiä lämpöisien kivimuurien kyljessä ja me kiipesimme vanhaan linnanraunioon. Saarella on paljon yksityisiä, suljettuja alueita, mutta saaren ympäri kiertää rantatie, jonka varrella on piknik-pöytiä. Monet ranskalaisseurueet olivat tulleet eväineen vapaapäivänviettoon ja vilkuttivat ruutupöytäliinojensa ja viinilasiensa takaa.

Munkit, joita valitettavasti näimme vain yhden lempeän yksilön, valmistavat saarella omia viinejä ja hunajaa ja kasvattavat mm. laventelia myyntiin. Ostimme pienen taskukokoisen pullon sameaa Lérina-sitruslikööriä matkamuistoksi.

Oikein kelvollisen lounaan jälkeen kävelimme vielä vähän lisää ja vaihdoimme lopulta paluulauttammekin myöhemmäksi. Oli sellainen onnellinen, pysähtynyt, täyteläinen iltapäivä pinjapuiden suojissa.

Ehdimme kuitenkin toteuttaa vielä maissakin yhden suunnitelman; kävimme elokuvissa!

2 Comments

  1. Anonyymi says

    Upean erilainen retkikohde! Ethän pitkästy, jos muistelen jälleen vuosien takaista matkaani…
    Irlanti, 28-vuotias sinkkutyttö pieni rinkka selässään ja valmiina kuukauden seikkailulle tässä vihreässä, kauan ikävöimässä saaressa. Vihdoin täällä. Dublinin lentokentältä taksikuskin suosittelemaan hostelliin. Uusi tuttavani Jenkeistä ehdottaa minullekin pyöränvuokrausta. Tiedän kuntoni ja lupaan tulla liftaten perässä. Katselemme kartalta kohteita etukäteen. Upeita maisemia, ystävällisiä ja tuttavallisia ihmisiä, kuten maan tunnelmakin!
    2 viimeistä viikkoa Galwayn hostellissa töissäkin, rahat miltei loppu ja varasuunnitelmana paeta nunnaluostariin kauniin hohtavan valkoiseen…

    Nikadora

    • Nikadora, anteeksi, tähän jäänyt jostain syystä vastaamatta! En ole ikinä ollut Irlannissa, mutta kuvittelen, että pitäisin kovasti. Nunnaluostaria myöten 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.