comments 16

Melko luovaa

Periaatteessa kieltäydyn nykyään kaikista kotikuvauksista. Koska se on vaan niin r a s k a s t a, kun pitää siivota ja järjestellä tavaroita ja olla olevinaan jotenkin staili. Mulla ei oikeasti ole ollenkaan mitään luontaista sisustussilmää, sisustaminen ei rehellisesti sanottuna kiinnosta mua juuri tippaakaan. Mutta Jonna ”kahvisieppo” Kivilahti on saanut mut puhuttua ympäri muutamankin kerran (mulla on hänen kohdallaan joku pehmeä kohta paatuneessa sydämessäni) ja nyt kun ässänä hihassa oli vielä sooooooo talented Krista Keltanen, niin sanoin jossain vaiheessa viiime kevättä että olkoon menneeksi. Kuka nyt ei haluaisi nähdä elämäänsä Kristan linssin läpi?

Kuvauspäivä oli tänään. Siivoaminen oli taas ihan järkyttävä urakka, vaikka kerrankin (halleluja) olin fiksu ja varasin hyvissä ajoin siivousapuja. Mutta aina ennen kuvauksia silmä alkaa huomata kaikki asiat, jotka kotona ovat pielessä. Me kestämme ihmeellisen hyvin keskeneräisyyttä (case takka… ne muistaa, jotka muistaa…) paitsi silloin kun joku on tulossa osoittamaan epäkohtiamme kameralla.

Ihanko oikeasti meidän kylppärin peilikaapin lasihylly on yhä edelleen teipillä korjattu?

Voiko olla totta, että meidän kolmihaaraisessa kylpyhuoneen kattolampussa todella on vain yksi kupu ehjänä (perhanan lattialuuttu pitkine varsineen…)?

Ja mikä hiivatin LELU toi meidän suihkupää on? Haloo sadesuihkut keksittiin jo jotain 10 vuotta sitten???

Roikkuuko portaikon molemmat lamput puoliksi irti? Kyllä vain. Ja toinen ei edes pala.

Onko muiden muin meidän ikkunoissa on vielä viime talven jäljiltä vetoteipit ja pumpulia, todella freessin näköistä?

Miksi suurin osa meidän tauluista nojailee seiniin, sen sijaan, että olisivat naulalla kiinni niinkuin normaalien ihmisten taulut?

Koska meidän etuovi on pesty? Tarkoitan siis millä vuosikymmenellä? Ja mihin oven vierestä on hävinyt se pitkä havu…joku, semmoinen pinjamainen hässäkkä?

Mä en muistanutkaan, että me ollaan laitettu valkoinen pahvinpala sen kadonneen takan hormiaukon päälle, kukaan ei varmaan huomaa mitään? Ei-pä.

Mitä meidän lakanoille on tapahtunut, miksi ne kaikki ovat niin haalistuneita? Ja kuka on syönyt sekä peittojen että tyynyjen täytteistä puolet?

Kenen nää kaikki kengät on, asuuko Imelda Marcos meillä häh???

Oisko jäänyt vähän teippaamatta seinien maalausten yhteydessä juttuja  (juttu = valokatkaisija), oisko Parkkonen?

Mikä keissi tää on, että meillä puuttuu monesta lampusta varjostimet?

Ostettu kuvauksia varten:
Kaksi kattolamppua
Marmorikaukalo (???)
Neljä tyynyliinaa
Helvetin kallis kukkakimppu
Lyhty ja kynttilä
Käsisaippua ja käsirasva
Kauniita pyykinpesuaineita (mä OLEN tosissani.)
Kauniit astianpesuaine- ja keittiösuihkeputelit
Uusia rättejä ja tiskiharjoja
Ruokaa, juustoja, suklaata ja viiniä
Monta tuntia siivouspalveluita

Harkittu ostaa kuvauksia varten, mutta tultu järkiimme:
Untuvatäkki, tuplakoossa (äh, se vaan petautuisi niin kauniisti!)
Myös lapsille uudet peitot
Päiväpeitto (me ei IKINÄ käytettäisi päiväpeittoa. Eihän me melkein ikinä edes pedata!)
Pussilakanoita
Suihkupää
Kaksi nojatuolia
Matto, jossa tissit (oli Stylebyssä tai Ruotsin Ellessä, siksi.)
Valkoinen emalipata
Uusia sohva- ja sänkytyynyjä, tai ainakin tyynynpäällisiä (muuten, 65×65 kokoisia ei löydy melkein mistään?)
Kirjoituspöytä (no vitsi sen mä kyllä tarvitsisin ihan oikeasti.)

Ja vastaukseksi kysymykseesi: ei, en tietenkään nukkunut silmällistäkään viime yönä. Riivasin alakerrassa nukkuvaa Parkkosta whatsapp-viesteillä 2:30 alkaen ja kirjoitin itselleni muistiinpanoja tyyliin muista nostaa juustot ajoissa lämpenemään.

Mutta kun Jonna Kivilahti ja Krista Keltanen pelmahtivat aamulla hymyssä suin ja ihanan varmaotteisina ovesta sisään, kaikki oli kaiken vaivan väärtiä. Meillä oli ihan superhauska päivä! (Paitsi se kohta kun piti olla itse kameran edessä, se on mulle aivan mahdoton tehtävä.) Oli äärettömän terapeuttista nähdä oma rähnäkkä kotinsa heidän silmin, olin ihan täynnä hellyyttä tätä kivirotiskoa kohtaan kun nuo kohteliaat ja kaunispuheiset naiset illansuussa poistuivat.

Lopputuloksen näette KIVILAHTIKELTASEN kolmannessa Happy Homes-kirjassa (työnimi on Creative Homes), joka julkaistaan keväällä 2018. Kustantaja on Cozy.

Ensimmäisestä Hideaways- osan julkkareista olen kirjoittanut täällä ja se kirjahan päätyi mieleisiksi tuliaisiksi jo Ranskaan ja Kreikkaan. Kakkososa, joulukirja, ilmestyy kirja- ja sisustuskauppojen hyllyille ihan pian, lokakuussa.

Lisää kuvauspäivästämme Jonnan, Kristan ja meikän Instoissa.

Kodin siivouksen hoiti ah niin ihanasti Calida Cleaningin Sari. En olisi selvinnyt hengissä ilman!

16 Comments

  1. Belgian Lempi says

    Miten niin ei ole sisustussilmää?! Ja oot staili, koska sua ei sisustaminen kiinnosta. Se on tää sama homma – tyylikkäitä ihmisiä ei kiinnosta muoti ja niin eespäin. (Sivuhuomautuksena todettava: muodista kiinnostumaton ei automaattisesti tarkoita samaa kuin tyylikäs – MOT allekirjoittaneen olemuksessa…) En malta odottaa kuvia teidän kodista!

    Ja Happy Homes Christmas!!!!!! Tästä lähtee perheelle tietoisku NYT. Ei voisi täydellisempää joululahjaa mulle olla.

    • Anna says

      No sanotaan, että mulla ei ole mitään suurempia intohimoja sisustamista kohtaan.
      Ja mikä on jännää: mä olen todella huono ostamaan mitään, en meinannut käsittää, että ihminen esimerkiksi voi ja saa ostaa sohvan, vaikka entinen ei olisi ihan hajonnut alle. (Olivat vasta noin 20 vuotta vanhat, parissa perheessä kiertäneet.) Sama juttu vaatteissa, pidän kunnes hapertuvat päälle. Ihan pikkuhiljaa olen alkanut nauttia

      Kyllä, joulukirja ratkaisee kaikki lahjaongelmani, siis antajan ominaisuudessa!

  2. Hanna says

    Ei ehkä sisustukselle silmää, mutta kyllä sitten vain luontaista lahjakkuutta! 🙂 Viimeisimmät kuvat studioltakin, ai että kuinka kaunista sielläkin. En KESTÄ odottaa tätä kirjaa kevääseen, onneksi toi joulukirja (kärppänä ihmettelin heti, että miten niin kolmas, mutta jee, välissä tulee siis joulukirja) varmasti hieman lievittää kärsimättömyyttä.

    • Anna says

      Aaa, kiva kun tykkäät! Semmoinen ihmisten ilahduttaminen pienellä laittelulla on mulla vähän verissä, myönnän, mutta että itsekseni täällä sisustelisin… ei, siihen mulla ei riitä kiinnostus. Olemme kai vain olleet onnekkaita ja kivat tavarat ovat löytäneet luoksemme ja asettuneet asumaan.

  3. Mitä nainen horiset sisustussilmän puutteesta?! Teidän koti on yksi kauneimmista jonka olen nähnyt!

  4. Mä niin tiedän. Sama ässäpari kävi meidän mökillä viime viikolla ja en nukkunut viikkoon 😂 Kävin ohi mennen piipahtamassa Ikeassa, ihan jotain pientä hakemassa ja tulin ulos uuden mökkikeittiön kanssa, jotta…
    Mutta kaiken kaikkiaan upea juttu ja nyt mökki on valmis. AI niin, sanoinko jo että kamiina asennettiin maanantaina, olivathan kuvaukset vasta tiistaina.

    • Anna says

      Ahahaha, mökkikeittiö on jo suurempi satsaus, ja kamina! Kyllä mäkin edeltävänä yönä ajattelin että ehkä vielä ehtis rakentaa takan. Mut Parkkonen ei lämmennyt.

  5. Saisin slaakin, jos meille tultais tähtäileen kameroilla…scary idea!

    • Anna says

      Se on yllättävän scaryä! Toisaalta nyt ajattelen, että saatiinpahan rykäistyä asioita eteenpäin, jotka olisi pitänyt jossain kohtaa tsekata joka tapauksessa. Hyvä potku takalistoon siis.

  6. says

    Sanoinkohan jo joskus, että kirjoitustyylisi tuo ajoittain mieleeni Helen Fieldingin. Ja kohteliaisuus tietenkin tämä. Itse valvon koska kuukautiset. Nyt tarvittaisiin jotain hyvää yöruokaa, mutta jääkaappi on tietysti vajaatakin vajaampi. Hupaisa stoori tämä. Kaikki puuttuvista lampunvarjostimista lähtien kuulosti niin tutulta :D! Kuvista tulee varmasti ihania. Itse ihastuin blogissasi ensimmäisenä kotikuviin! Pian kyllä myös tekstiin ja Hanko-kuviin.

    • Anna says

      No on kohteliaisuus, olisinpa yhtä menestynyt kuin hän! 🙂
      Mä valvoin koko viime viikon samoista syistä. Ihan perkeleestä. Ja koko ajan nälkä.
      Tiedän, että kotikuvista on aina pidetty, mutta juuri yllämainituista syistä saan niitä harvoin tänne aikaiseksi. Koska edellyttää siivoamista, jota inhoan. Mutta koitan ryhdistäytyä tässäkin asiassa!

  7. Leenamari says

    Ah, tämä teksti, vertaistukea parhaimmillaan. Meilläkin on pahvi seinässä, oikein sinisellä maalarinteipillä kehystettynä!

  8. Nikadora says

    Kiitos nauruista!
    Kuulostat melkeen yhtä psykoottiselle kuin minä, jos joku on tulossa kylään…
    Ja yllätysvierailut, wau-sydän pysähtyy!
    Paitti nyt tietenkään lähipiiristä viis=)

    -Hei nää pyykkipussit tässä eteisessä on menossa just pesuun.
    SIKSI SIINÄ.
    -Mulla meni lonkka, ja vähän jäi toi imuri eteisen lattialle ja flunssan takia suursiivouskin jäi..
    -Älä järkyty, kun meet vessaan (pesuaine just loppu!)

    Perustelujen papupata.
    Ja maailman tehokkain kodinraivaus- ja kunnostuskeino on kutsua vähän harvinaisempia vieraita…
    JA HEI-Ei tarvikaan olla normaali!

  9. Riikka says

    Kuvista tulee varmasti hienot, kiitos samalla lahjavinkistä. Hyvä kirjoitus ja tunnistan tilanteen jossa teipit ja viritykset huomaa vasta, kun on Tärkeät Juhlat. Esim. kuinka hauskaa on helteisenä kesäpäivänä juhlissa, vieraiden läsnäollessa, repiä ikkunateippejä. Vaihtoehdot olivat joko tuuletuksen mahdollistaminen tai kuumuuteen pyörtyvät vieraat..

    • Anna says

      Kyllä, on revitty teippejä eräätkin kerran, paitsi nyt en repinyt, joten kirjaan tulevissa kuvissa on sitten luovasti roikkuvia teipinriekaleita ja pumpulia ikkunoiden väleissä. Perus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.