comments 30

Mekko Marimekosta

Minä olen kuuluisa suppeahkosta garderoobista ja olemattomasta vaatteidenosteluhalukkuudesta. Vaatekauppojen myyjättärien suurin huvin (ja varmaankin jo kiertävien kaupunkilegendojenkin) aihe on Parkkonen, joka vaatekaupassa aina huutaa Visa-kortti ojossa osta enemmän, osta vielä jotain, minun väännellessä nurkassa käsiäni ulospääsyä rukoillen.

Mutta sitten kun löydän jotain josta pidän, saatan ostaa pari kappaletta sitä samaa. Parit samat mustat pillifarkut, pari samaa mustaa villatakkia, ja monta musta kauhtanaa, jos ei ihan samaa, niin ainakin ihan samanlaista. Tietysti säästyäkseni kaupoissa ramppaamiselta, mutta myös koska todella tiedän milloin olen kohdannut oman vaatteeni. Silloin, kun näytän miljoonalta dollarilta ja silloin kun vaate ei ahdista. Ja silloin kun se sopii mustien ballerinojen kanssa.

Vaatteet käytän ihan loppuun. Pidän samoja vaatteita (no herranjumala pesen tietysti välilllä!) kunnes ne hapertuvat päälleni. On aina surullista, kun lempivaatteesta aika jättää, ja perhana kun ottaa päähän kun vaatemerkit koko ajan vaihtelevat niitä mallistojaan…

Helsingin reissulla, toissa viikolla, ostin Marimekosta mekon. En ole ostanut Marimekosta vaatetta itselleni kai koskaan, mutta tiesin heti ikkunan takana jo, että nyt ehkä onnisti.

Marimekko on ollut minulle mummoni vaatekauppa. Mummoni (se toinen, ei se joka pesi koko ajan seiniä) oli puolestaan aivan erinomainen shoppailija, joka Marimekon lisäksi harrasti mm. Sonia Rykieliä ja ramppasi Espan Della Margassa alvariinsa. Melko cool mummo siis. Mutta Marimekko kuului mummolle, ei mulle. Tähän päivään saakka.

En olisi tietenkään halunnut sovittaa mekkoa Marimekossa, en ikinä halua, mutta Parkkonen pakotti. Ja heti mekon ylläni nähdessään hän sanoi, että sun täytyy ottaa molemmat, raidallinen ja musta. (Sillä ihmeiden ihme, minä todella iskin silmäni ensimmäiseksi siihen raidalliseen! Joka siis ei ole musta!) Mutta minä hyperventiloin jo valmiiksi koko ostostilannetta ja annoin pakata paperikassiin vain sen raidallisen.

Päätin, etten käytä mekkoa ennen kuin pääsen taas Ranskaan, se olisi minun Colombe D’Or-mekkoni, täydellinen vaate, kaikkien asukriisien selättäjä, klassikko.

Mutta tietysti käytin, vedin sen ylleni harmahtavan maanantain s-market-reissun kunniaksi ja patsastelin Hangon kaduilla, kehuja keräten. Mekko oli upea, UPEA! Sen helma on hulmuava ja tarpeeksi pitkä (juuri polven alle), sen kangas on puhdasta, laskeutuvaa puuvillaa. Kauluksen napituksella saa säätää dekolteen anteliaisuutta (näin kesällä erittäin antelias on hyvä) ja mekossa on taskut, joka on ehkä parasta mitä mekolle voi tapahtua. Vyötäröllä on hauska rypytys, josta uumaa voi kuroa enemmän tai vähemmän näkyviin. Hihat saa ihanasti runtattua kyynärtaipeisiin. Mekko on kuin tehty mustien espadrillosten ja korikassien kanssa vaelteluun. (Joita molempia minulla on tietysti monta.)

Soitin siinä itsevarmuuden puuskassa Marimekon Mikonkadun liikkeeseen ja ilmoitin polleana sittenkin varaavani sen mustankin, Parkkonen saisi noutaa reissuillaan. Kerranhan täällä vain eletään, ja mielellään hemmetin hyvännäköisenä!

Mutta auta armias: mustaa Reetta-mekkoa on jäljellä minun koossani yksi kappale koko Suomessa. Yksi kappale!! KOKO SUOMESSA!?

Mekko on Tampereella.

Ja se on varattu.

Kuolen. Saan torstaina tietää onko varaaja noutanut minun mekkoni. Elämäni on niin jännittävää. Sillä välin, jos teillä on suhteita niin…

(Miksi en uskonut Parkkosta, Parkkonen on nero…)

TallennaTallenna

30 Comments

  1. Sanna says

    Viime yönä valvoin jetlagia ja aloin himoita sitä mustaa. Löysin Booztista, ootko katsonut sieltä?

    • Anna says

      Ei. Oo. Totta.
      Siellä OLI MUN KOKO! Sielläkin tosin vain yksi jäljellä, mutta iskin kiinni! Sanna, KIITOS!
      (Mihin mä joutuisin ilman teitä <3)
      (Nyt mun pitää huomenna ilmoittaa Tampereelle, että saavat pitää mekkonsa :))

    • Anna says

      Uskomatonta mutta totta, asia ratkesi lukijan avustuksella!

  2. Leenamari says

    Jaahas, kiitos sinun, mä olen nyt sitten parisataa euroa köyhempi 🙂

    • Anna says

      Ahaha! Niin sitä pitää! Money well spent, sanon minä.

  3. Kiitos! Helpottavaa kuulla, että muutkin rakastaa shoppailua yhtä paljon kuin minä 😉 .

    • Anna says

      No juu, mutta ei se silti ole mua hetkauttanut, ennen kuin nyt! 😀

  4. Regina says

    No niin, alkoi himottaa ko. Mekko koska kuvailusi herätti ostopakon. Mitä – loppuunmyyty kaikki koot ja molemmat värit. Nyt alkaa siis metsästys. Kiitos /kuluu työpäivä hyvin..,

    • Anna says

      Oh my! Toivottavasti jostain vielä löytyy! Sori! 😀

  5. Marjo Ahtonen says

    Oliko tästä puhetta: oletTE neroja. Parkkonen toisena päivänä, sie toisena.
    Nätti on mekko, kuten kantajansakin. Hyvä diili.
    Mehtis

    • Anna says

      Mehtis se pitää mun jalat aina tukevasti ilmassa ihanilla kommenteillaan <3

  6. Nikadora says

    Miehesi on nero.
    Joskus, ehkä kerran pari elämässä, löytää timanttisen helpon & kauniin vaatteen.
    Ne ovat niitä, jotka ovat salaperäisesti liukumassa aina käsistäsi.
    Etkä aina heti ymmärrä niiden arvoa…
    Nämä ovat molemmat mielettömiä.

    Kuinka monen mies pyytää ostamaan lisää…?

    PS. Ballerinat käyvät melkein kaikkeen.
    Paitsi ehkä pitkään juhlamekkoon tai 70-luvun lahkeisiin…

    • Anna says

      Mieheni on JOSKUS nero, osaa se olla tosi pahvikin välillä 🙂

      Ihana fiilis kun sekä löysi, että älysi ostaa täydellisen mekon. Tai siis nyt kaksi mekkoa. Rahanmeno hirvittää, mutta kun tietää ettei ihan joka päivä, eikä edes joka vuosi kohdalle osu sellaista juuri oikeaa yksilöä, niin kerran se vain kirpaisee.

  7. Nikadora says

    Marimekko muuten jakaa mielipiteet vahvasti. Joko tykätään tai vältellään.
    Sehän on merkki menestyksestä!
    Itse kuulun niihin muutamaan tykkääjään meidän suvussa.
    (Lisäkseni ehkä pari tätiä ja max. pari serkkua.)

    Meillä ei koskaan lapsena ollut näitä releitä, äitini ompeli meille paljon.
    Eipä niitä vaatteita ollut muutenkaan kuin muutama hassu.
    (Ehkä siksikin olen hullu shoppailija…kylläkin edullisia löytöjä korkeintaan.)
    Toki yritän perustella koko ajan vaatteen tarpeellisuutta, ennen kuin haksahdan edes kirpparilla…

    Muistan lapsena kysyneeni äidiltäni, miksi sinulla on aina sama hame kotona päällä?
    Harmaa puolipitkä neulehame. Muistan sen aina.
    Ja olin siihen niin kyllästynyt.😊

    • Anna says

      Joo, niin jakaa. Tai sitten on sellaista aika välinpitämätöntä suhtautumista, kuten omani, pitkään. Kuljin aina vain ohi. Nyt liikkeessä näin vaikka mitä kivaa, ja ilahduin vaatteiden mitoituksista, luulen että älyän nyt useamminkin vilkaista myös Marimekon vailkoimaa kun etsin jotain päällepantavaa.
      Voi äitiäsi harmaassa neulehameessa, ompelemassa lapsilleen, liikutuin ihan mielikuvasta!

      • Nikadora says

        Hän kyllä osasi koreillakin ja kunnolla. Ompeli juhlatamineet itselleen.
        Ehkä arkipukeutuminen jumitti joskus liikaa…muistan hyvin myös pitkän farkkupalahameen ja keltaiset kiilakorot 😉

  8. Nina says

    Minä kysyin keväällä paikalliselta Marimekko myyjältäni että voisivatko he tilata kyseisen mekon liikkeeseen. Valitettavasti minun olisi pitänyt arvata koko oikein (täysin mahdotonta sillä sovitin juuri S-koon ylisuurta takkia Marimekolla vaikka olen kokoa 44-46-48). Silloin sanoin heipat ja pitäkää tunkkinne kyseiseen kauppaan…ja nyt siis ilman Reettaa.

    • Anna says

      Hmm, erikoinen vaatimus asiakkaalle. Siinä vaiheessa kun omalla kohdallani selvisi, että yksi mekko on Tampereella (mutta ei vielä tiedetty että se on varattu), kysyin voisiko mekon lähettää minulle. Se ei olisi onnistunut, vain lähetys sopivaan liikkeeseen (minun tapauksessani Helsinkiin, 125 km päähän) oli mahdollista. Aika hassua, näin nettiostosten aikakaudella? Ja sanoin vielä että maksan “mitä tahansa”, että saan mekon… Tosi harmillista ettet saanut Reettaasi!

  9. Titta says

    Marimekko ON kansallisaarre ja luojan kiitos siellä on runsas valikoima mustia vaatteita. Viime kerralla (keväällä) meinasin vaan pistää koko kaupan pysyvästi boikottiin; ostin kaksi mustaa kaapua, joiden hinnat olivat >200 ja <200 kpl. Myyjä katsoi koneelta, että sinulla olikin täällä alennustarjous yhdestä tuotteesta -20% (vai oliko -30%, en muista). Ja sitten se myyjä sanoi: Annan alennuksen halvemmasta tuotteesta. WTF. Meinasin kiikuttaa sen halvemman takaisin vaaterekkiin ja sanoa, että sitten otan vain tämän kalliimman sen alennuksen kera. Olin tyrmistyksestä hiljaa (todella poikkeuksellista) ja päätin, että Marimekkoon palaan seuraavan kerran ehkä joskus 2018, tai 2019. Onhan tämä minun määräaikainen boikottini Marimekolle menetys, kun olen kantanut sinne runsaahkosti rahaa per vuosi ja kantanut kotiin kaiken yöpuvuista, pyyhkeistä ja bisnesvaatteista lähtien. Nyt on uudet pyyhkeet Finlaysonilta, uusi yöpuku Risto-Matti Ratia ja bisnesvaatteet Stockalta. Yllättävä alennus oli siis hieno juttu, joka kääntyi kassalla joksikin aivan muuksi pienellä myyjän liikkeellä (ja kyseessä oli se Stockan vastapäinen Marimekon kulmaliike).

    • Anna says

      Todella ajattelemattonta myyjältä. Miksi alennusta myönnetään, jos sitä ei haluta antaa, tai annetaan noin ilmeisen vastentahtoisesti. Jotain , joka jäi vähän vaivaamaan, tapahtui minunkin asiakaskokemuksessa ihan loppumetreillä: kun olin lukijan vinkistä löytänyt mustan Reetan Bootzin nettikaupasta, kirjoitin viestin Marimekolle (olimme siis ensimmäisen puheluni jälkeen tekstiviestitse jo käyneet kaikki edelliset keskustelut Tampereen mekon varaamisesta jne.) jossa kiitin tosi hyvästä asiakapalvelusta, kerroin että mekko on nyt löytynyt toista kautta, ja ilmoitin pahoitteluiden kera, ettei varausta tarvitse pitää enää siellä Tampereella voimassa. En saanut siihen viestiin enää vastausta, ja laitoin vielä perään kysymyksen, että tavoittihan viestini varmasti asianomaiset, ettei kukaan enää näe jossain päin Suomea vaivaa mekkoni eteen. Ei vastausta siihenkään. Asiakaspalvelu tavallaan loppui kuin seinään. Jäin miettimään oliko siinä jotain väärää, että ostin mekon toista kautta, eikö Marimekolle kuitenkin ole pääasia, että mekot käyvät kaupaksi? Ja sain muuten parikin lukijakysymystä koskien Marimekon legendaarista kangaskassia, siis että sainko sellaisen ostoksen yhteydessä. No en saanut! Olisikohan pitänyt?

  10. silmu says

    “mekossa on taskut, joka on ehkä parasta mitä mekolle voi tapahtua”
    Miten ihana ilmaus! Ja olen aivan samaa mieltä 🙂

    Kiitos hyväntuulisesta blogistasi, palaan tänne aina säännöllisen epäsäännöllisesti 🙂

    • Anna says

      Kiitos kun käyt, ja ihan juuri itsellesi sopivaan tahtiin on hyvä <3

      • Sanna says

        Mulla on hei muuten se mun musta nyt! Se on ihana! Se tuli Booztilta aika nopeasti, mutta reissun takia sain sen käsiini vasta ihan äskettäin. – Ennustan että siitä tulee pitkäikäinen kumppani! Mitoitus on aavistuksen reilu – pienempi koko olisi saattanut mennä sekin, mutta on kiva, että hihat voi reilusti kääriä. Mietin jo innoissani, että talvella sitten korkeavartisten saappaiden kanssa… 😀 Ja nyt menee ballerinojen kanssa. (Olen minäkin mielistynyt mustiin ballerinoihin näiden kellohameitteni myötä. Loistokengät – paitsi että löysänilkkaiselle joskus liian vähäinen tuki jalalle tuottaa ongelmia.) Kivaa muuten käydä vaatekeskusteluja!

        • Anna says

          Joo, mullakin mustakin jo jatkuvassa käytössä, en osaa ollenkaan säästellä, vaikka olin ajatellut ns. paremmaksi mekoksi erilaisiin rientoihin. Niin hyvä yllä! Minustakin koot ovat reiluja, mutta parempi näin päin, laskeutuu nätisti. Ah, kyllä hyvä mekko on oikea arjen pelastaja, ja juhlan myös!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.