comments 13

Me punomme kehdosta hautahan

Tämä vuosi ei sitten kuitenkaan ollut yhtä juhlaa. Kun minuuttiaikataulutin taannoin kuluvaa kevättä ja varsinkin toukokuuta, unohdin, ettei kyseessä ole käsikirjoitus, jossa kynää pitelemme me. Elämä tulee väliin, tai tässä tapauksessa kuolema.

Mieheni menetti torstaina äitinsä, lapset mumminsa ja minä anopin. Aikataulut menevät uusiksi, asiat asettuvat kuin itsestään tärkeysjärjestykseen. Kaikki koohotus tuntuu yhtäkkiä turhalta. Juhlien lomaan punoutuu surun tuomia tehtäviä, joiden edessä kiirekin kumartaa ja laskee nöyränä liekehtivän päänsä.

Äitienpäivä, ilman yhtä äitiä, yhden ainoaa äitiä.

Me punomme kehdosta hautahan,
me punomme, puramme jälleen,
kunnes laulumme kuolema katkaisee
ja sen viemme me virittäjälleen.

Me laulamme kehdosta hautahan
Kuink’ kauan, tiedä me emme.
Paras aina ois sointunsa sommittaa
kuin oisi se viimeisemme.

– otteet Eino Leinon runosta Laulajan laulu, A:n muistolle

13 Comments

  1. Nimetön says

    Voi suru. Miten se onkin niin karu, se kuolema. Ottaa pois jotakin ainutlaatuista. Jotakin jota ei voi ikinä korvata. Voimia.

    • Anna says

      Kaikki tietysti tietävät, että kuolema on lopullista, mutta eihän sitä usko, kunnes taas kokee. Kiitos voimista.

  2. Belgian Lempi says

    Täällä kaikki jää elämään jälkeeni,
    tuo linnunpönttökin ränsistynyt,
    ja tuoksu, tuoksu keväinen,
    meren yli tänne lennähtänyt.

    Ja ikuisuudesta kutsuu ääni,
    jota ei kukaan voi vastustaa.
    Kukkivain kirsikanoksien ylle
    kuu luo hopeaista loistettaan.

    Ja näyttää nyt kovin helpolta
    tuo vaaleana hohtava tie,
    joka smaragdinvihreän tiheikön läpi
    jonnekin sanomattomaan vie…

    Ja etäällä runkojen lomassa
    on vieläkin runsaammin valoa –
    kuin polulla lammen rannassa
    Tsarskoje Selon puistossa.
    -Anna Ahmatova-

    Osanottoni teille kaikille ja lämmin halaus Herra Kameralle.

    • Anna says

      Lempi, hieno Ahmatovan runo, kiitos!
      Jos pakko on kuolla, niin kevät on minusta siihen kaunista aikaa.

  3. Leenamari says

    Lämmin osanottoni teidän koko perheelle!

  4. Nikadora says

    Voimahalaus!
    Elämä menee eteenpäin ja me selviämme kaikesta, surustakin.
    Hiljenemme ja jatkamme muistellen parhaita hetkiä…

    • Anna says

      Selviämmehän me. Eihän poismennytkään haluaisi, että me pysähtyisimme jalansijoillemme. Kuolemiakin on erilaisia. Anoppini halusi jo pois, joten suruun solmiutuu kiitollisuutta ja helpotusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.