comments 2

Matkoja

Meillä on syyslomavieraita, ja Hanko näyttää taas parhaita puoliaan. Joo joo, luontohommelit blaa blaa blaa tietysti, kaikessa keltaisuudessaan, ja meri ja kalliot, ja silkkaa zeniä uhkuvat pitkät, hopeanharmaat ja tyhjät hiekkarannat.

Mutta myös aamiaiset naapurihotellissa (croissantteja ja Nutellaa! Täydellisesti keitettyjä kananmunia! Pistaasipähkinäpullia ja maanmainiota silliä!), päivänäytökset elokuvateatterissa, viinikaupan palvelu (”ne käännytti mut lempeästi kassalla ja valitsi meille ihan toisen viinin!”), koulunpihan koriskenttä, S-Marketista löytynyt 3 Kaverin Jäätelö (oi oi oi, se mustaherukka-appelsiini!) sekä Rakkauden polku…

Asiaan, ajatusten hirvilauma: kävimme katsomassa elokuvan Elle s’en va -Bettien matka, ja se matka oli mieleemme. Kun astuimme ulos elokuvateatterista, emme tienneet oliko päivä vai ilta, kuuma vai kylmä, ja olimmeko Bretagnessa vai Hangossa.

Elokuva on ilahduttavan laittamaton. Vähän sinne päin. Maisemilla ei herutella, vaikka maata ahkerasti kierretäänkin. Päinvastoin. Tutummiksi tulevat bensa-asemien cafeteriat. Ainoastaan lopun ruokailukohtaus puutarhassa pitkine pöytineen ja pöydän päässä istuvine isoäiteineen toistaa sitä tunnelmakuvastoa, jota ranskalaiseen elokuvaan on ilmeisesti pakko sisällyttää.

Mitä rakastin: Catherine Deneuven esittämän Bettien ravintolan keittiötä, tupakankäärijä-ukkoa ja hänen keittiötään, pormestarin keittiötä ja astioita ja grilliä. Marcoakin, vaikkei hänen keittiötään edes näytetty.

Bettien tyttärenä, hiukan ylikiihkeässä osassa nähdään karismaattinen nuori nainen. Kirjatoukka säästää teidät jälleen kerran vaivannäöltä, ja kertoo, että kyseessä on ranskalainen laulaja nimeltä Camille, ensimmäisessä elokuvaroolissaan.

Katsokaa (eksentrinen video) ja kuunnelkaa (hyvä biisi) Camillen Ta Douleur tästä. Koska me kaikki tämän blogin ystävät rakastamme mielenkiintoisia yksityiskohtia, niin kerrottakoon, että Camille on sattumalta levyttänyt myös kapplaneen nimeltä Elle s’en va. Sen kirjoitti aikoinaan hänen isänsä, suuri Catherine Deneuve-fani, Camillen ensimmäiselle levylle.

2 Comments

  1. Anonyymi says

    Kiitos taas. Aina yhtä kivaa lukea tekstejäsi. Filmi katsottavien listallani – ensi viikoksi. Kenkäjuttu oli tosi harmillinen. Tekstiäsi oli kiva lukea, vaikka asia sinänsä ei tietenkään ollut kiva. Kyllä ne töppäilee näköjän muuallakin, ei vain meillä. Terveisin Tytti

    • Kiitos viestistä. Kyllä minäkin olen nauranut kenkäjuttua, kaatuuhan sitä valtamerilaivojakin, tämä nyt on onneksi pientä! Paljon onnea syntymäpäiväsi johdosta, ahkera lukijamme Tytti! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.