Leave a comment

Matkakertomus, Kööpenhamina, osa 5

Louisianassa on pyhyyttä.

Sijainti puolen tunnin junamatkan päässä Kööpenhaminan keskustasta rauhoittaa mielen. Hellerupin huvilat valuvat silmien ohi, turistin tahti hellittää. Kävelymatka asemalta aika tavallisen omakotitaloalueen halki, vain kylteistä uskoo, että kohta on perillä.

Olemme liian aikaisessa, laskeudumme sata rappusta Juutinrauman rantaan. Meren tuoksu, poltetun puun tuoksu. Jonkun design-tietoisen talonmiehen tai puutarhurin tyylikäs rantamaja kiehtoi mielikuvitustamme.

Ja kun vihdoin olemme sisällä, emme haluaisi enää ulos. Vanha patriisihuvila kasvaa sisäänkäynnin jälkeen käsittämättömäksi arkkitehtuurin taidonnäytteeksi. Puisto kieputtelee melkein sisälle saleihin. Yhteen näyttelytilaan katsoimme jo sängyn paikan, siihen Giaomettin viereen, ja sisustimme muutenkin jo mieleiseksi. Harrastuksensa kullakin.

Nauti ihmeessä museon lounas, se on raikas, laadukas ja herkullinen. Istu niin, että näet takan ja meren. Lapset viihtyivät aikansa kierrettyään lasten talossa. Andreas Gurskyn valokuvista pidimme kaikki.

Kiitos Knud W. Jensen, että käytit meijerimiljoonasi tähän. Kiitos arkkitehdit Jorgen Bo ja Vilhelm Wohlert, että sitouduitte laajennus- ja kehitystöihin loppuelämänne ajaksi. Kokonaisuuden ymmärtämisessä se salaisuus.

Ja hei, se on totta: Eräällä huvilan ammoisista omistajista oli perä perää kolme Louise-nimistä vaimoa. Siitä nimi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.