comments 33

Matkakertomuksia ja matkakertomuksia

Jos ette muka ole saaneet kylliksenne matkajuttuja, niin tästä kirjasta löytyy toinen toistansa hurmaavampia matkakuvauksia Tove Janssonin kirjeiden muodossa. Muitakin tervehdyksiä toki, ystäville, perheelle, kumppaneille, työtovereille, mutta minä nautin ainakin tällä lukukerralla niistä matkaselostuksista eniten. Nauroin ääneen Toven ja hänen isänsä Pariisin ilakoinnille!

Mutta kuulkaahan.

Päätin jo silloin kohta neljä vuotta sitten kun aloittelin blogiani (blogiamme), etten pyytele anteeksi enkä selittele. En juttuja, joita kirjoitan, enkä myöskään sitä jos en jaksa kirjoittaa.

Nyt Ranskan matkakertomuksemme on vienyt tosi paljon tilaa viime aikoina, ja arvelen, ettei se kaikista voi olla kovinkaan kiinnostavaa. Muiden ihmisten matkat, mitäpä niistä. Tekee mieli pahoitella. Mutta jos kerron, että kun makasin maanantaina Jorvissa, vatsallani laverilla, pää telineessä, etten liikkuisi, kädet kylkiin sidottuna, magneettikuvaustunnelissa, niin ajattelin kiihkeästi matkaamme, jotta kestäisin sen puolituntisen. Ymmärrättehän, miksi minulle on nyt niin tärkeää elellä reissu uudestaan sanoin ja kuvin?

En halua ollenkaan ylidramatisoida tutkimuksiani, sillä tottahan on myöskin se, että mitään vakavaa ei ole löytynyt. Luottavainen mieli on minulla se päällimmäisin tunne, enkä odota pahinta. Jotain silti vielä etsitään, ja huoli siitä mitä en edes osaa nimeltä pelätä, puskee aika ajoin pintaan. Matka antoi muuta ajateltavaa, ja antaa vielä päätyttyäänkin. Osaan ankkuroida itseni tiukan paikan tullen siihen hetkeen, kun avasin villalla puiset ikkunaluukut ja laskin aamun ja uuden päivän sisään.

Ja täytyyhän minun nyt hyvänen aika kirjoittaa matkakertomukseni loppuun. Jos minusta joskus tulee kuuluisa taiteilija, se ehkäpä pannaan kirjoihin ja kansiin ja joku nauttii sen lukemisesta yhtä paljon kuin minä nyt Toven! 😉

33 Comments

  1. Anonyymi says

    Kirjoita vaan, kyllä me luetaan :)! Ja sitten kun susta tulee kuuluista taiteilija, niin me voidaan kehuskella, että "niiiin minähän tietysti luin Kirjatoukkaa jo silloin blogiaikaan, mutta massoilla tietysti kestää aikansa tajuta kirjallinen loistokkuus…".

    Voi kurja noita kuvauksia ja muita! Toivotaan, että etsinnät päättyisivät pian ja osoittautuisivat vääräksi hälytykseksi…

    Belgian Lempi

    • Haha, just näin, Edelläkävijät! Kirjallinen loistokkuus… joo, ton mä painatan mun käyntikorttiin 😉

  2. En usko kyllä, että kaikki kiinnostaa myöskään meidän kissojen eri nukkuma-asennot ja kahvikuppikuvani. Mutta sellaista se vaan on nyt ollut, blogia pitää tehdä välittämättä muista, kyllä se yleensä miellyttää jotain toistakin ja muut menköön muualle, vaikka risukkoa harventamaan.

    • Niinhän se on, ei ketään väkisin voi langoilla pitää, vaikka tekisi mitä taikatemppuja. Parasta vain jatkaa omaa kohellustaan, niiden kanssa, jotka syystä tai toisesta jaksavat seurata. Maailmassa piisaa risukkoja sitten niille muille. Ja mitä tulee kissojen nukkuma-asentoihin ja kahvikuppeihin, niin eipä muuten montaa kivempaa asiaa maailmassa ole!

  3. Kyllä meitä taitaa olla aika monta, jota kiinnostaa teidän matkatunnelmanne! Täällä kotipuolessa kun tuppaa olemaan aika harmaata ja viileää. Eikä nyt just ole aikaa tai rahaa reissata. On ihan huippua fiilistellä teidän kuvianne ja tunnelmianne. 🙂

    Tuo magneettiputki on itsellekin aika tuttu paikka, kerran pari vuodessa siellä sellaisen tunteroisen vietän. Monta asiaa ennättää käydä mielessä. Pitkää pinnaa odotukseen! Sehän se pahinta on…

    • Voi Laara, mikä ihme vie magneettiin kerran tai pari vuodessa? Ei tarvitse vastata… Tottuuko siihen, magneettikuvaukseen? Oli mitä oli, tsemppiä. Voi hyvin. (Sanon nykyään "voi hyvin" tosi usein, se ON tärkeä toivotus!) Kiitos, että jaksat reissata kanssamme!

    • Kiitos! Tällä hetkellä voin hyvin.

      Voin minä vastatakin… Minulta on löytynyt sarkoomakasvain kolme kertaa. Ensimmäisestä löydöksestä on jo kymmenen vuotta. Oho! Tajusin juuri itsekin, kuinka kauan se on elämässäni vaikuttanut. Sitä siis kontrolloidaan säännöllisesti. Silloin, kun jotain on löytynyt, kuvaukset on pari kertaa vuodessa. Ja sitten kun eletään vaihetta, ettei mitään ole hetkeen näkynyt, kuvataan vain kerran vuodessa. Hoidoiksi minulla on riittäneet leikkaukset. Viimeisimmät tulokset ovat olleet "puhtaita", mutta kyllä ajatukset aika ajoin karkaavat seuraaviin kontrolleihin, ja sitten taas siihen tulosten odotteluun, mikä on aina kamalinta.

      Näillä määrillä magneettiin tottuu. Olen meinannut sinne muutaman kerran nukahtaakin. Nenää alkaa vaan aina kutittaa. Se on tuskallista. 😉

  4. Minä olen vasta löytänyt tänne ja olen ihan matkanne lumoissa, kuten koko bloginkin. Että lisää vaan, kiitos! Huolet tarvitsevat keveitä tuulia, ehdottomasti.

    • Satu, kiva kun löysit tänne, minäkin sinun kommenttisi myötä pääsin kurkistamaan sinun blogiisi. Sinäkin odotat jotain vastausta, luin? Kyllä, odottaminen on sietämätöntä.

  5. Kylläpäs kiinnostaa! Jokainen sana luettu, jokaista kuvaa ihailtu…Magneettiputki on kyllä pahin paikka jossa olen ollut, ja senkin kestin vain Diapamin voimalla. Voimahali!

    • Ihana Tarja, kiva kun jaksat lukea ja ihailla kuvia! Minäkin sain Diapamia, mahtavaa kamaa, viihdytin Herra Kameraa automatkalla höperöillä jutuillani.

  6. Anonyymi says

    Ihminen etsii voimansa eri asioista (mistä tahansa!) ja sinulla varmastikin ne ovat matkat ja ihana perheesi!
    Taiteilija on syntynyt erilaiseksi, pyytämättä anteeksi erilaisuuttaan. Se vaatii vahvuutta.
    Tiedättekö silti tuon tunteen, kun "taviksien" seurassa tunnet olevasi erilainen, mutta niin taiteellisempienkin kera, ettet tunne itseäsi silloinkaan tarpeeksi "hörhöksi". Aina erilainen, irrallinen tunne. Mutta onhan tuohon jo tottunut.
    Vahvuus on myös olla ajattelematta muiden mielipiteitä!
    Terveys on niin tärkeä asia, että kun se horjuu kunnolla, etkä pääse siihen itse vaikuttamaan… pelkäät, toivot, odotat, luovutat ja nouset taas jaloilleen!

    Blogisi on rakas ja lukijoita riittää, voimia sinulle! <3

    Nikadora

    • Nikadora, se tieto, että blogini on jollekin rakas, on kuin kaunis ja arvokas yllätyslahja. Kiitos.

    • Anonyymi says

      Ihana kuulla, life is like a chocolatebox, full of surprices…

      -N-

  7. Anonyymi says

    Täällä mummeli-ikäinen, joka on seurannut blogiasi säännöllisesti, epäsäännöllisesti, säännöllisesti jo vuosia, vuosia! 🙂 Olet yksi niistä harvoista blogikirjoittajista, joita nyt päivittäin seuraan. Kiva lukea kuulumisiasi ja voi, miten monta koppia olen ottanut eri vinkkauksistasi (viimeksi tuo Lumenen virkistävä naamio). Herra Kameran kuvat ovat -loistavia! Please, jatka siis… ja hyvinvointia toivotan!

    • Ihan mahtavaa kuulla, kiitos kun luet! Voi, kunpa nyt vain osaisin olla luottamuksenne arvoinen jatkossakin!

  8. Anonyymi says

    Parahin Kirjis!
    Matkakertomuksesi ovat ihania. Niitä lukiessa tuntee innostuksesi, arvostuksesi, intohimosi ja energiasi. Sanojen ja kuvien liitto on vastustamaton. Kiitos niistä.
    annu

    • Välittyykö energiani, ihan huippua! Olen usein tosi INTONA kun kirjoitan, istun tuolin reunalla ja LAUKKAAN näppäimistöllä. Olen usein miettinyt kantaako se sinne ruudun toiselle puolelle, "kuuletteko" te sen. Vissiin sitten! Iloitsen!

  9. Anonyymi says

    Parahin Kirjis!
    Matkakertomuksesi ovat ihania. Niitä lukiessa tuntee innostuksesi, arvostuksesi, intohimosi ja energiasi. Sanojen ja kuvien liitto on vastustamaton. Kiitos niistä.
    annu

  10. Anonyymi says

    Ja varmaan uskot minua kun oikein painotin asiaa, painoin enteriä tuplasti:).
    annu

  11. Sinun matkasi, kirjasi, elämäsi, ruokasi ja blogisi. Omassa blogissaan sitä on ihan kuningatar ja julkaisee ihan mitä itse tykkää. Ja kyllä, täällä sinun valtakunnassasikin on asiat ihan hyvin. Luetaan ja luetaan, kaikki mitä eteen tulee.

    • Jee! Oman bloginsa kuningatar, niinhän se on, niinhän se on aina ajateltava! Terveisiä sinunkin valtakuntaasi!

  12. samaa mieltä edellä olevien kanssa, ihana lukea mitä kirjoitat ja kiitos, että kirjoitat.

  13. Ensinnäkin, ihanaa ettei ole löytynyt mitään! Niin ihanaa, että vähän pyyhin silmiäni täällä 🙂 Toiseksi, luen jokaisen rivisi sellaisella palolla ettet uskokaan, mutta myös pientä kateutta tuntien. Miten joku voi osata pukea sanoiksi elämää noin taitavasti. Halaus <3

    • Tuija, ihanaa että luet noin tunteella! Taitavuudestani en kyllä tiedä, mutta halauksen otan ilomielin vastaan <3

  14. Lämpöisin ♥ sulle. Ihanat postit, annathan palaa jatkossakin fiilisten mukaan!

  15. Anonyymi says

    Matkakertomukset ovat aivan ihania lukea, ei ole syytä pahoitella niiden puolesta! Kun itse ei tällä hetkellä pääse minnekään niin on enemmän kuin ihanaa lukea teidän kokemuksistanne. Sitä paitsi blogi on sinun, ja sinua sen tulee kuvastaa. Siksi se niin viehättävää luettavaa onkin! Kiitokset ja tsemppiä tutkimuskierteeseen!
    <3

    • Kiitos, on kuulkaa todella mieltä lämmittävää saada palautettanne. Välillä sitä on bloginkin kanssa niin yksin, vaikka mittarit hiljaa taustalla viittaavatkin siihen, että joku on käynyt ja lukenut <3
      Kiitos myös tsempeistä, seuraava vaihe on vasta helmikuun loppupuolella, joten ei auta kuin odottaa.

  16. ♥ Matkakertomukset ovat mielenkiintoisia! Samoin kotioloista ja arjesta kertovat. Tsemppiä tutkimuksiin!

    • Kiitos kun tsemppaat! Ja aika arkipainotteista tämä elämä ja blogi on, vaikka nyt onkin reissustooria piisannut jaksokaupalla 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.