comments 10

Matka laukussa

Matkalaukuista puheenollen.

En kyllä oikeasti olisi halunnut kokonaan kadottaa näitä jo syysloman matkalle ostamiamme uutukaisia. Mutta tosiaan, matkalukut siis jäivät välilaskun yhteydessä Frankfurtiin kun me lensimme Nizzaan, ja me kohtasimme vasta saapumista seuraavana aamupäivänä villan rautaporteilla. Matkalaukkukuski oli ihan siistin oloinen, me muut olimme lähinnä verhoutuneet mandariinimehuun, mutta siitä lisää myöhemmin.

Oli outoa olla liikkeellä vailla mitään muuta varustusta kuin se mikä yltä ja kainaloon kääräistystä käsilaukusta löytyi. Samalla jotenkin hirveän vapauttavaa! Olin kotona vielä pidellyt muutamia juttuja kämmenelläni, kuten rillejä, ja ajatellut että pitäisikö kuitenkin pakata ne käsimatkatavaroihin ruuman sijaan. Vaan kun kaikki on aina sujunut kuin rasvattu, niin ihminen notkistuu ajatukselle, ettei toisin koskaan voisikaan mennä. Kyllä voi.

Ajelimme saapumisiltana kaupan ja tutun pizzakärryn kautta: jos ihmisellä on hammasharja, pizzaa ja punaviiniä, niin mitä voi ihminen enempää pyytää. No sen ranskalaisen villan tietysti, katoksi päänsä päälle.

Asiaan: tämä uusi, alumiininen malli saa minut edellisen polycarbonaatti-tai mikä lie-Rimowani jälkeen tuskailemaan. Laukkuhan on jo lähtökohtaisesti edeltäjäänsä paljon painavampi, vähemmän vetävän oloinen ja sisäjaottelusysteeminsä puolesta epäkäytännöllisempi. Mitkä ne siniset läpyskät oikein ovat ja miten niitä kuuluu käyttää?? Olen tuskanhiessä jo pelkästä ajattelemisesta. Mutta kas kun ulkonäön perusteella taas valitsin, vähän niin kuin Herra Kamerankin aikoinaan. Yhtään en ajatellut järjellä. Ja kieltämättä nautin omasta habituksestani kun vedän nyt jo ihanan indianajonesmaisesti kolhiintunutta veijaria perässäni pitkin Euroopan kenttiä.

Ja tarkoitin nyt siis sitä matkalaukkua.

10 Comments

  1. No on ne komeet… Saako noihin kiinnitellä tarroja? Hirveästi tekis mieli!

  2. Voi, minunkin piti välttämättä saada aikoinaan tuommoinen isoin mahdollinen. Huonoin idea ikinä. 1.) Painaa tyhjänä 6,5 kg mikä on kaikki pois tuomisista = suklaasta, marmelaadeista ja käsirasvoista. 2.) Oli mukana kolmella matkalla jonka jokaisen jälkeen merkkikorjaamolla sisään painuneen kulman takia. 3.) Yhtiöt eivät ota niitä enää sisään normaalissa tsekkauksessa kohtaan 2.) vedoten, vaan vaativat niiden raahaamista "handle with care" -tiskeille. Nyt se on viettänyt kymmenisen vuotta vanhempien landella vanhassa navetassa säilömässä matonkuteita. Minun maallinen omaisuuteni matkustaa Tiimarin pyykkikasseissa, joiden ympärille kääritään tarvittava määrä jeesusteippiä. Niin muuttuvat ihmisen mieli ja prioriteetit.

    • Ou nou! Mä olen aina ollut tuota nyssykkä-teippi-koulukuntaa, mutta kun halusin niin kiihkeästi kuulua tyylikkäästi matkustavien joukkoon, niin lankesin. Ei mulla kyllä kulmat ole kovasti kurtussa, pienet kolhut vain antavat katu-uskottavuutta 🙂 Alkoi tehdä muuten hirveästi mieli marmelaadia…

  3. Anonyymi says

    Kerran on oma matkalaukku joutunut vaihdossa kadoksiin. Se oli sen yhden ja ainoan kerran, kun Tampereelta vanhempien luota Lontooseen päin lentäessä oli laukkuun pakattu kaikki puhelimen laturista ja kotiavaimista lähtien. Se oli jännä pari päivää se. Onneksi teillä sentään ilmeisesti visusti avaimet käsimatkatavaroissa!

    Hattu

    • Auts! Joo, mulla onneksi oli avaimet, luottokortti ja puhelin! Ja huulikiilto <3

  4. Mun tai perheenjäsenen laukut ovat seikkailleet omilla teillään useamman kerran, joten olen oppinut a) pakkaamaan käsimatkatavaroihin kaiken, mitä 2 vrk:n sisällä tarvitsen enkä voi perillä heti ostaa ja b) matkustamaan minimaalisin tavaroin, mieluiten pelkillä käsimatkatavaroilla. Nojoo, olen myös jossain määrin "ei tartte auttaa" -ihminen ja haluan pystyä kantamaan ja nostamaan hihnalle/lokeroon omat laukkuni. Mä kyllä silti aina kaikilla muilla, niillä tyylikkäillä matkustajilla ihailen noita nimenomaisia laukkuja! Jotenkin silti ymmärrän, etten näyttäisi yhtä tyylikkäältä noiden laukkujen avulla – luultavasti olisin hikinen, uupunut ja aggressiivinen (ja laukku ois kuitenkin vain puolillaan)…

    • Minäkin kuljen vähillä kamoilla, mutta haluan nykyään laittaa laukun ruumaan ihan vain ettei tarvitse raahata ja nostella ja olla juurikin hikinen, uupunut ja agressiivinen, jota olen kyllä usein ihan kotioloissakin 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.