comments 15

Mämmikoira kirjastossa

Eilen illalla kesken vie-tuo-laita ruokaa-auta läksyissä-rumban juoksimme kadun yli kirjastoon kuuntelemaan Caj Bremeriä. Mikä onni, että voimme juosta ”kadun yli kirjastoon”, ja mikä onni, että menimme, emmekä langenneet ei ehdi-ansaan!

Caj Bremeriä eläväisempää kertojaa saa hakea. Kädet piirtävät siltoja vuosikymmenien takaisiin kuvaustilanteisiin. Kuvien synty on vaatinut aikaa, kärsivällisyyttä, ennakointia, aavistusta, hyvää onnea ja herkeämätöntä silmää.

Vaikka avajaisillassa saimmekin kuulla Ateneumissakin nähtyjen vanhojen mustavalkokuvien tarinoita, on Hangon Kirjastossa kolmisen viikkoa esillä Bremerin tuoreita luontokuvia. Kertoi hän niistäkin, hetkistä, jotka eivät ihan samanlaisina koskaan enää palaa…

Muista myö hurmaava keittokirja Mämmikoiran keittiössä, jonka mm. muuan Herra Kamera sai isänpäivälahjaksi. Harva asia on minua niin ilahduttanut pitkään aikaan kuin kirjassa käytetty suomen kieli, tai oikeastaan ”Bremerin kieli”!


Kuuntele: Caj Bremer taiteilijavieraana Ylen Radio Ykkösellä vuonna 2012.

15 Comments

  1. Anonyymi says

    "Kadun yli kirjastoon". Kaunista ja kätevää. Pienen elokuvan aihe? Ehkä pieni Woody Allen- kuvaelma?

    Onneksi kirjastossamme vierailee mielenkiintoisia kulttuuri-ihmisiä. Näin siellä ihailemani Anna-Leena Härkösen helmikuussa ja luennon päätteeksi pyysin Häräntappoaseen etusivulle nimmarin. Pakkohan se oli.
    Teos kolahti teini-ikäisenä niin lujaa. On minulla useimmat hänen kirjansa kotonakin ja nyt lainasin vanhan tv-trillerin vuodelta -88. Sattumalta osui kohdalle. Elokuvassa on kohtaus alastomana korituolissa istuvasta Anna-Leenasta, josta maalataan taulua. Olen nähnyt sen kerran tv:stä, en tiedä onko uusittu koskaan.
    "Painajainen", pääosissa Eero Melasniemi, Johanna Raunio ja Anna-Leena Härkönen. Juoni oli aika viekas.
    Taidemaalari herää koomasta muistin menettäneenä, palaa Sauvoon kartanoonsa ja alkaa nähdä kuolleen tytön näkyjä yhä vahvemmin, kunnes karmea todellisuus paljastuu…
    Muistaako kukaan?

    Nikadora

    • Hui, kuulostaa hurjalta, en muista tuollaista trilleriä ollenkaan!

    • Anonyymi says

      Taisi jäädä nuorena erityisesti mieleen, oli aika karmiva. You tubesta näkee tiivistelmän leffasta.
      On vain hurjaa aikuisena, vuosikymmeniä myöhemmin nähdä joku elokuva, jota on joskus muistellut, näkeeköhän enää ja nimestä ei ole mitään muistikuvaa. Sitten elokuva on edessäsi ja muistat flashbackinä tuon nuoruutesi hetken. En onneksi muistanut kuin pätkiä, joten sain jännittääkin, miten käy…

      Onko teillä vastaavia elokuvakokemuksia?

      Vielä erityismaininta ja papukaijamerkki tästä Urkki & Sylvi-kuvasta. Ovat niin liikuttavan herttaisia…
      Liittyikö tähän joku tarina?

      Nikadora

    • Siis minusta Ghostbusters oli aivan sairaan pelottava, ja ystäväni väittävät, että se on komedia! 😀

      Urkki-kuvaan liittyy hauska tarina, kuva on nimittäin otettu Napoleonin talossa Korsikalla. Kekkosella on käsi takin povitaskussa, kuin Napoleonia esittävissä maalauksissa konsanaan…

    • Anonyymi says

      Nämä pelkotilat tai pelon kohteet on niin hassun erilaisia…=)
      Ghostbusters-leffasta mulle jäi se musatunnari parhaiten mieleen, enkä pelkää edes Alien-avaruusörkki-leffoja, mutta annas olla, jos on yliluonnollista liikkeellä…en nuku kunnolla viikkoon!
      Pelkkä ajatus kummittelevasta vintistä tai kellarista…
      -Kävelet pimeässä narisevia portaita vinttihuoneeseen, josta kuuluu oudon vaikeroivaa ääntä, otat askeleen kohti kapeaa, vanhaa ovea, raotat varovasti ja näet vanhan keinutuolin liikkuvan itsekseen….grrrr!
      Ja karvat pystyyn!

      Ja tuo Urkki-tarina. Ovat sielläkin ehtineet käydä. Urkki on niin karismaattinen ja Sylvi herttaisen viehättävä.

      Nikadora

  2. Anonyymi says

    Gloriaa ja kunniaa kuvaajalle! Ja luonnollisesti kuvattavalle. Mikä intohimo! Se kertakaikkisesti välittyy kuvista. Jos ei tekstiä lukisi, luulisi kuvien olevan parahimmasta herätyskokouksesta 🙂 Tällaisia kuvia ja kameran kohteita lamaantunut maailmamme tarvitsee. Kiitos.

    Marjuska

  3. Raskatan hänen valokuviaan, joita näin ekan kerran Pariisissa. Niin kaus piti mennä, että niihin tutustuin.

    • Kuvat toimivat varmasti ihan missä vain, niissä on sellaista yleismaailmallista inhimillisyyttä.

  4. Kipaista kadun yli kirjastoon, mikä onni!
    Ja onni käydä kuuntelemassa Bremeriä ja katsoa kuviaan! Hänhän leiskuaa! Oisin mieluusti ollut paikalla. Tuo keittokirja mahtaa olla myös takuuvarma elämys:)

  5. Ei nuo herra kamerankaan kuvat sumuiselta Bulevardilta huonoja ole, päinvastoin ihana tunnelma ja hankofanikin pääsee fiiliksiin täällä toisaalla Suomea. Kiitos! Kirjastokin on tuttu, joka kesä on siellä vierailtava ja jotain lainattavakin. Ylläripakettikin on siellä suonut mielenkiintoisia kirjoja, joita on sitten rannalla ja sellissäkin tullut luettua. 🙂

    • Kiitos, kiva kun pidit sumutunnelmasta! Ylläripaketti on hauska juttu, tulee uutta eteen ja joutuu vähän taivuttelemaan omia lukutottumuksiaan.

  6. Voi, mikä hurmos ja onnellisuus. Ihana nähdä innostumista!

    Kiitos Bremer-vinkistä, näitähän nyt satelee (sain toisaalta Josef Sudekin ja nyt olen ihan päihtynyt, parhaita humalia tällaiset)!

    • Oi jee, nyt minäkin menin googlaamaan Josef Sudekin, ei ollut minulle tuttu ennestään, kiitos! Herra Kameralle kylläkin.
      Minustakin innostus on ihanaa. Ja tarttuvaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.