comments 5

Lyon, elämys

Lauantai-iltana, juuri ennen kuin kaatosade kasteli Mannerheimintien ja koko nupunvihreän Helsingin kaupungin, me livahdimme kaksin ratikankolkkeesta sisään ovesta numero 56. Vastaan tulvi chansonien säveliä, valkeilla liinoilla peitetyissä pöydissä nyökkäsivät keltaiset ruusut. Olin Ravintola Lyonissa viimeksi 17-vuotiaana, ja kaikki oli aivan kuten silloin ennen.

Kun Hesarin Nyt-liite lokakuussa muistutti Lyonin olemassa olosta antamalla ravintolalle täydet viisi tähteä, heräsimme mekin huomaamaan, että oopperan kulmilla on nyt ruoanrakastajan kannalta tapahtumassa jotain tärkeää. Näin kauan kesti päästä taittelemaan kankainen servietti syliin, mutta odotus kannatti.

En ole koskaan, milloinkaan tai missään syönyt yhtä hyvin.

Syyskuusta lähtien puikoissa ollut uusi keittiömestarikaksikko Tuomas Vierelä ja Petri Niilola tekevät tiimeineen tässä pienessä ravintolassa ihmeitä. Ruoka on sitä luokkaa, että haltioitunutta syöjää itkettää, vapisuttaa ja naurattaa samaan aikaan. Jokainen pala, jokainen murena on puhdas, kaunis ja niin täynnä hienoja makuja, että taju meinaa lähteä.

Osaisinpa kertoa kaikesta mitä söimme, mutta sanat loppuvat kesken, raaka-aineluettelointi yksinään ei tee annoksille oikeutta. Salaisuus piilee kokonaisuuksissa, yhdistelmissä ja valmistustavoissa. Pienen sydänsimpukkakupin vaahto, kukkakaali ja keltuainen, turskan liemi, kateenkorva lisukkeineen, karitsatartar, villisuolaheinäjäätelö… Onnea on sekin, että tiedän, etten ikinä osaisi tehdä mitään vastaavaa omassa keittiössäni. Söimme taidetta, huippuunsa hiottua osaamista ja käsityötaitoa.

Viiden ruokalajin yllätysmenu, Menu Surprise, maksoi 69 euroa henkilöltä. Niin hyvin emme rahojamme olekaan aikoihin osanneet sijoittaa. Valitsemamme menu piti sisällään myös yllätyksiä keittiöstä. Tarjolla on lisäksi annoksia listalta, sekä kolmen tai kahdeksan ruokalajin menut. Viinit, ne me annoimme henkilökunnan valita ja lasilliset korostivat elämystä juuri niin kuin sopii tällä tasolla toivoa.

Ravintolassa on lisäksi hyvin viehättävä tunnelma. Rento, kuitenkin intensiivisen omistautunut, ystävällinen, silti tilaa antava. Enhän voi sitä tietää, mutta tuntui, että jokainen ravintolan väestä on sydämellään töissä. Se on se viimeinen silaus, semmoinen intohimo, joka myös maistui.

Ihmiset rakkaat, tehkää pöytävaraus Lyoniin, syökää hyvin, rakastakaa, nauttikaa elämästä. Pidetään tämä helmi hengissä!

Juu ei, en pysty nyt kirjoittamaan tästä(kään) viileän analyyttisesti, mutta tuskin te sen toivossa tätä blogia olette ennenkään lukeneet. Menkää. Vain menkää.

Ravintola Lyon
Mannerheimintie 56
Helsinki


Hauska yksityiskohta: ravintolan ”rehut” tulevat Långötorpin tilalta, siis samasta paikasta kuin meidän kesäiset vihannesboksimme. Tämän kesän ensimmäinen toimitus oli perjantaina, nyt tuijotan lumoutuneena valtavaa vihreää kulhoa. Mihin kaikkeen te hennot heinät taivuttekaan, oikeissa käsissä! Långötorpin puutarhan tuotteista olen kirjoittanut mm. täällätäällä ja täällä. Jos haluat tilata omat boksit, se onnistuu täällä.

5 Comments

  1. Oi. Loistava muistutus! Minäkin olen joskus todella nauttinut tuossa ihanassa klassisessa ja nautinnollisessa paikassa.

    • Todellakin tulimme kylläisiksi, niin vatsan kuin sydämen kohdalta.Jälkiruokien kohdalla piti jo jarrutella. Elämys kaikille aisteille.

  2. Anonyymi says

    Oooo, miksen ole käynyt täällä koskaan? Niin usein ratikalla höyrypäänä ohi huristellut, niin tuttu tuo ikkuna. En ole ymmärtänyt. Ihastellutkin varmaan ikkunaa ja nimeä, vanhaa charmia. Vaan tämä höntti hakee kokemuksia muka usein kauempaa! Viime kesänä katselin katalookia Ahvenanmaalta, mökkeja, rantoja ja auringonlaskuja…kunnes tajusin kesäpaikkamme lähirannat paljon kauniimmiksi!

    Nikadora

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.