Leave a comment

Luvussa juuri nyt

Mary Moodyn nuori perhe

Moi. Luinpa erikoisen kirjan viime yönä, (viime yönä siksi, että olen kauheassa flunssassa, kurkkua raastaa, pärskin ja niiskutan, ja herään puolen yön jälkeen hortoilemaan teekuppini kanssa alakerran sohvalle) Mary Moodyn, Au Revoir – Näkemiin.

Mary Moody on suosittu australialainen puutarhatoimittaja, joka viidenkympin korvilla painuu (karkaa, sanoo hän) Ranskaan puoleksi vuodeksi, kauas pois ison perheensä, 30-vuotisen avioliittonsa ja kiireisen työnsä luota, ottamaan aikaa itselleen. Eihän siinä mitään. Mutta siis ovatko kaikki australialaiset näin avoimia?? Jo parilla kymmenellä ensimmäisellä sivulla käydään sukkelasti läpi Mary Moodyn vanhempien railakas elämä, ja myöhemmin kirjassa Mary rupattelee perheestään, ystävistään ja itsestäänkin hyvin estottomasti. Hän syö, juo ja himoitsee ja hautaa äitinsä tähän malliin:

”Myöhemmin hautausmaalla, kun arkku oli laskettu hautaan, sen värikkäälle kannelle asetettiin varovasti hänen viimeinen puolitäysi viskilasinsa sekä puolityhjä savukeaski. Hänen hautakivenään oli kaunis keltainen risti, johon oli kaiverrettu hänen suosikkilauseensa: Eläköön vallankumous.”

En voi olla ajattelematta  Knausgårdin kohtaloa, sukulaisten tyrmistystä ja katkenneita välejä…

On kirjassa paljon (valtaosa) myös hyvin tyypillistä ulkomaalainen-hurahtaa-Etelä-Ranskaan kuvausta. Minulle se kelpaa kyllä! Ammattinsa puolesta hän tietysti suhtautuu intohimoisesti alueen kasvillisuuteen, mutta minut tempaisee mukaansa varsinkin ehtymätön sarja lounas- ja illalliskuvauksia. Hamuilen yön pimeydessä jotain syötävää.

Puolen vuoden päästä Maryn nallekarhumainen mies tulee Ranskaan noutamaan Maryään, ja he päätyvät ostamaan seudulta talon, vapaa-ajankodin. Kirjan loppu huokuu jatko-osaa, joten kurkistan verkosta mitä Marylle nyt kuuluu. Noh. Tämä ensimmäinen kirja oli Australiassa valtaisa menestys, Mary palasi Ranskan talolleen kirjoittamaan jatko-osaa (Last Tango in Toulouse), ajautui suhteeseen toulouselaisherran kanssa, kirjoitti siitä, koko liuta perheenjäseniä avautui australiaismedioissa asiasta, mies kärsi, kaikki kuohui, kihisi ja kohisi. Kolmas kirja (The Long Hot Summer) keskittyi kriisistä selviämiseen. Jossain välissä Mary suostutteli miehensä myymään perheen pitkäaikaisen kodin, ja he asettuivat ankkafarmareiksi uudelle tilalleen. Neljäs osa (Sweet SurrenderLove, Life and the Whole Damn Thing) summaa edellisten kirjojen – ja vuosien- koitokset ja kokemukset. Talk about viidenkympin villitys… Pakkohan nuo on nyt sitten lukea!
Lue lisää kirja-sarjasta täältä.

Ranskasta inspiroituneena Mary Moody on kirjoittanut myös kivan kuuloisen ruokakirjan; tässä ensimmäisessäkin osassa hehkutetun ravintolan historiasta syntyi Lunch with Madame Murat – Food of Love in a French Village. Kirjasta on tehty myös dokumentti.
Ranskalaisella ruolla on myös oma osionsa hänen kokkausfilosofiaansa laajemmin käsittelevässä teoksessaan The Long Table – My Love Affair with Food. Puutarhakirjat, joista hän oli tunnettu ennen Ranskan valloitustaan, ovat saaneet tasaisesti jatkoa myös; ne kaikki, ja yllämainitutkin, löydät täältä.

Pssssst! Mary Moodyn Ranskan talo on muuten myös vuokrattavissa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.