comments 2

Lue lapselle

Hesarissa oli eilen artikkeli ääneenlukemisesta. “Se tuottaa läheisyyttä, kun ollaan samassa taikapiirissä ja jaetaan sama kokemus”, sanoo jutussa lapsenlapsilleen lukeva Ulpu Iivari. 

Herra Kamera ja poika ovat nyt taivaltaneet puoli vuotta Taru Sormusten Herrasta -kirjan parissa. Niin kauan, että kirjaston sallima maksimimäärä uudelleenlainauksia tuli vastaan ja tiiliskivi kirja (se, missä kaikki kolme osaa ovat yhdessä) ostettiin vihdoin omaksi Hangon kirjakaupasta.

Välillä nuo kaksi istuvat alakerran sohvalla lukemassa, mutta aika usein luetaan illalla viimeiseksi sängyssä. Minä kamppailen henkisesti vieressä ja kätken korvaa tyynyyn, sillä on vaikea lukea omaa kirjaa kun luvut sekoittuvat. Heidän tarinastaan pomppaa kirjaimia tai kokonaisia sanoja minun sivuilleni. Ärtyisin, ellen niin kovasti rakastaisi heitä, muutenkin tietysti, mutta tuossa lukuhetkessä aivan erityisesti. Tunti vierähtää helposti, joskus enemmänkin.

Herra Kamera ja poika suosittelevat kirjaa kaikille seikkailuista kiinnostuneille, ei kuitenkaan kovin pienille ihmisille. Ja he pyytävät vielä sanomaan, että on hauskempaa näin päin, että elokuvia ei ole nähnyt. Nyt hahmot saa hahmottaa vapaasti omassa mielikuvituksessaan ensin.

Kuva: Vuoden 2014 joulukorttimme.

2 Comments

  1. Minä luen autossa ääneen miehelle ja joskus luen myös koirille. Väitän, että se tekee hyvää myös sille lukijalle ja toki myös kuulijalle, ikään katsomatta.

    ps. ihana joulukortti!

    • Oot ihan oikeassa! Mekin luimme aikoinaan toisillemme ääneen, Herra Kamera ja minä, ei se ole mikään lasten yksinoikeus! On ihanaa kuunnella kun toinen lukee. Se ikäänkuin hieroo tai rapsuttaa sisältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.