comments 13

Lomatalo Kreikasta?

”Tuntuuko susta, että me ollaan jotenkin uskottomia Ranskalle..?”
”Tietsä tuntuu, mä oon ajatellut tota tosi paljon!”

Vaikka Ranska onkin henkinen kotini (juuri tänä iltana minulla on hirveä ikävä Cannesiin!), on Kreikkaan muodostunut jo vakava riippuvuussuhde: ”Tää on jotenkin ihan kreisiä, ja tätä täytyy saada lisää.”

(Ja hei huomio, kun kirjoitan nyt ja täst’edes ”Kreikka”, tarkoitan useimmiten hädintuskin edes Peloponnesosta, ja sielläkin lähinnä Messeniaa ja joskus harvoin Mania, tai paikoin jopa vain Kalamataa. Enhän tietenkään tunne koko Kreikkaa.)

Asettukaamme ensin jotakuinkin kartalle.

Peloponnesos on Korintin kanavan eteläpuolelle jäävä valtava niemimaa, tavallaan siis mannerta, mutta käytännössä katsoen emämaasta irti, kevyttä kannasta lukuuonottamatta. Peloponnesos kurkottaa Joonianmereen haarautuen kolmeksi ”sormeksi”, joista Messenia kattaa kaksi. Messinia on siis Peloponnesoksen alueyksikkö, jonka pääkaupunki taas on Kalamata. Ateenasta Kalamataan ajaa noin 2,5 tunnissa. Mani taas on alueyksikkö Messeniasta itään, lyhyestä välimatkasta huolimatta hyvin erilainen, kiehtova kuin kuumaisema.

Messeniaa on verrattu jopa Toscanaan, niin rehevää ja runsasta seutu on. Kaikki kasvaa ja kukoistaa, tuntuu kuin koko alue pursuaisi hedelmiä ja vihanneksia. Runsaudensarvi, taisin syksylläkin kirjoittaa. Vehreät vuoristomaisemat ja mutkittelevien teiden käännöksissä välkkyvät merinäköalat on paikoin kauneimpia maisemia, joita olen koskaan nähnyt. Pienet, vanhanaikaiset tavernat hohtavat valkoista valoa, niin puhtaaksi kuurattuja ne ovat. Vieras saa istua edelleen matalille, kapeille punostuoleille, ja keikkua niillä miten taitaa. Samaan aikaan keskustassa on täydellisiä Pinterest-kahviloita, kauniine ja tyylikkäine miljöineen ja ihmisineen. Ja sitten BUM: rosoista, rikkinäistä, keskeneräistä, rumaakin. Tien vierustalla roskiksia ei ole tyhjennetty liian pitkään aikaan, katukissat ovat syystä pulleita ja hyvinvoivia. Hurjan, vuoden 1986 maanjäristyksen jäljet näkyvät edelleen. Vastakohdista keittyy soppaa, joka ei välttämättä herätä rakkautta ensi silmäyksellä, mutta joka pitää mielenkiintoa yllä ja hiipii lopulta hissukseen ihon alle.

Ja juuri siksi minä kehottaisin vakavasti sinua harkitsemaan lomakohteeksesi nimenomaan Kalamataa ympäristöineen. Kontrastien tähden. Vaikka osa minusta haluaisikin pitää paikan ihan vain itselläni. On suorastaan ällistyttävää, että matkailun niin läpitunkemassa maailmassa on kolkka, joka on olosuhteiltaan lähes täydellinen lomakohde, mutta ilmiselvästi jäänyt väliinputoajaksi mitä turistivirtoihin tulee. Emme lakanneet ällistelemästä asiaa.

Syynkin luulen kyllä tietäväni: vaikka Kalamatassa on jopa oma lentokenttä, jonne laskeutuu suoria lentoja eri puolilta Eurooppaa (ei kuitenkaan vielä Suomesta, me lensimme Ateenaan), valuvat matkailijat kolmen niemennokan muutamiin erityisen kauniisiin pikkukyliin. Iso ja romuluinen Kalamata saa sykkiä omin voimin, ja tuntuu tekevän sen ihan mielellään.

Kalamatassa on jotain Marseillea, ajattelin tällä kierroksella. Ennustan, että kaupunki trendaa vielä kunnolla, kunhan Peloponnesos ylipäätänsä ymmärretään mitä viehättävimmäksi matkakohteeksi. (Siis onhan jengiä näillä nurkilla toki hillunut jo noin 100 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, mutta puhun nyt turisteista, meistä…)

Kalamatan matkailullisesta neitseellisyydestä kertonee muuten mm. se, että edes yhden huippuhotellin rantabaarissa ei ollut ruokalistaa ollenkaan englanniksi, eikä asiakaspalvelu useinkaan luonnistunut muuten kuin kreikaksi tai elekielellä. Ikinä se ei kuitenkaan ollut ongelma. (Mistä pääsisimmekin näihin älyttömiin kielivaatimuksiin tässä omassa maassamme… kotiudu siinä sitten… mutta se on jo toinen stoori…)

Hei: lukijamme Tuuja lähetti kysymyksiä ja ajattelin vastata niihin näin yhteisesti kaikille. Sillä  mikäli olen viesteistänne ymmärtänyt, kesäloma Kreikassa alkoi kiinnostaa yhtä jos toistakin, ja vastauksista voi siten olla hyötyä muillekin.

(Numeroinnit ovat omiani, jotta vastauksia on helpompi seurata.)

Miten kannattaa edetä jos haluaa lomalle Kreikkaan-teema kiinnostaisi erityisesti.
(1) Missä asua edullisesti nelihenkisen perheen kanssa? Pitäisi päästä ensi kesänä matkaan seuraavin reunaehdoin: (2) Teinityttö ja äiti tykkää rannoista, (3) äiti hyvästä ruuasta, (4) teinipoika koluaa kaikki nähtävyydet, (5) aviomies viihtyy varjossa, (6) rahaa tulee olemaan niukasti ja (7) miehen krooninen sairaus tuo halun pysytellä sivistyksen (lue toimivan terveydenhoidon) lähettyvillä. Kuulisin niin mielelläni vinkkejäsi.

(1)
Jos seurasitte lokakuun matkaani, muistanette pienen kämppäni keskellä kaupunkia. Sen tyyppinen majoittuminen ei rasita kukkaroa ja sijainti kävelymatkan päässä sekä rannalta että keskustasta mahdollistaa kaikille mieleistä tekemistä. Ja edullisuudenkin kannalta Kalamata on hyvä vaihtoehto, ne tunnetut pikkukylät ovat kalliimpia. Perheen kanssa, ja pidemmäksi aikaa matkatessa kannattaa siis vuokrata talo tai asunto. Airbnb antaa hyvin vaihtoehtoja, ja Booking.com tuntui olevan käytetty ilmoituskanava myös.

Kalamatassa on toki hotellejakin, oikein hienoista vähän vähemmän hienoihin. Välillä katselin kaihoisasti upeita uima-allasalueita rantabulevardin aitojen yli, mutta toisaalta, kuka haluaa uida altaassa, kun vieressä on jumalainen thalatta!

Jostain syystä useimmat vuokrattavat talot ja asunnot (ja olen selaillut ne kaikki!) ovat aikalailla karuja sisustukseltaan. Mitään klassista Kreikka-lookkia on ihan turha hakea. Tyyli on joko tylsää Ikeaa tai vähän höpsähtänyttä kreikkalaista mummoa. Vähän kauemmaksi mentäessä (ja jos nostaa hakuehtojen ylähintaa…) löytyy jumalaisen kauniita majataloja, niitä pyöreistä kivistä tehtyjä, kirjoitusparvekkeineen, mutta minkäs teet, kun et haluaisi asua kaukana Kalamatasta? (Koska ravintolat! Tori! Rannat! Meininki! ENNEN KAIKKEA MEININKI!)

Meidän tämän kesän asuntomme oli samaisen vuokaemännän, jonka keskustakämpässä majailin lokakuun. Nyt asuimme rantabulevardin päässä, rauhallisella omakotialueella rinteessä, oliivilehdossa. Asuntomme oli emäntäperheen suuren talon kivijalassa, omalla piha-alueella ja omalla sisäänkäynnillä. Asunto oli supersiisti, hiljainen, perushyvä. Ei mikään silmäkarkki, mutta puutarha oli ihana. Saimme hyvän diilin, tuttuuden vuoksi ja senkin tähden, että olimme ensimmäiset testiasiakkaat, ennen kuin asunto laitettiin Airbnb’hen. Meillä kävi siivooja kerran viikossa, siivoamassa ja vaihtamassa lakanat, siitä maksoimme pientä extraa, muistaakseni 20 euroa/viikko. Kuten aikaisemmin kerroinkin, bonuksena juuri tuolla asuessa oli ehtymätön vihannes- ja hedelmäkuormien kuljetus oven taakse! Myös kananmunia, oliiviöljyä, jogurttia ja tsipouroa (jota juodaan näillä nurkilla ahkerammin kuin ouzoa) ilmestyi puutarhapöydälle harva se päivä. Me myös kävimme ulkona syömässä yhdessä muutamankin kerran, ja lähes käsirysyksi yltyneistä laskunmaksukamppailuista huolimatta emme saaneet ikinä edes koskea laskuun. Minusta tuntuu, että tulimme lopulta maksamaan heille enemmän kuin maksoimme vuokraa!

Vuokra-asunto tai hotelli kannattaa varata ajoissa, ja pidemmissä vuokra-ajoissa hinnasta saanee monessa kohteessa helposti neuvoteltua sopivan. Moni ottaa mielellään yhden varman vuokralaisen kuukaudeksi, ja varsinkin off season -aikaan. Sillä niin hassulta kuin se meikäläisittäin kuulostaakin, kesäkuu on loistava aika matkustaa: lämpötila on jo erittäin kesäinen, aurinkoiset päivät taattuja, mutta sesonki ei ole vielä lähimainkaan käynnissä, joten (majoitus)hinnat ovat alhaisempia. Elo on erittäin kreikkalaista. Vaikka sanonkin, ettei Kalamatassa ole turistin turistia, niin tietenkin sielläkin JOKUNEN on, ja elokuussa kuulemma ihan hulinaksi asti. (Elokuu on i h a n eri asia, sanoi Kantoina-ravintolan mieskin, pyöritellen päätään. Ja kehotti matkustamaan Kalamataan melkein milloin tahansa muulloin.)

Kalamatasta suunnataan sitten omien voimavarojen (ja varojen) mukaan päiväretkille, tai yöksi tai pariksi johonkin ihanaan majapaikkaan. Tätä me teimme aivan liian vähän, ensi kerralla ahkerammin! Tulossa pari vinkkiä paikoista, joissa kävimme ja pari, jotka jäivät ensi kertaan.

(2)
Teinitytölle ja äidille Kalamatassa riittää rantoja! Minusta rantasysteemeissä parasta on se, että ravintoloiden ja rantabaarien rantatuolit saa ostaa käyttöönsä vaikka koko päiväksi yhdellä juomalla. (Toki lisääkin saa tilata, mutta se yksikin riittää takaamaan paikan auringossa.) Tuorepuristettu appelsiinimehu, jääkahvi, kenties limonaadi, ja sitten pitkäkseen. Toinen huippujuttu Kalamatan rannoilla (ja muutenkin) on turvallisuus. Laukut uskaltaa jättää aurinkotuolille uimareissun ajaksi, eikä meitä viety autostakaan koskaan mitään vaikka eräs (ei sanota nyt nimiä, mutta Parkkonen) jätti useammankin kerran ikkunat apposen ammolleen. Myös lasten uskalsi epäröimättä antaa kulkea keskenään, jopa teinityttöjen 🙂

Minä en ole rantaihminen ollenkaan, mutta tuolla minusta sikisi sellainen. Ensinnäkin, koska KAIKKI ovat rannoilla, elämä on siellä. Siellä sinäkin tahdot olla! Aamuisin mummojen ja pappojen uimarinkien ulkopuolella, kuuloetäisyydellä (sillä kuunteleminen on hauskaa, vaikkei mitään ymmärtäisikään), iltapäivällä lapsiperheiden ja töistä pääsevien hälyisissä porukoissa, ja loppuillasta siellä on koko kaupunki.

Nyt kun ajattelen taaksepäin, tiedän mitä ikävöin eniten. Lämpöisiä iltoja. Iltoja, jolloin iho hehkui vielä auringonvaloa sisältä ulospäin, joka puolella soi kitara ja tuoksui ruoka. Kello kävi yhtätoista, kahtatoista, yhtä, ja yhä vain perheet istuivat rannoille raahattujen ja katettujen pöytien ääressä, lapset juoksivat ostamaan vielä yhdet maissintähkät rantabulevardin katukauppiaalta…

(3)
Niin, hyvää ruokaa… ah! Kuinka paljon minulla on merkkejä käytettävissäni? Ruokapaikoista aion kirjoitella vielä erikseen, mutta Kalamatassa tuntui, että söitpä melkein missä vain (missä oli paljon ihmisiä), söit hyvin. Ja joka päivä kreikkalaista salaattia, haha!

Alueella saa nauttia yhdestä Kreikan parhaista keittiöistä. Kalamatan kaupungissa syö paremmin ja edullisemmin kuin turistien kansoittamilla pittoreskeimmilla paikkakunnilla. Ateenalaiset sen jo tietävätkin, ja laskettelevat moottoritietä pitkin kätevästi viikonlopun, juhlapyhien tai kesäloman viettoon tähän rentoon ja herkulliseen rantakaupunkiin. ja ateenalainen jos kuka osaa vaatia ruoaltaan tasoa, ravintoloitsijat saavat olla varpaillaan!

Ruokahan on totuuden nimessä tosi simppeliä, se ei ole haute cuisinea, vaan yksinkertaista ja tietyllä tavalla yksitoikkoistakin, elleivät raaka-aineet olisi niin ihania. Kuinka kukaan koskaan voisi kyllästyä auringon kypsyttämään tomaattiin, vuorenrinteiltä kerättyihin yrtteihin, sitruunan mehuun?

(4)
Nähtävyyksienjanoisen teinipojan kohdalla sormi menee suuhun hetkeksi. Itse Kalamatassa ei ole niin hirveästi varsinaisia nähtävyyksiä, nähtävää kylläkin. Kansallispukumuseo on hienoin näkemäni museo hetkeen, mutta kiinnostaako se teinipoikaa? Entä kirkot? Linnanraunioilta on upeat näkymät yli kaupungin. Antiikin aika varmaankin kiinnostaa. Kalamatan lähistöllä (tosin aina ajomatkan päässä) on paljon historiallisesti merkittäviä kohteita kuten muinainen Messinia, Nestorin palatsi, Mystras, Olympia… ja valtavasti tutustumisen arvoisia pieniä kyliä ja kaupunkeja omine nähtävyyksineen. Meidän nuorten suosikki oli silti vierailu vesiputouksilla ja uiminen kirkkaissa vuoristopuroissa.

(5)
Varjossa viihtyvälle aviomiehelle tiedoksi, että Kreikassa varjossa viihtyvät kaikki. Viisasta onkin. Ilmasto on sellainen, ettei kukaan halua syödä auringonpaahteessa, ravintoloissa on aina varjot tai katokset tai vähintään tuolit suuren puun alla. Rannoilla jokaiselle aurinkotuoliparille on oma aurinkovarjonsa.

(6)
Jos rahaa on niukasti, sillä saa harvassa paikassa niin paljon lystiä irti kuin Kreikassa. No matka tietysti itsessään maksaa; lentoliput, asunto, auto.

Lentoliput kannattaa ostaa Ateenaan. Ne eivät maksa maltaita, sillä vaihtoehtoja on monia. Ihan aina ei suoria lentoja ole helppo löytää, mutta yhdellä vaihdolla nyt ainakin hintahaarukan saa kohdilleen.

Ilman autoa (ilmastoitua autoa, tästä ei kannata tinkiä!)  ja auton suomia retkiä matka jää puolitiehen, vaikka Ateenasta pääseekin bussilla muutamassa tunnissa Kalamataan ja Kalamatassa (mikäli majoitus on keskustassa) pärjää vallan hyvin autotta.

(Meillä kävi uskomattoman ihana tuuri autonvuokrausfirman kanssa. Koska isot auronvuokrausfirmat kokivat ongelmaksi yli kuukauden vuokra-aikamme, eikä asiakapalveluhalukkuutta tuntunut oikein löytyvän, nappasin melko summanmutikassa paikallisen toimiston netistä. Ja kaikki sujui täydellisesti! Meitä oltiin sovittuun aikaan iloisesti vastassa lentokentällä Ateenassa nimikyltin kanssa, pääsimme suoraan autoon ja matkaan. Samoin auton luovutettiin lähtiessä lentokentän ovien edessä, ilman jonotuksia, ilman hässäkkää. Hintakin oli edullisempi kuin muualla, asiakapalvelu ystävällistä ja joustavaa. Voin lämpimästi suositella My Car Rentalsia, sanokaa omistajalle, Denialle terveisiä. Meistä tuli niin hyvät ystävät, että hän tuli miehensä kanssa itse vastaanottamaan auton kun lähdimme takaisin Suomeen, vain tavatakseen, ja halatakseen!)

Mutta halvinta on silti syöminen. Ruokailla voi ah, niin edullisesti, viinikannu maksaa pari-kolme euroa, ja turkoosissa, lämpöisessä meressä uiminen on ilmaista lystiä. Ympärillä koko maailmanhistoria, tuhatvuotiset oliivipuut, viisaat, mustapukuiset mummot, kiiltäväkylkiset munakoisot, tiukkuvat fetajuustokiekot ja kaskaiden iltasoitto, voiko ihminen enempää toivoa…

(7)
Mitä tulee terveydenhoitoon, niin siltäkin kannalta isompi kaupunki, kuten Kalamata, on pieniä, uinuvia kyliä turvallisempi. Tai ainakin lääkäreitä on enemmän! Minä ainakin uskaltaisin huoletta heittäytyä kreikkalaisen yksityislääkärin käsivarsille, sillä eikö Hippokrates ja koko länsimainen lääketiede olekin kotoisin Kreikasta? Uskoisin teidän olevan erittäin hyvissä käsissä.

Koska tämä juttu on jo rönsynnyt yli äyräidensä, niin pistetään vielä kaupan päälle

Parkkosen Kalamata Top 5:

”Meri, aamu-uinnit kahdestaan, ilta-uinnit lasten kanssa…

Aitous

Turvallisuus

Ulkona syömisen edullisuus

Ihmiset, vieraanvaraisuus
.
.
.
Kauniit maisemat (psst, Parkkonen, tarvitaan vain viisi…)

Vuoret, joo vuoret! (…riittää, kiitos…)

Kilipukit (Kilipukit??? Please…)”

Katso: Daphnen vanavedessä, Yle Areena.
”Lasse Pöysti ja Ralf Långbacka purjehtivat Kreikan saaristossa purjelaiva Daphnen reittiä seuraillen. Matkalla he palauttavat mieleensä Göran Schildtin ajatuksia ja tapaavat hänet Leroksessa.”

Tätäkään postausta ei tarjoa Kalamatan matkailutoimisto tai mikään muukaan taho, ihan itsekseni ja omin voimin saan maksella ja matkustella. Ja siitä kirjoittaa.

Haluatko lisää? Klikkaa itsesi Kreikka-tägin alle, kas näin.

13 Comments

  1. Tuuja says

    Voi kiitos tuhannesti! Ihanaa yölukemista tuo juttusi. Saatan vielä kysellä jotakin, mutta ihanan kattavasti kuvailit paikan luonnetta. Jotain Kalamatassa tuntuu (vanhalle Provance-friikille) houkuttelevalta. Mutkattomuus? Päivällä jo selailinkin Airbnb:n sivuja. Jään odottelemaan jatkokertomuksia….

    • Anna says

      Kysele vain! Itsekin jo huomaan monen asian unohtuneen tästä postauksesta, mutta lisääkin on kyllä tulossa. Ja ehdottomasti on Messeniassa Provencea: viinialueitakin molemmat! Semmoinen ranskalainen ranskalainen charmi puuttuu, mutta sen tilalla on muita plussia. Kuten mainitsemasi mutkattomuus. ”rento” olisi hedottomasti sana jolla kuvailisin Kalamataa ja kreikkalaista lomailua. Edes ruoka-ajoista ei tarvinnut välittää (kuten Ranskassa).

  2. Terhi says

    Kiitos Anna, liityin nyt facessa Kreikka-ryhmään tämän blogipostauksen seurauksena ja valokuvat kutsuvat lähtemään…Nuorena harrastimme saarihyppelyä, pienillä laivoilla,autolautoilla.Joka satamassa oli mustiin pukeutuneita mummoja Bed&breakfast kyltteineen ja summassa valitsimme jonkun ,koska mitään ennakkotietoa majoituksesta emme saaneet kuin kreikaksi eikä kielitaitomme riittäneet, toisin kun nyt:Annat kreikkaa puhuvan jutella iPadin käännösohjelmalle ja se hetken päästä se höpöttää kaiken englanniksi.Nyt-”muutamia vuosia myöhemmin” (hehheh), ei jaksa ahnehtia Kreikkaa paikasta toiseen.Siksi:On tosi kiva, että jaat kokemuksesi juuri tästä paikasta.Aitoa Kreikkaa on siis vielä jäljellä!Palavasti haluan lukea lisää.

    • Anna says

      Tuo saarihyppely on kiinnostanut minua aina, mutten ole koskaan saanut toteutettua. Kuulostaa ihanalta. Minulla on juurikin paha tapa ahnehtia, joten joudun melkein väkipakolla pitämään itseni paikoillaan taatakseni edes jonkunlaisen levon lomillani. Siihen Kalamata oli hyvä: juuri sopivasti tekemistä ja kokemista ihan siinä jalkojen juuressa, ja aina nähtävää pienille retkille. Ei kuitenkaan liikaa. Lisää tulossa!

  3. Nina Sola-Galiero says

    Ihanaa Anna, niin ihanaa! Kreikka on aina ollut mun ehdoton suosikki Välimerellä ja nyt kyllä voisin ottaa seuraavan lennon, pakata perheen&koiran mukaan ja lähteä pitämään majataloa tuonne vaikka heti ensi viikolla.

    Tuo rosoisuus, kauneuden, hyvin hoidetun ja hyvin hoitamattoman, historian ja uuden vuoropuhelu ja kerroksellisuus on kyllä niin rikkaus. Meidän kotinurkilla Italiassa Nettunossa on jotain tuota samaa, mutta siellä on jo eletty ja nyt utelias mieli halajaa uutta… niin kaipaan Välimeren tuoksua, valoa ja lämpöä.

    • Anna says

      Nina, tykkäisit! Luulen, ettei sentään niin kaunista kuin Nettunossa, mutta fiilistä, aitoutta, rentoutta, hyvää ruokaa ja lämpöä nyt ainakin! Ihana paikka1

  4. Vaikka olen seuraillut instafeediäsi jo tovin, tämä on ensimmäinen kerta kun klikkasin itseni blogiin. Mikä aarre täällä odottikaan! Ensin kehut kirjoitustaidostasi (ihanaa lukea loogisesti etenevää, luontevasti polveilevaa ja virheetöntä tekstiä!) ja sitten aiheeseen (Kreikka!!). Olen nähnyt Kreikan vain mereltä käsin, purjeveneen kannelta. Majoittunut satama-altaisiin ja ankkuroinut luonnonlahtien poukamiin. Tuijotellut uskomatonta tähtitaivasta keskellä Välimerta ja ihastellut valkoiseksi kalkittuja pikkukyliä, joihin turistit eivät vielä ole löytäneet. Kreikka ja purjehdus ovat olleet erottamaton pari. Jos joskus olen haaveillut kokonaisen huvilan tai talon vuokraamisesta, se on unelmissani sijoittunut aina Italiaan. Tämän luettuani, näenkin sieluni silmin meidät Kreikassa ja ihmettelen miksi en ole tajunnut tätä aiemmin! Edullisempi hintataso, maailman maistuvin keittiö, pikkukivirannat, retsina, kreikkalainen salaatti ja aurinko. Okei, kieli on aika hankala, mutta kiitoksella ja hyvän päivän toivotuksella pääsee jo pitkälle. Olen myyty. Kiitos.

    • Anna says

      Pia, ihanaa että kommentoit, sukelsin heti blogiisi. Mehän olemme lähes sielunsiskoja: matkat, hyvä ruoka, kirjat! Ah!
      Kiitos kommentistasi muutenkin, lämmitti sydäntä. Suosittelen ehdottomasti Kreikkaa. Ja jos yhtään lohduttaa, Peloponnesoksessa, Messeniassa, ei ole ikinä retsinaa tarjolla, hah! Viinit olivat pääsääntöisesti hyviä, jopa ne kylmäkylkisissä kuparikannuissa pöytään kannetut talon viinit. Mineraalisia, särmiä, soivat kuin viulunkieli kitalaessa. Ranskalaiset ostivat suuren viiniruton aikaan kaikki rypäleet omiin tarpeisiinsa nimenomaan Messeniasta, ja sillä Messenia rikastuikin pitkäksi aikaa. Eli jos ranskalainen viininviljelijä ne hyväksyy, niin… 🙂
      Kielikin aukeaa pikkuhiljaa, yhtäkkiä katukyltit rupesivat puhumaan ja sain kiinni sanan päästä sieltä täältä. Kirjaimet kääntyivät ihan oikeiksi kirjaimiksi. Anna palaa Pia!

  5. Oi oi! Ihana juttu. Rakastan näitä jutustelujasi. Tuossa paikassa täytyy olla taikaa.

  6. Kivaa lukemista. Tiedän että rakastat (samoin kuin minä) Ranskaa ja olinkin yllättynyt kun päädyit seikkailuissasi muualle. Itse välillä mietin voinko ”pettää” ranskanrakkauttani lähtemällä vaikka Portugaliin. Kiitos tekstistä ja ajatuksista.

    • Anna says

      Se olikin vaikeaa! Mutta vapauttavaa, loppujen lopuksi. Varsinkin sen tajuaminen, että Ranskakin pysyy paikoillaan, vaikka minä liihottelisin välillä muissa maisemissa 🙂 Toivottavasti kuitenkin pian taas Pariisiin, Cannesiin, Biarritzin liepeille, Lyoniin, jonnekin Bretagnen seuduille… ja Bordeaux, haluan ehdottomasti käydä Bordeaux’ssa!

  7. Pingback: Matkasuunnitelmia ja -haaveita vuodelle 2018 | Lyhyenä hetkenä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.