comments 16

Like a fairytale

Lähdemme ensi viikolla taas Etelä-Ranskaan. En voisi olla asiasta onnellisempi, eikä ajoitus voisi olla sopivampi. Olemme olleet nyt samoissa maisemissa ihanan joulunajan, keväisen, kukkasia pullistelevan viikon huhtikuussa ja nyt näemme leudon lokakuun lopun, siis syksyn. Syysloma Rivieralla. Olemme onnekkaita kuin mitkäkin muuminroikaleet.

Hurjat vesimassat vyöryivät meillekin niin tutuille kujille vain pari viikkoa sitten, kun järisyttävien kaatosateiden syöksemät tulvat iskivät rannikkokaupunkeihin. Katsoin jokaista uutiskuvaa pitkään, klikkasin videot auki, vaikken olisi tahtonut ja hengittelin vaivalloisesti. Laitoin pari sähköpostia, kaikki hyvin. En tiedä miten elämä siellä on asettunut uomiinsa suurienkin menetysten jälkeen, kohta sen näemme. Meidän talomme (meidänpä hyvinkin… siis ystäviemme talo) kukkuloilla säästyi vahingoilta, vesi valui alas Cannesiin.

Niin, Cannesin rinteille, Mougins-nimiseen kylään, huvilaan jonka portin pielessä lukee Villa Le Menestrel, sinne me taas raahamme nyssykkämme ja pussukkamme. Haaveilen aina tyylikkäästä matkustamisesta, puuteriselta parfyymiltä tuoksuvasta silkkipuserosta, pehmeistä mokkasiineista, päiväpeiton kokoisista kashmirhuiveista ja kiiltävästä, kevyesti pakatusta matkalaukusta, mutta jostain syystä tupsahdan milloin minnekin kuin tarujen noita luudallaan, mustissani, kuumissani, kantamuksineni. Mutta sitten olen siellä, solahdan kaftaaniin, potkaisen kengät jaloistani ja laulelen Herra Kameran kiusaksi jokaiselta parvekkeelta pienen ilolaulun.

Meillä on viikko aikaa ahnehtia taas taiteilijakoteja, taidenäyttelyitä, museoita ja taiteenlajeista rakkainta: keittotaitoa, art de cuisine. Kuvavihjeen kalapöytä oli ravintolasta Astoux & Brun, sinne ainakin heti ensimmäisenä iltana, se oli lastenkin toive (kuulemma parhaat simpukat à la crème). Ja siitä sitten… niin, saa nähdä noudattammeko Le Capitainen neuvoja vai mistä lie löydämme itsemme. Sen ainakin tiedän, että juttuja seuraa, te poloiset matkakuvien anonyymit uhrit. Tunnen itseni ihan joksikin ärsyttäväksi serkuksi diaprojektorin vallankahvassa. Onneksi on edes lukijamme Terhi M., joka on väittänyt matkatarinoistamme nauttivansa ja niitä kaipaavansa!

You hear people saying, “Oh I’m so tired, I’ve had enough of Cannes.” How can you have enough of Cannes? It’s just the best place to be, like a fairytale. 
– Marjane Satrapi

Mutta ensi viikkoon on vielä aikaa. Pysykää kanavalla.

Lue lisää: Juttuja näistä maisemista edellisiltä reissuilta löytyy roppakaupalla tägin “Villa Le Menestrel” alta. Ja hei, joulu 2015 on kuulemma vielä vapaana jollekin ihanalle perheelle tai vaikka koko suvulle, kaikkine herkkuineen, luistinratoineen, joululauluineen ja silti ulkona nautittavine aurinkoisine lounaineen! Ah!

16 Comments

  1. Ihanaa, että pääsette sinne! Odotan jo kuvia ja tekstejä. Ainakin sata juttua saisi tulla, niin olisi helpompi hengittää! Hyvää matkaa 🙂

    • Sataan juttuun tähdätään, vaikkakin olen tällä matkalla luvannut itselleni myös ihan vain istuskella katukahviloissa kaiken kiitämisen sijasta 🙂

  2. Kiitän minäkin jo etukäteen persoonallisista jutuista ja ihanista laadukkaista kuvista, olen seurannut antaumuksella jo pitkään teidän perheen arkea ja juhlaa. Lämmin halaus myös Hankolasta ja hyvää matkaa.

  3. No nythän tämä menee jo yli ymmärryksen painan vain kerran julkaise nappia ja heti kirjoitus tulee moninkertaisena julkaistaessa en uskonut olevani näin uunokalle, ryhdyn ottamaan tästä selvää, anteeksi vielä kerran.

    • Ei haittaa Pirjo, mistä näistä tietää, hassuista kommenttibokseista! Voin poistaa ylimääräiset, joten ei huolta. Olen tosi iloinen kun kommentoit, toivottavasti et tästä säikähtänyt ja jätä hyvin alkanutta keskusteluyhetyttämme! Halaus sinullekin!

  4. Voi että, olisin kateellinen ellen olisi yhtä aikaa niin iloinen puolestanne! Vaikka tää lokakuu on ollut täällä Suomessakin ainakin säiden puolesta ihan mukava, niin kyllähän sen Rivieraan vaihtaisin… Ihania ruoka- ja muita juttuja odotellessa, hyvää matkaa teille!

    • Kiitos, minusta on kyllä taivaallisen ihanaa lähteä, muistikirja on taas täynnä paikkoja, joita haluan nähdä, ravintoloita, joissa haluan syödä, asioita, joita haluan kokea. Ihana lokakuu totta tosiaan kyllä täälläkin, mutta pienen ranskankielikylvyn tarvitsen silti! Kiitos matkatoivotuksista!

  5. Hei, juuri sieltä olemme tänään perheemme kanssa palanneet Suomeen. Ai, miten löysimme Villan? No tietysti sun blogin kautta 🙂 Kiitos Anna vinkistä, Le Menestrel on todella ihana paikka, douze points!

    • Oikeasti??! Kuinka hauskaa! Ja huh, onneksi piditte, suositteleminen on aina niin pelottavaa, vaikka villan kohdalla voi ollakin aika varma muidenkin viihtymisestä 🙂 Oliko vielä lämmintä? Me hyppäämme matkaan siis ylihuomenna tiistaina, tuskin maltan odottaa. Kiitos kun viestittelit!

    • Mais oui! Ja lämmintä oli, ainakin kun aurinko paistoi. Pukeutumistyylit kaduilla vähän hymyilytti, kun oli niin laidasta laitaan: oli hihaton toppi/shortsit komboja (les Scandinaves) ja sitten musta untuvatakki/kaksimetrinen villahuivi (les Francaises). Neuvoisin kyllä ottamaan jotain lämmintä mukaan, ei pelkästään kamuflaasin takia. Illat voivat jo olla aika kylmiä. Ihanaa matkaa, laita niitä kuvia tulemaan!

    • Viveka, säät suosivat meilläkin, köllimme altaalla ja yksi kävi meressäkin. Päivät lämpöisiä, illat viileitä, kaulaliinaa myöten tulivat ylimääräiset kerrokset tarpeeseen. Kuvia ja juttuja tulossa, pysy kanavalla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.