comments 14

Liisa ihmemaassa

Sanoinko jo, että elän toista murrosikää? Ei, ei tämä ehkä olekaan murrosikää, tämä on mitä luultavimmin uhmaikä. Kyseenalaistan yhtäkkiä kaiken.

Kehotin uuden vuoden koosteessani teitä (mutta ennen kaikkea itseäni) myös olemaan rimpuilematta. Silti jatkoin rimpuilemista ennen kuin muste oli ehtinyt kehotuksesta kuivua. Luulen, että uhmaiän lisäksi syynä rimpuiluun voisi yhtenä syynä olla se, että ensimmäinen lapseni, vasta kapaloista kuoriutunut, vaaleanpunainen, nukkapäinen vauva on parin viikon kuluttua aikuinen.

… ja jos hän on aikuinen, niin mikäs helvetti minä sitten olen?

Blogikin täyttää ihan kohta viisi vuotta. Blogillekin se on jo jonkunlainen etappi, täysi ikä. Me molemmat haemme nyt suuntaa, blogini ja minä. Kavahdamme seisovaa vettä, johon olemme unohtuneet seisomaan. On tullut tarve saavuttaa jotakin. Mutta epäilemme; emmekö osaa vai emmekö uskalla? Niin se usein on, tammikuussa, niukassa valossa. Ei siis heittäydytä liian dramaattisiksi, vaikka se luonteenomaista olisikin, meille molemmille, blogilleni ja minulle.

Siitä tyttösestä sen sijaan, melkein aikuisesta, on kasvanut silmieni alla ja silti kuin salaa (kuin simpukan kohinasta) valtavan viisas ja hyvä ihminen. Oikea helmi. Kun katselen häntä ja hänen yhtä lailla täyspäisiä sisaruksiaan ruokapöydän ympärillä, melkein unohdan rimpuilla. Niin lumoutunut omasta osuudestani heidän maailmaan saattamisesta olen!

Kyllä, paranevat vain, nämä seuraavat painokset.

Lue lisää: Ota ruorista kiinni Anna.

14 Comments

  1. Eikös ole samalla ihanaa että kauhistuttavaa kun lapset aikuistuvat. Onneksi ne ovat parhaassa tapauksessa fiksuimmat kuin vanhemmat… 😉

  2. Anonyymi says

    Oletko koskaan -ihan yllättäen- ihmetellyt, keitä nämä lapset ovat -omianiko, minusta tulleita?
    Herra jumala, olen saanut jotain aikaan elämässäni!!
    Kaikesta muusta viis!

    Nikadora

    • Samoin ajattelen, että jos ei mitään muuta minusta jää, niin nuo upeat olennot kuitenkin, ja se on maailmalle kyllä siunaus! 😀

  3. Lasten aikuistumisessa on sellainen erinomainen puoli, että joskus (eivät varmaan ihan pian mutta kuitenkin…) tekevät meistä isovanhempia. Jos olisin tiennyt, kuinka ihana lapsenlapsi voi olla, olisin tehnyt hänet ensin! Jos lapsemme ovat fiksumpia kuin me, lapsenlapset ovat vieläkin fiksumpia.
    Isäni sanoi elävänsä jatkuvaa murros- ja uhmaikää. Hän eli 92-vuotiaaksi ja kiukutteli vielä kuolinvuoteellaan. Hän oli oma, IHANA itsensä loppuun asti. Lapseni muistelevat suuresti kunnioittamaansa vaaria suurella lämmöllä. Siinä on tavoitetta, ei siinä, että meistä tulee lällyjä, jotka askartelevat vessapaperirullista lampaita, hyasintteja, enkeleitä jne. Jos joudun sellaiseen, varmasti puren (elleivät poista hampaita)!
    Rimpuillaan ja eletään loppuun asti täysillä!

    • Jee, rimpuillaan! Ärsyttää kaikki jutut semmoisista helvetin hyväntuulisista vanhuksista, ihmisarvo se on kiukkuisillakin!

  4. Anonyymi says

    Paikallislehdessä oli niin hauska kolumni, että tämä on pakko jakaa. Huomaa, että kirjoittaja itsekin on huumorintajuinen mies ÷)
    Otteita kolumnista 《 Miestä voi käyttää monin tavoin 》

    Miehen käyttömahdollisuudet ovat lisääntyneet huomattavasti viimevuosina.
    Koska epätietoisuus miehen tarpeellisuudesta näyttää kasvaneen, on syytä valaista, kuinka
    saat hänestä kaiken ilon irti.
    Jos otat miehen asumaan luoksesi, anna hänen aluksi tutustua rauhassa uuteen ympäristöönsä. Mies tarvitsee aikaa asettumiseen. Moni mies ei tosin asetu aloilleen edes vuosien totuttelun jälkeen.
    Monikäyttöistä miestä voit käyttää ainakin siivousapuna. Aluksi voit antaa helppoja tehtäviä kuten mattojen tamppaamista. Töiden haasteellisuutta kannataa lisätä pikkuhiljaa.
    Mies on jostain lukenut, että hänen siivoamisensa nostaa vetovoimaisuutta naisen silmissä.
    Koskettelu on keskeinen osa kanssakäymistä. Erilaista näpelöintiä ja hipelöintiäon hyvä kokeilla miehen kanssa aluksi noin viiden minuutin ajan.
    Mikäli häiriökäyttäytymistä ei ilmene, voit jatkaa miehen seurassa lämminhenkistä koskettelua vielä tuokion verran.
    Hyvin koulutetun miehen voit päästää huoletta ulos lajitovereidensa seurassa.
    Mies palaa useimmiten kotiin, joko rahojen tai voimien loputtua.
    Jos miestä ei kuulu takaisin kolmen päivän kuluessa, niin hän on tuskin luottamuksesi arvoinen ja saa mennä menojaan.
    Miehen ja koiran rapsuttelu onnistuu myös samanaikaisesti, esimerkiksi katsoessasi televisiota.
    Mies tarvitsee päivittäin vain hieman seuraa ja ravintoa.
    Näillä eväillä hänestä on sinulle iloa vielä moneksi vuodeksi.

    Nikadora

    • Ajankohtaista, nythän on taas niin tapetilla tämä nais-mieskeskustelu, kuka pomottaa ketä…

  5. Anonyymi says

    Janacekin sanoin: "-Voi Karhu, pikku tiikeri sanoi, eikö elämä olekin hirveän ihanaa!"

    Meillä kanssa esikoinen täysi-ikäistyy tänä vuonna. Onhan se hurjaa. Ihan just oli rääpäle Apollonkadulla ja pakkanen paukkui ja Töölönlahtea kiertäessä pelotti, että jäätyykö se parka vaunuun.

    Sitten asiaan, mitäs sä niinku haluaisit saavuttaa? Voitasko me jotenkin auttaa sua? Oikeasti. Ainakin minulle olet antanut niin paljon hyvää mieltä, ajateltavaa, toveruutta, että mielelläni antaisin vastavuoroisesti sulle jotain. Haluaisitko ruveta Suomen Amanda Palmeriksi? Voisin mielelläni maksaa jotain siitä ilosta, että saan lukea tätä blogia (ja mielummin mä maksaisin ihan vaan siitä, että saan lukea sun juttuja ja aivoituksia sen sijaan, että täällä rupeis pyörimään jotain "kaupallisia yhteistöitä"). Tai voit tulla meille couchsurfaamaan. No, en ehkä haluais, että riipaisisit ittes nakuksi ja mun pitäis ruveta sitten piirtelemään. (Googlaa Amanda Palmerin TED Talk, jos et pääse kärryille…)

    Loppuun ehkä vielä Mauno Koiviston osuva elämänviisaus: "Kyllä se siitä".

    Belgian Lempi

    • Hirveän ihana on tosi hyvin sanottu.

      Ja oletpa aika uskomattoman hyvä tyyppi. Kiitos sanoistasi. Kiitos Amanda Palmerista. On vain ajan kysymys milloin ilmestyn ovellesi. Ja silloin: Catch me Lempi!!!!! (Ja pidä värikynät käden ulottuvilla!)

  6. Ennen kuin lähdet Belgian Lemmen alastonmalliksi niin miten olisi Teesalonki viikonloppua Hangossa? Esim CHC:n joku luova työperjantai jotenkin hyödyntäen? Ja hei onhan sulla muuten samat nimikirjaimet Amanda Palmerin kanssa!

    • Mä todella todella haluaisin Teesalongin Hankoon. Kerro mulle mitä se vaatisi ja miten edetään. Nyt toteutetaan tämä!! T: AP

  7. Sovittu! Tapaan Minnan maanantaina ja saan häneltä pari ehdotusta ajankohdasta + vähän muuta, lähetän sulle vähän ehdotuksia ensi viikolla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.