comments 8

Lemmenloma

Olemme lähdössä reilun vuorokauden mittaiselle lemmenlomalle.

Kivaa! ajattelette te. Kääk, ajattelen minä.

Teen lähtöä monta päivää. Ohjeistan lapsia, valmistelen taloa, tyhjennän jääkaapin, täytän sen. Pesen pyykkikorin tyhjäksi ja kerron keskimmäiselle, että jos kuolen yllättäen, minulla on kolme timanttia säilössä yhdessä koruliikkeessä. Kipaset ne sitten sieltä!

Sen jälkeen alan hermoilla vaatteista. Siis joo, mulla on todellakin KAKSI Marimekon mekkoa, mutta ei silti mitään päälle pantavaa. Unohdin mekko-ostosten aikaan (kesä) kaikki muut vuodenajat. Kreikan värittämät säärenpallurani eivät enää olekaan kullanruskeat, ja sukkahousut taas – no, ahdistavat.

Levitän matkalaukun lattialle paria päivää ennen, ehdin vain hädin tuskin tehdä töitä. Mitkä kaikista mustista vaatteistani sopivat yhteen? Eivät mitkään. Piinaan ystävieni työpäiviä vaatekriiseilläni. Haluan yhtäkkiä (tai yhtäkkiä ja yhtäkkiä, Ira lietsoo mua) kukkaisen, liehuvahelmaisen hameen ja vaaleanpunaisen puseron. Löydänkin paikallisesta vaateliikkeestä vaaleanpunaisen puseron, näytän siinä jouluporsaalta. Haluan sittenkin vain Guccin käsilaukun ja uudet nilkkurit.

Lähtöaamuna meikkaan liikaa ja säädän hiuksia liikaa. Puen, riisun, puen ja riisun, ja laitan lopulta päälle ne ensimmäiset vaatteet. Likaisen paidan, villatakin ja farkut. Onneksi sentään kenkäni ovat hopeakimalteiset. Lisään asuun verkkosukat, sotken hiukset. Olen angstinen, hikinen ja punainen.

Läkähtymäisilläni muistan alusvaatteet. Lemmenloma = pitsi. Voi taivas, mulla ei ole mitään alusvaatteita! Ehtiikö itseruskettava kuivua kymmenessä minuutissa? Kuivaäöljyä nyt vähintään itsesi päästä varpaisiin, nainen! Kynsilakkaa, myös varpaisiin. Haluaisin osata laittaa muutamat irtoripset, mutten osaa sitäkään. Ja nyt on jo kiire.

Parkkonen tulee käymään kotona pakatakseen. Hän kiipeää yläkertaan, kopistelee kaapinovia (jotka jättää kaikki auki) ja laskeutuu kahden minuutin kuluttua matkalaukun kanssa eteiseen leveästi hymyillen. Kamat kasassa!

Lemmenloma voi alkaa. Löydätte minut jostain helsinkiläisestä sovituskopista vääntelemästä käsiäni, Parkkonen menee varmaan leffaan.

Hyvää viikonloppua kaikille, lemmellä tai ilman!

Kuva Jean-Luc Godardin elokuvasta Viimeiseen hengenvetoon (A bout de souffle), 1960.

8 Comments

  1. Nikadora says

    Mitä sie siellä pukukopissa vääntelehdit?
    Sujauta leninki ylle, hulmahda kynttilävalaistuun tunnelmalliseen kulmapöytään & nostakaa yhdessä lasillinen romanttiselle viikonlopulle 💖 💅 😚

    • Anna says

      No jotenkin noin mä sitten loppujen lopuksi teinkin 🙂

  2. Mar3ngi says

    Sukkahousuongelmaan, oletko kokeillut Wolfordin sukkahousuja? Siis vitsi, ihan kuin ei olisi sukkahousuja lainkaan jalassa. Vaikka itselläni on muhkuroita jonkin verran tuossa keskikropassa niin eivät ahdista vyötäröstä ja mikä parasta eivät valu tms. Stockalta löytyy ainakin.

  3. Naapuri says

    Mut vietiin.viikonloppulomalle pari viikonloppua sitten. Ohjeena käydä kampaajalla ja pakata mukaan naispoliittiset hörspömpylät (meikit yms.). MITÄÄN muuta en saanut itse pakata. En edes sukkia. Voin kertoa, että ahdistusmittari oli aika punaisella koko matkaa edeltävän viikon 🙂

    • Anna says

      Mä en tiedä miten mä tuosta selviäisin..? Mutta toisaalta: kuulostaa supervapauttavalta!! Oliko kiva reissu?

  4. Haha, miten hulvatonta 😀 Tästä olisi kolumniksi naistenlehteen, tai sarjakuvaksi. Hihitän ääneen. Tsemppiä lomalle, iloa myös!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.