comments 2

Le Suquet, mistä Cannes alkoi

Katselimme jokin aika sitten Nizzaa yläilmoista: Nyt kiipeämme näiden kuvien myötä lokakuisen Cannesin vanhaan kaupunkiin, Le Suquetin linnankukkulalle. Seuraavalla reissulla (joka koittaakin yllättävän pian, tilanne vaatii nyt nimittäin kipeästi Ranskaa) aion koluta kapeat, mutkittelevat mukulakivikujat tarkemmin, käydä kirkossa ja linnan museossa, viipyillä tornin näköalan äärellä. Viimeksi vain viipotimme ylös ja alas, vilkaisimme merelle, olimme olevinamme kiireisiä turistintöissämme. Pöhköt.

Täältä Cannesin tarina nimittäin alkoi. Talot ovat monta sataa vuotta vanhoja, jyrkät portaat kiiltäviksi kuluneita, kaduilla kaikuu näennäisestä nykyajasta huolimatta mennyt maailma.

Vaikka Euroopan aatelistoa oli muutaman siniverisen verran viettänyt talviaan jo 1700-luvulla lähtien edempänä rannikkoa, Nizzassa, oli Cannes tyystin tuntematon kalastajakylä, tuskin edes kartalle merkitty. Kunnes sattuman oikusta englantilainen lordi Brougham joutui pysähtymään vuonna 1834 näille kulmille tyttärensä kanssa. Parivaljakon oli tarkoitus päätyä Italiaan parantelemaan uupumusta ja sydänsuruja (lordi) ja keuhkotautia (tytär) mutta matka tyssäsi vaatimattomaan, muutaman sadan asukkaan kaislarantaiseen kyläpahaseen. Nizzasta eteenpäin Välimeren aluetta riepotteli nimittäin kolera, rajat oli visusti suljettu.

Mutta ei hätää Lord Brougham! Aurinkohan paistaa ihmeen siniseltä taivaalta, ilmasto on leuto ja tuoksua täynnänsä, sakea kalasoppa maistuvampaa kuin missään muualla. Lordi kenties seisoskelee keittolounaasta kylläisenä, valkosipulilta kevyesti tuoksahtaen ja alueen persikanvärisen viinin humalluttamana juuri tässä, 1000-luvulta peräisin olevan roomalaisen linnoituksen muurien varjossa, katselee alhaalla välkehtivää vettä, Lérinsin mystisiä saaria ja tuntee huoliensa liudentuvan lempeän tuulen mukana tiehensä. Meren ja vuorten välissä on niin helppoa hengittää. Hän ei halua enää minnekään, hän haluaa olla osa tätä valoa.

Vain pari vuotta myöhemmin Lord Brougham oli rakennuttanut Cannesiin valtavan huvilan, tyttärensä mukaan nimetyn Villa Eléonoren. Joukko kruunupäitä ja muita arvon ihmisiä seurasi pian perässä ihmettelemään mikä kumma kolkka lordin sydämen oikein vei. 1850-luvulle saavuttaessa Cannes oli jo mitä muodikkain talvilomanviettopaikka. Rivieran lumo oli syntynyt.

Villa Eléonore on edelleen olemassa, sitä voi käydä kurkkimassa rautaporttien takaa Avenue de Docteur Picaudilla. Musée de la Castressa kukkulalla saa kokea häivähdyksiä lordi Broughamin ja hänen seuraajiensa ajoista. Lordi Broughamin patsas seisoskelee ajatuksissaan petankinpelaajien kalkkeen keskellä Les Allées de la Libertée-aukiolla…

Voi miten paljon minulla onkaan vielä koluttavaa, tuossa pienessä kyläpahasessa!

Tutustu Cannesin villoihin pienen videoklipin muodossa, kas täällä.


Kiitos mielikuvituksen lentoon saattavista faktoista taas Helena Petäistön mainiolle matkakirjalle ”Nizza, Cannes & Biarritz”.

2 Comments

  1. Anonyymi says

    Oih.. minne pyörrytyksiin taas meidät siivettömät veitkään. Kiitos kuvista, tekstistä ja linkeistä.
    t. Elenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.