comments 4

Le Petit Lascaris

Palasimme tällä matkalla pariinkin ennestään hyväksi koettuun ravintolaan.

Matkoilla, minä, perheen kiukkupylly, olen koko ajan kuin kipinän päällä kun yritän tasapainoilla uusien kokemusten ja vanhojen suosikkien välisessä ristiaallokossa. Mutta tiedättekö, palaamisessa on jotain hyvin viehättävää, zeniä. Siinä, että löytää suuresta maailmasta pieniä kiintopisteitä omalle lepattavalle sielulleen.

Tämä pikkuruinen ravintola olikin vaihtanut omistajaa sitten huhtikuisen visiitin. Ja niin kovasti kuin silloinkin pidimme, niin vielä parempaan päin näin.

Le Petit Lascaris löytyy Nizzan vanhasta kaupungista, osoitteesta Rue Droite 5.

Listalla on päivän suosituksen lisäksi yksinkertaisia, kotoisia annoksia, oikein siroon hintaan. Minun neuvoni on, että jos vain ruokarajoitteet eivät ole esteenä, ota aina Plat du Jour. Ota vaikket ymmärtäisi. Siihenhän on valittu torin parhaat epelit. Paitsi että minä en ottanut, otin salaatin vaalealla kalalla, se oli itse raikkaus. Muut söivät hyvällä ruokahalulla dijonsinapissa kylvetettyä kanaa, sieniä ja pastaa. Alkuun riivimme voisulassa kasteltua artisokkaa, se oli kaikista paitsi hyvää, myös kivaa puuhaa. Juustoja tietysti, ihania, valuvia kimpaleita, vielä ennen makeaa. Jälkiruokalista kerrottiin suullisesti, ja sitten seurasi hauska osuus. Tarjoilijapoika haki suuret kulhot suklaavaahtoa ja kastanjavaahtoa keittiöstä ja lapioi niitä lautasille.

Viereisessä pöydässä juhlittiin mummon syntymäpäiviä, kaikki lauloivat ja taputtivat. Koira myös. Ja katsokaa tuota levyhylly-astiakaappi-tietokonepiste-hässäkkää. Rakastan.

Cinq étoiles, Le (nouveau) Petit Lascaris! <3

4 Comments

  1. Minä olen ehdottomasti palaamisien kannattaja, ja Euroopan maista löytyy ne vakipaikat joihin on PAKKO aina palata. Se tuntuu myös aina yhtä sykähdyttävän kivalta "tavata" sama baarin pitäjä tai kanta-asiakas vuosien päästä, sellaisia lohdullisia asioita muuttuvassa maailmassa.
    Tuo kolmas kuva iski muhun!
    Mä en uskalla kyllä aina ottaa päivän lautasta, sen verran epämiellyttävyyksiä on tullut koettua juuri Ranskassa- ne sisäelimet, ne ei vaan putoo.

    • Minäkin olen palaaja, mutta tiedätkö, blogikin on vähän aiheuttanut sellaisen uusien elämysten metsästämisen. Ei nyt niin, että se vaikuttaisi liikaa valintoihin, mutta kuitenkin. Joskus se on hyväkin sysäys, jumittajana olisi jäänyt monta uutta juttua kokematta. Ja olet kyllä oikeassa sisäelinten suhteen, ehkei sittenkään aina se Plat du Jour 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.