comments 5

Le Cannet

Maanantai, vaikkakin pääsiäismaanantai. Viikko käynnistyy maanantaina, oli se sitten pyhäpäivä tai ei, maanantaissa on maanantain imu.

Nappaan läppärin syliin jo kuuden jälkeen, tungen pyykkejä pesukoneeseen, odotan, että kello olisi tarpeeksi parille puhelulle. Torstaina lähdemme Ranskaan, paitsi yksi, joka lähteekin keskiviikkona, ja sitä paitsi Islantiin, lentääkseen sitten perässä Nizzaan. Ilmassa on lähdön tunnelmaa. Matkalaukut läväytetään auki yläkerran lattialle, niihin lehahtaa vaatteita sitä mukaa kun pyykkikone jumppaa.

Teen matkasuunnitelmia ja samaan aikaan yritän olla suunnittelematta liikaa. Tuntuu, ettei tekeminen ja näkeminen noilla nurkilla lopu koskaan, koitan luottaa siihen, että tämänkin jälkeen saan vielä palata. Jos nyt maltamme nauttia villasta, voisimme myös ottaa rauhassa naapurustoa haltuun. Ihan  Villa Le Menestrelin lähellä on Le Cannetin kaupunginosa, josta pidän enemmän kuin umpikauniista Mouginsin vanhastakaupungista. Ja Cannetissa sijaitsee ihana Musée Bonnard.

Minulle tulee ranskalaisesta taiteilijasta Pierre Bonnardista (1867-1947) vähän mutkan kautta mieleen Carl Larsson. Bonnardin työt ovat aurinkoisia, värikkäitä, aiheet läheltä. Hänen maalauksissaan on usein perhettä, kotia, puutarhaa.

Siis jos liikehdit Rivieralla, ja olet jo kolunnut kaikki kuuluisimmat museot, teekin pieni mutka Le Cannetiin ja Musée Bonnardiin. Ravintolavinkkinä kulmilla mainittakoon Le Café de la Place, joka nimensä mukaisesti levittäytyy sisätilojen lisäksi kivalle aukiolle plataanipuiden alle. Näköalat ovat upeat.

Sain vähän aikaa sitten viestiä saman villan varanneelta lukijalta, hänellä oli muutamia kysymyksiä huvilaelämään ja sen ympäristöön liittyen. Ajattelin jakaa vastaukseni kanssanne, ehkä niistä on iloa jollekulle muullekin:

Suosikkiravintolanne kävelyetäisyydellä?
Itse asiassa kävelyetäisyydellä ei ole ravintoloita eikä kauppoja, auto on todellakin tarpeen. Villa Le Menestrelin vuokralaiset saavat lainata villan Citroen Cactusta halutessaan, tai auton voi vuokrata esimerkiksi Nizzan lentokentältä. Me ajelemme usein syömään Cannesiin, sinne ajaa 10-15 minuutissa, tai syömme lounaan jossain retkillämme ja kokkaamme illalla villalla. Kaupassa käymme useimmiten LeClercissä Le Cannetissa, se on huippu. Loistava kalakauppa lähistöllä taas on Chez Laurent.

Ja siinä kauppamatkalla on MAHTAVA pizzakärry, josta on kiva napata pizzat mukaan niinä iltoina kun ei jaksa laittaa ruokaa tai lähteä syömään, La Piastra.

Suosikkiravintolanne Cannesissa? 
Astoux & Brun on ihana, samoi Bobo Bistro, niihin palaamme uudestaan ja uudestaan. Ja ai niin, Aux Bons Enfants!

Suosikkiviinitilanne lähistöllä?
Me olemme piipahtaneet milloin missäkin, jos retkipäivinä on sopivasti tien viereen osunut. Mitään suosikkia ei ole löytynyt ja viinitkin nappaamme kyllä useimmiten mukaan supermarketista. Roseethan ovat huippuja tuolla alueella. Chateau Bernen haluaisin nähdä, se tosin on vähän enemmän sisämaahan päin.

Paikat/lähikylät, joissa käynti on mielestäsi must?
Minusta on ihanaa ajella rantatietä Cannesista St. Tropeziin. Matkalla on monia kivoja pieniä kaupunkeja, ja St. Tropez on hurjan kiva, ainakin sesongin ulkopuolella. Ja Nizzan lähellä se St. Paul de Vence, jossa sijaitsevat lempimuseoni ja lempiravintolani.

Onko jotain erityistä, mitä kannattaa huomioida villalla?
Minä AINA matkan jälkeen toivon, että olisin malttanut pysytellä enemmän villalla kaikessa rauhassa. Puutarhassa on niin monta ihanaa istuinryhmää, joista kaikista pitäisi malttaa nauttia. Ja pétanque-kenttä! Ja uima-allas, ja höyrysauna, ja grilli!
Minusta se oranssi makuuhuone yläkerrassa on hurmaavin, varaa se 🙂

Onko jotain, mitä haluaist erityisesti hehkuttaa/mainita?
Voi, se tuoksu! Ja värit ja valot. Ah!
Blogista löytyy tägin Villa Le Menestrel alta paljon lisää vinkkejä.

Lue lisää: myös girl crushini Jemima Kirke inspiroituu Pierre Bonnardista.

Kuvat ovat Le Cannetin museokäynniltämme hiihtolomalla 2016.

5 Comments

  1. Tiina says

    Nauttikaa villasta rauhassa. Kaapit täyteen hyvää ruokaa ja juomaa. Ihanaa lomaa teille ja paljon onnea Parkkoselle !

  2. Belgian Lempi says

    No täähän selittää! Olen katsellut Bonnardin töitä sveitsiläisten museoiden kokoelmissa ja jotenkin ajattelut, että hän on sveitsiläinen taitelija. Muistan kuvien äärellä mietiskelleeni, että lieneekö opiskellut Etelä-Ranskassa tai jotain, kun on niin sikäläiset värit ja aiheet. Jep, en ihan aina jaksa lueskella kaikkia niitä pikku kylttejä tahi lehtisiä, joita näyttelyjen kylkiäisinä tarjotaan tahi kuunnella audioguideja….Tosin, sitten kun sille päälle satun ahmin kaikki mahdolliset tiedonjyvät.

    Sain muuten viikonloppuna Stendhalin syndrooma kohtauksen käydessäni Rik Woutersin retrospektiivi näyttelyssä. Henki salpautui ja joidenkin maalausten kohdalla suorastaan huimasi niin, että piti melkein istua lattialle.

    Yritän mennä uudestaan johonkin sellaiseen aikaan, että siellä olisi mahdollisimman vähän muita ihmisiä, jotta voisin ihan rauhassa pyörryttäytyä niistä väreistä ja tunnelmista, nuuhkaista vaan välillä hajusuoloja, etten sentään vallan pyörtyisi.

    Suloista lomaa teille!

    • Anna says

      No kappas, mä en ollut näköjään edes avannut tuossa tekstissä, että Bonnard tosiaan asui ja kuoli tuolla Cannetissa, mutta ehkä sen museon sijainnista arvasi. Mutta joo, siis ranskis.

      Rik Wouters mun piti ihan etsiä, ja sitten jäinkin selaamaan kuvia pitkäksi aikaa. Ei ihme, että olet ollut pyörtymisen partaalla. Minäkään harvemmin museoissa/ gallerioissa perehdyn asioihin, painan vaan menemään ja imen sisään mitä taiteilijalla on annettavaa. Vasta sitten kotona alkaa jyllätä, ja sitten voin sukeltaa päiväkausiksi etsimään tietoa. Ei tietenkään kaikkien kohdalla, vain silloin kun kolahtaa.

    • Liivia says

      Kiitos Rik Woutersista. Työt ovat kyllä tuttuja- etenkin nuo punaraitatakkiset naiset, mutta en ole noteerannut nimeä niiden takana.
      Inspiroivat tätä alkavaa maalauspäivääni nyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.