comments 2

Kylässä pienessä kylässä

Parasta matkalla on saada kutsu paikalliseen illallispöytään. Tämän kultaisen isäntäväen tunsimme sentään ennestään, emme iskeneet heitä jostain ravintolapöydästä!

Huristelimme ohi Nizzan Monacoon päin ja olimme Villefranche-sur-Merin kylässä hyvissä ajoin. Kävelimme satamaan, istuimme lasilliselle aikaa kuluttamaan. Muistelimme monen vuoden takaista matkaa tähän samaan maisemaan, suureen taloon vuoren rinteessä. En ikinä unohda niiden iltojen tuoksua.

Nyt pyörittelimme viiniä lasissa ja katselimme, kun ihmeellisestä merirosvolaivasta kauempaa lahdelta souteli hippi jos toinenkin pienellä purkilla maihin. Haaveilimme merille pääsystä. Törmäsimme myös ystäväämme, Cocteau’han se siinä, koristelemansa kappelin kyljessä. Niin ajoissa emme olleet, että olisimme päässeet sisään kappeliin. Jokaisella reissulla jää jotain seuraavaksi kerraksi. Hyvä niin.

Illallinen oli mainio, perhe hyvin kansainvälinen, heidän kotinsa kaunis ja viihtyisä. Puhuimme lautastemme yli ranskaa, italiaa, espanjaa, englantia ja suomea. Vähän kissaa ja koiraakin. Viittilöimme loput. Suloinen tyttärenpoika, nappisilmä, silmäterä, oli pöydässä mukana, söi omalla lusikalla hyvällä ruokahalulla pientä keittoaan.

Grazie mille, famiglia C, baci <3

2 Comments

  1. Sue says

    Onnenpekkoja olette. Tuo kylä on aina ollut mun lemppari. Ja illallinen paikallisten luona. Voin kuvitella,lämpö,puheensorina,naurun remakka

    • Niin ollaan kyllä, onnenpekkoja! Me kyllä muuten naurettiin paljon, kuuluiko se todella tänne asti? 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.